Lompakko aseluville

Minulta kysyttiin onnistuisiko meikäläiseltä nahkaisen, malliltaan ns. korttilompakon tyyppisen kotelon teko aseen hallussapitoon oikeuttaville luville. Nykyisin luvat ovat asekohtaisia, normaalin pankkikortin kokoisia kortteja joten luvanhaltijalla on säilytettävänään yhtä monta korttia kuin asettakin. Tässä tapauksessa oli toive että koteloon mahtuisi n. 15 korttia ja tilaa olisi myös parille vanhemmalle, kooltaan nykyistä korttia suuremmalle pahviluvalle. En ollu aijemmin juuri tämän tyyppistä koteloa tehnyt mutta parin tekemäni tavallisen lompakon perusteella pystyin vastaavaan kyselyyn myöntävästi.

Kokemuksesta tiesin että normaalisti käyttämäni n. 1,8 mm paksu nahka on kotelon/lompakon tekoon vähän turhankin paksua joten tilasin projektia varten hieman ohuempaa nahkaa jonka paksuus on 1-1,2 mm. Asiakkaan toive oli että kotelon materiaalin väri olisi tumma ruskea joten tämän värisestä läpivärjätystä kasvisparkitusta nahasta lähti tilaus Italiaan.

Kotelon rakenteen suunnittelu vaati joltisenkin verran päänvaivaa ja niinpä lopuksi päädyinkin ”lunttaamaan” netistä. Sieltä löysinkin varsin helposti tähän projektiin passelin mallin ja niinpä projekti saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tuotteesta

Uutta ja kierrätystä

Eräs mieshenkilö tilasi purkin valmistamaani tukkivahaa https://promaakari.wordpress.com/2016/04/08/biopohjainen-tukkivaha/ ja samalla kertoi olevansa kiinnostunut tilaamaan suunnilleen vastaavanlaisen tuotteen kuin tämä aijemmin tekemäni: https://promaakari.wordpress.com/2015/06/07/metsastajan-kaatoryyppy/. Lopuksi hän mainitsi tulevansa piakkoin käymään Helsingissä joten sovittiin että tapaamme ja keskustelemme tarkemmin hänen toiveistaan ao. tuotteeseen liittyen.

Tapaamisemme tuloksena selvisi seuraavaa; Asiakas halusi että hänelle tuleva tuote olisi enemmän laukkumainen kuin esikuvansa, näin siksi että sitä olisi helpompi kuljettaa metsästysreissuilla mukana. Toinen haluttu detalji olisi nahkaverhoilu, tämä jatkona liittyen edelliseen. Asiakkaalla oli jo mielessä millaiset ryyppylasit hän haluaisi laukkuunsa kuuluvan ja lupasi ne myös toimittaa. Minun tehtäväkseni jäisi etsiä laukun teemaan sopiva pullo.

Keskustelimme myös laukun kokonaishinnasta ja sen kuultuaan asiakas totesi että hänellä ei juuri tällähaavaa olisi varaa sijoittaa moista summaa ja kysyi keksisinkö jonkin keinon millä hintaa saisi vähän alennettua. Mietin asiaa hetkisen ja totesin että voisi olla mahdollista löytää käytettynä tähän projektiin sopiva nahkapintainen pikkulaukku ja tämä osaltaan varmasti laskisi lopputuotteen hintaa olennaisesti. Kokemukseni perusteella pystyin noin suunnilleen arvioimaan mitä em. tavalla hankittu laukku tulisi maksamaan ja huomioin sen tuotteelle uutta hintaa laskiessani. Tämän ehdotukseni asiakas nyt sitten puolestaan hyväksyi.

Tapaamisen lopuksi vielä sovimme että aloitan projektin etsimällä siihen sopivan laukun ja hyväksytän sen asiakkaallani ennen varsinaisen rakennustyön alkamista.

Kiersin paikallisia kirpputoreja ja tutkailin ahkerasti internetin syövereitä. Viimemainittu keino tuottikin sitten aikanaan tulosta ja saksanmaalta löytyi kohtuuhinnalla tarpeisiimme sopivan kokoinen ja -mallinen laukku. Lähettämäni kuvat nähtyään asiakas sen oitis hyväksyi joten seuraavaksi oli vuorossa projektiin sopivan pullon haku.

Tämä osoittautuikin jopa yllättävän hankalaksi ja aikaavieväksi työksi mutta lopulta siinäkin onni potkaisi ja löysin teemaamme hyvin sopivan kokonaisuuden johon itseasiassa kuuluu kolme muodoltaan identtistä pulloa. Yhteen sovitettuna nämä pohjaltaan kolmionmalliset pullot vievät laukussa saman verran tilaa kuin yksi tavallinen pyöreäpohjainen jonka halkaisijamitta on yhdeksän senttiä. Idea on lähtöisin brittein saarilta ja siellä yhdessä pullossa on yleensä viskiä, toisessa giniä ja kolmannessa puhdasta vettä. Tällainen setti on perinteisesti kuulunut juurikin sikäläisten metsästäjien varusteisiin.

Kun laukkuun tarvittavat komponentit näin lopultakin olivat kasassa, saattoi itse rakennusprojekti alkaa. Ohessa muutama kuva valmiista laukusta:

Kova laukku yhdistelmäaseelle

Suunnilleen vuosi sitten metsästyskaverini kertoi löytäneensä itselleen mieluisan ja vieläpä kohtuuhintaisen yhdistelmäaseen. Oletin että kyseessä olisi ollut drillinki mutta kaveri ilmoitti että tässä aseessa onkin piippuja neljä, tai tarkasti ottaen viisi. Oivalsin oitis että kyseessä oli yhdistelmäase jonka mukana on toinen piippupari ja tuo viides lienee ns. sisäpiippu. Päätelmäni myönnettiin oikeaksi ja aikanaan uusi harrastusväline tuotiin myös näytille.

Ase on Saksan Ulmissa Krieghoffin tehtailla valmistettu päällekkäispiippuinen yhdistelmäase mikä asetyyppi meillä suomessa yleisesti tunnetaan nimellä ”rihlakko”. Toisen piippuparin kaliberit ovat 12/70 ja 5,6x50R ja toisen 12/70 ja 7x57R. Se ”viides” on haulipiippuun sovitettu .22 cal. lyhyt sisäpiippu. Aseen mukana tuli vielä kaksi tähtäinkiikaria jotka kumpikin on sovitettu omalle piippuparilleen.

Kaverini totesi että muuten hyvä ase mutta kokonaisuudessa on sen verran runsaasti ”komponentteja” että sen mukana kuljettaminen oli jo alusta alkaen osoittautunut niin ”haastavaksi” että sille olisi hyvä saada ihan erikseen ”räätälöity” laukku. Seuraavaksi keskustelu ihan automaattisesti siirtyi siihen mitä tuollainen laukku meikäläisen tekemänä maksaisi ja missä vaiheessa minulle olisi aikaa moinen projekti toteuttaa. Pienen ”väännön” jälkeen hinnasta päästiin sopuun ja lupasin tehdä laukun ns. välitöinä eli muiden töitteni ohessa. Tämä toimintamalli kelpasi tilaajalle joten sovittiin että otan ehtiessäni mitat aseen osakomponenteista ja aloitan sen jälkeen projektin kun siihen löytyy hyvä ajankohta.

Työ otti aikansa mutta valmistui lopulta. Alla kuvia valmiista laukusta.

Asearkku kiväärille

Hyvä vanha asiakkaani kysyi voisinko valmistaa hänelle sellaisen, vähän tavallista kookkaamman aselaukun joka sopisi hänen farmariautonsa takatilaan ja johon hän voisi metsästysreissulle lähtiessään pakata kiväärin, panokset, puhdistusvälineet ja vielä lisäksi jotain pientä tarpeellista. Yksi tällainen ”tarpeellinen” tulisi olemaan hänelle jo aijemmin valmistamani rasia jossa on paikka taskumatille sekä sen sisällön nauttimiseen tarvittaville laseille ynnä muutamille muille ”pikkujutuille”.

Tilaajan toiveena oli että arkku olisi verhoiltu nahalla mutta muuten saisin rakenteiden ja materiaalien suhteen käyttää omaa harkintaani.

Heti projektia aloittaessani totesin että laukusta, taikka sen koosta johtuen paremminkin arkusta, olisi käytännössä pakko tehdä kaksikerroksinen koska muuten siitä tulisi liian kookas ja siten myös kömpelö liikuteltava. Tämä tarkoitti samalla sitä että laatikon yläosan sisälle pitäisi rakentaa erillinen, tarvittaessa pois nostettavissa oleva laatikko. Että arkun kokonaispaino pysyisi kohtuullisena, oli sekä arkun että sisälaatikon runko käytännössä melkeinpä pakko tehdä ohuesta vanerista. Päädyinkin käyttämään laitoihin neljän millin havuvaneria ja pohjaan hieman paksumpaa eli kuusimillistä. Arkun kansi tuli kokonaan ohuemmasta vanerista.

Kun laatikon runko valmistui, oli seuraavaksi vuorossa sen ulkopinnan verhoilu. Olimme yhdessä tilaajan kanssa sopineet että kayttäisin materiaalina kahden millin paksuista kasviaparkittua naudannahkaa. Vaikka ao. materiaali osaltaan lisäsikin arkun painoa joltisenkin verran, tukevoitti se samalla myös rakennetta huomattavasti.

Seuraavassa vaiheessa oli vuorossa laukun heloituksen suunnittelu ja sopivien komponenttien etsintä. Tämä vaihe osoittautuikin sitten yllättävän haastavaksi ja aikaavieväksi. Välillä meinasi jo ”usko” loppua mutta sitkeällä yrittämisellä ja osaltaan myös hyvällä onnella sain lopulta haalittua kasaan kaikki tarvittavat osat, vieläpä ihan asettamani budjetin puitteissa. Suurin osa heloista, paria poikkeusta lukuunottamatta, oli tilattava maailmalta, osa jopa euroopankin ulkopuolelta.

Kun kaikki helat oli saatu paikoilleen, oli ennen arkun sisäverhoilun aloittamista vielä vuorossa rungon ulkopinnalle tulevien pähkinäpuisten koristelistojen asennus. Tämän vaiheen ensimmäinen työ oli listojen pohjapinnan tilapäinen suojaus, seuraavana pintakäsittely ja lopuksi paikalleen liimaus. Listojen paikallaanpysymisen varmistaa koko listan pituudelle sopivin välein laitetut messinkiset uppokanta-puuruuvit, urakannalla tottakai. Arkun ulkopinnassa käytin, osin koristeena, osin käytössä eniten rasitukselle alttiiksi joutuvia pintoja suojaamaan, messingöityjä kupukantaisia teräsnauloja.

Arkun pohja on päällystetty neljä milliä paksulla pähkinäpuulevyllä jonka särmissä on vielä samasta puusta tehdyt suojalistat. Puu kestää käytössä ilmenevää hankausrasitusta paremmin kuin nahka ja on sopivasti pintakäsiteltynä myös vähemmän altis kosteudelle.

Arkun yläosan sisälle tuleva laatikko on ulkopinnaltaan verhoiltu maalatulla pellavakankaalla ja kulmissa on vielä lisäsuojana puuvillanauha.

Sekä itse arkun että ylälaatikon sisäpinta on verhoiltu villaveralla. Se on laadukas ja tässä käytössä vuosisatojen mittaan hyväksi todettu klassinen materiaali.

Tällaisten asearkkujen kannen sisäpinnassa on yleensä klassisesti ollut paperille tai nahalle painettuna sen asemerkin nimi ja logo jollaista siinä on tarkoitus säilyttää. En halunnut poiketa tästä traditiosta mutta sopivia valmiita tekstejä/logoja ei, ahkerasta etsinnästä huolimatta, löytynyt joten päätin tehdä sellaisen itse. Suurensin ensin tietokoneella SAUERin logosta sen kokoisen että se sopii laukun mittoihin ja kävin tulostamassa ao. logon vinyylileikkurissa sellaiseen muotoon että sen saattoi asentaa paikalleen kuumalla silitysraudalla. Homma onnistui mielestäni jopa yllättävänkin hyvin.

Ohessa muutama kuva valmiista laukusta. Kuvissa on ”mannekiinina” allekirjoittaneen oma Husqvarna m640 kaliiberissa 9,3×64, mutta kuten jo todettua, arkun varsinainen ”asukas” tulee olemaan asiakkaan SAUER 202.

Alla muutama kuva valmiista arkusta sekä alimmaisena muutama kuva siitä mitä tuo pienempi laatikko sisältää:

Vanhan aselaukun peruskunnostus

Minulle tuli kysely josko olisin kiinnostunut tekemään kuntoarvion vanhasta englantilaisesta aselaukusta ja myös antamaan kustannusarvion siitä mitä laukun peruskunnostus tulisi maksamaan. Po. laukku oli ulkoiselta verhoilultaan kokonahkainen ja ns. tehdaslaukku eli se oli aikanaan toimitettu rinnakkaispiippuisen Holland & Holland Royal grade -haulikon mukana. Alkuperäisen aseen ja po. laukun tiet olivat sittemmin jossain vaiheessa aikojen saatossa eronneet mutta nyt oli tarkoituksena että laukku kunnostuksen jälkeen saisi sisälleen alkuperäistä vastaavan aseen, toki eri sarjanumerolla.

Laukku toimitettiin minulle ilman asetta. Samalla selvisi että ase on lähetetty tukkisepälle perän muutostöitä varten ja työn tilaajan ajatuksena oli että tekisin oman projektini samanaikaisesti tukkisepän kanssa. Tämä oli tärkeä tieto koska se merkitsi sitä että laukun sisustaan pitäisi kunnostuksen lisäksi tehdä myös muutoksia. Oman työni onnistumisen edellytyksenä oli että minulla pitäisi olla jonkinlainen malli siitä millaisiin mittoihin tukki lopulta muotoutuisi. No, ongelma ratkesi sillä että työn tilaaja lupautui pyytämään että tukkiseppä tekisi minulle aseen uuden tukin mukaisen mittamallin.

Seuraavaksi oli edessä kuntoarvion teko; Laukku itsessään näytti ulkoapäin kohtuullisen hyväkuntoiselta. Verhoilun nahka oli toki vuosikymmenten aikana saanut pintaansa naarmuja ja monenmoisia rasva- ja likaläikkiä mutta oli kuitenkin kauttaaltaan ehjä ja mitään nahan kuivumisen aiheuttamia haurastumia ei esiintynyt. Laukun ympäri kulkevat kiristysremmit olivat kylläkin ”kulkeneet tiensä loppuun” eli toinen niistä oli jo katkennut ja toinenkin jo ”viittä vaille”. Laukun kantokahva oli, ihme kyllä, ehjä ja ilmeisen alkuperäinen mutta kaipasi hieman vahvisteita. Selvin ulospäin näkyvä vika oli laukun kannessa eli kaikki sen kulmat olivat ratkenneet saumoistaan, tämä varmaan siksi että vastoin yleistä käytäntöä, tässä laukussa ei ollut minkäänlaisia kulmavahvikkeita, ei sen enempää laukun kannessa kuin rungossakaan.

Laukun sisusta oli sekin alkuperäisessä kunnossa. Ensivilkaisulla näytti siltä että riittäisi jos sen huolellisesti imuroisi ja puhdistaisi mutta tarkemmassa syynissä paljastui ikävä yllätys; laukun sisäverhoiluun käytetty villaverka oli täynnä pienenpientä reikää eli totaalisen koinsyömä. Tämä tarkoitti sitä että se oli kokonaan uusittava. Tämä lisäsi projektin työn määrää huomattavasti.

Tekemäni kuntokartoituksen perusteella saatoin todeta että laukun kunnostaminen vaatisi seuraavat työt:

– Sisäverhoilun uusiminen ja laukun tilajaon muuttaminen aseen tukin mitoille sopivaksi.
– Kulmavahvisteiden teko ja asennus jokaiseen laukun kannen kulmaan.
– Laukun kantokahvan vahvistus
– Kiristysremmien uusiminen.
– Jalkanastojen lisäys laukun pohjaan nahkapinnan lisäkulumisen ehkäisemiseksi

Tässä yhteydessä asiakas esitti toiveen että laukun ulkopintaan prässätyt edellisen omistajan nimikirjaimet peitettäisiin ja tilalle laitettaisiin hänen omansa.

Edelläolevan listan perusteella annoin tarjouksen laukun kunnostamisesta ja asiakas sen hyväksyi. Niinpä itse projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä työnä oli laukun nykyisen kunnon ja sisustan rakenteen tarkka dokumentointi, tämä onnistui helpoiten kameralla. Alla muutamia kuvia aiheesta:

Kuten kuvista voi havaita, oli tavallaan onni että laukun sisäverhoilu vaati täydellisen uusimisen. Puhdistus ja verhoilun paikkailu olisi varmasti jotenkin ollut mahdollista mutta lopputuloksesta olisi parhaimmassakin tapauksessa tullut enemmän tai vähemmän nuhruinen.

Seuraavasta kuvasta käy ilmi miltä laukku näytti sen jälkeen kun sisäverhoilu oli kokonaan poistettu ja rungon vahvistustyöt aloitettu.

Tässä yhteydessä totesin hämmästyksekseni että laukun tukirakenne ei, vastoin omia odotuksiani, ollutkaan tehty havupuusta vaan materiaali muistutti kovasti sitä puukuitulevyä jota meillä suomessa perinteisesti on kutsuttu ”kovalevyksi”. Johtuen tästä huomiosta ja siitä että laukun sisäpuolen verhoilun paperisia ohjelappuja irroittaessani olin löytänyt alkuperäisen aseen sarjanumeron, sain idean alkaa selvittää minkä ikäinen laukku ja siinä ollut ase itseasiassa olivat. Niinpä lähetin laukun valmistajalle meilin jossa esittelin itseni ja kerroin projektistani. Kerroin heille laukun sisältä löytyneen sarjanumeron ja mainitsin myös omasta mielestäni hieman erikoisesta runkomateriaalista ja sen perusteella tekemästäni oletuksesta että laukku ja niinollen myös sen alkuperäinen ase olisi tehty joskus viime sotien jälkeen. Pyysin heidän näkemystään asiasta.

Positiiviseksi yllätyksekseni sain vastauksen meiliini jo kahden vuorokauden sisällä sen lähettämisestä. Valmistajan edustaja kiitti yhteydenotostani ja totesi että sarjanumeron perusteella alkuperäisen aseen valmistusajankohta sijoittui 1900 -luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Hänkin hieman kummasteli laukun rungon materiaalia ja epäili että mitä ilmeisemmin alkuperäinen ase on jossain vaiheessa saanut itselleen uuden laukun johon sen sarjanumero on myös siirretty. Tämä ratkaisu tuntui omastakin mielestäni hyvin loogiselta mutta se ei valitettavasti selvittänyt itse laukun ikää. Mutta koska sarjanumeron lisäksi muita apuja laukun iän tarkempaan määrittämiseen ei ollut, oli tyytyminen edellämainittuun.

Alla kuva laukun uudesta sisustuksesta ja muutamasta kunnostuksen yhteydessä lisätystä detaljista:

Patruunakotelo puhvelijahtiin

Sain sähköpostilla kyselyn jossa tiedusteltiin onnistuisiko minulta valmistaa sellainen vyöllä kannettava patruunakotelo että siitä saisi tarpeen niin vaatiessa patruunat hyvin nopeasti ladattavaksi aseeseen. Edellytyksenä em. seikalle oli kysyjän mukaan se että kotelossa ei ole minkäänlaista kanttaa vaan patruunat ovat koko ajan helposti saatavilla.

Asiakkaan kuvailema patruunakotelo on hyvin klassinen malli ja sitä käyttävät erityisesti ne jotka pääasiassa metsästävät ns. vaarallista riistaa kuten leijonia, leopardeja ja puhveleita. Tällaisessa jahtimuodossa käytetään, varsinkin ammattioppaiden keskuudessa, ns. tuplaluodikkoa eli kaksipiippuista kivääriä joka toiminnaltaan vastaa meillä paremmin tunnettuja vastaavia haulikoita. Nämä aseet ovat hyvin usein rinnakkaispiippuisia ja kaliiberiltaan 9,3x74R taikka isompia. Mainitun tyyppisen aseen käyttö perustuu siihen että yleisesti ajatellaan että kaksi nopeaa läheltä ammuttua tarkkaa laukausta pitäisi riittää lopettamaan eläin mutta, kuten jokainen vähän enemmän metsästänyt tietää, ei tämä aina suinkaan onnistu ja silloin täytyy ase kyetä lataamaan uudestaan todella nopeasti ja mieluummin siten että molemmat panokset menevät paikalleen pesään samalla kertaa. Tätä asiaa auttaa se että mainitun tyyppisissä aseissa on yleensä ejektorit eli kun ase taitetaan, heittää ase ammutut hylsyt itse ulos.

Koska pyydetty tuote oli minulle jo varsin tuttu, oli minun helppoa vastata asiakkaan kysymykseen myönteisesti. Sovimme että kävisimme asiaan liittyvät tarkemmat ”speksit” läpi puhelimessa.

Ensimmäisenä asiana tuli puhe koteloon käytettävästä materiaalista. Mainitsin asiakkaalle pari tähän liittyvää seikkaa, lähinnä ehdottaen koteloa tehtäväksi paksusta puuvillakankaasta. Asiakas kuitenkin toivoi että tekisin kotelon tukevasta (tummanruskeasta) nahasta joka käytännössä on se toinen ainoa toimiva materiaali-vaihtoehto. Hyväksyin toiveen ja annoin tuotteelle karkeahkon hinta-arvion. Asiakas taas puolestaan hyväksyi sen joten projekti saattoi alkaa.

Pyysin asiakasta laittaamaan minulle muutaman hänen aseeseensa kaliiberin mukaisen patruunan hylsyn ynnä myös pari kappaletta ns. dummy -patruunaa eli sellaista jossa on luoti paikoillaan mutta josta puuttu ruuti ja nalli. Näiden avulla minun olisi helppo mitoittaa kotelo oikein.

Toiveen esittämisen jälkeen jäin odottamaan asiakkaan lähetystä joka sitten parin päivän kuluttua saapuikin ja saatoin aloittaa itse työn.

Alla muutama kuva valmiista tuotteesta:

Vanhalle haulikolle uusi laukku

Pitkäaikaisen asiakkaani kanssa oli jo useampaan otteeseen ollut puhetta että hänen rinnakkaispiippuinen ”peltojahti-haulikkonsa” tarvitsisi nykyistä paremman kuljetuslaukun. Aseen mukana tullut laukku kun oli mallia ”halpa tarvike” eli siitä puuttui sekä sisäpuolen kangasverhoilu että laukun kiinnipysymisen varmistavat nahkaremmit.

Alkukesästä asiakkaani ilmoitti että nyt, kun metsästyskauden alkuun on vielä reippaasti aikaa, olisi hänen puolestaan sopiva hetki aloittaa uuden laukun teko. Ajankohta sopi hyvin minullekin koska kesä noin yleisesti on töiden puolesta aika rauhallista aikaa.

Keskustelimme asiakkaan kanssa selväksi laukun ”yleiset linjat” ja päädyimme seuraavaan;

Laukun runko on tehty kahta eri paksuutta olevasta vanerista. Rungon sisälle on puisilla muotolistoilla jaettu tilat piipulle ja ”varsinaiselle” ts. aktio-perä -yhdistelmälle sekä näiden lisänä erillinen kannellinen lokero jossa voi säilyttää aseen huoltoon ja puhdistukseen liittyviä tarvikkeita. Lokeron sisäpuoli on päällystetty lakatulla puuvillasekoitekankaalla joka kestää paremmin öljyjä ja rasvaa kuin muuhun sisäverhoiluun käytetty tummanvihreä villaverka.

Laukun ulkopinnan päällysteeksi tulee yksi perinteisistä vaihtoehdoista ts. juutista kudottu säkkikangas. Ao. kangaslaatu on mekaanisesti lujaa ja helppoa kyllästää kosteutta vastaan. Kyllästeenä päätin käyttää perinteistä vaihtoehtoa eli kangas maalattiin useaan kertaan vernissa -pohjaisella maalilla. Laukun kannike ja kulmavahvikkeet tehtiin parkkinahasta ja kiinnitettiin paikoilleen messinkisillä nauloilla ja ruuveilla. Laukun kiinnipysymisen varmistaa kaksi messinkistä linkkusalpaa sekä koko laukun ympäri menevät kaksi soljella kiristyvää parkkinahka-remmiä.

Alla kuvia valmiista laukusta:

Nahkainen aselaukku kiikarikiväärille

Sain viime vuoden lopulla meiliä jossa minulta tiedusteltiin olisiko minulla lähitulevaisuudessa aikaa valmistaa kysyjälle kokonahkainen aselaukku. Meilin lähettäjä oli aivan äskettäin hankkinut asekaappiinsa tehdasuuden lyhyen kokotukkisen, kaliiberinsa puolesta lähinnä ison riistan metsästykseen soveltuvan kiväärin. Ase oli omistajalleen kaikinpuolin mieluinen joten hänelle oli tullut mieleen että sille voisi heti uutena hankkia laadukkaan ja tyylikkään kuljetuslaukun mikä oikeastaan onkin ollut ns. klassinen maailmantapa.

Ilmoitin asiakkaalle että olen asiasta kiinnostunut ja pyysin häntä lähettämään minulle muutamia valokuvia aseesta. Olisi hyvä jos näistä kuvista myös selviäisi aseen päämitat, tämä oli tärkeää varsinkin siksi että aseen päällä oli asennettuna laadukas isokokoinen kiikari. Sain aikanaan kuvat ja saatoin niiden perusteella tehdä summittaisen arvion tarvittavista materiaaleista ja niiden määrästä eli minulla oli koossa tarvittava tieto varsinaisen tarjouksen tekoon. Niinpä lähetin asiakkaalle tarjouksen kirjallisena ja samalla pyydön että hän ehtiessään tulisi käymään aseensa kanssa työhuoneellani. Tämä siksi että halusin ottaa aseesta vielä tarkemmat mitat ynnä keskustella vielä lisää laukuun käytettävistä materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista.

Asiakas hyväksyi tarjoukseni joten ehdottamani tapaaminenkin toteutui. Pääsimme asiakkaan kanssa hyvään yhteisymmärrykseen laukkuun liittyvissä detaljeista ja sovimme että aloitan työt heti kun omassa aikataulussani olisi sille aikaa.

Laukun päämateriaali on 1,7 mm paksu läpivärjätty kasvisparkittu nahka. Sisusta on 5 mm paksua kotimaista 100% villahuopaa. Alla kuvia valmiista laukusta (kuvissa näkyvä ase ei ole asiakkaan vaan allekirjoittaneen):

Patruunakotelo pienoiskiväärin patruunoille

Kuten kaikki .22 LR kaliiberisen aseen omistajat tietävät, ei markkinoilta oikein tahdo löytyä sellaista panostaskua joka sopisi hyvin ao. patruunoille. Isompia koteloja toki löytyy mutta sitten pitää mukana raahata joko useampi rasia patruunoita tai tyytyä siihen että yksinäinen patruunalaatikko hölskyy kotelossa. Jotkut kuljettavat patruunoita nahkapussissa irrallaan mutta sekään ei käytännön kätevyyden kannalta ole välttämättä ihan paras ratkaisu.

Tuttavani joka kuljettaa vyöllään tekemääni revolverikoteloa, kyllästyi hänkin taskun pohjalla lojuvaan patruunalaatikkoon ja tilasi minulta sitä varten vyölle laitettavan kotelon seuraavilla spekseillä:

– koteloon tulee sopia 1 kpl tavallinen tehdaskokoinen .22 LR patruunalaatikko
– kotelon täytyy olla helposti avautuva ja laatikon tultava kotelosta helposti esille
– kotelossa täytyy olla vyölenkki ja koko kotelon materiaali tukevaa nahkaa

Koska asiakas jo kerran omistaa tekemäni mustan nahkaisen revolverikotelon, tein panoslaatikon kotelosta sellaisen että se hyvin sopii vyölle revolverin pariksi. Kotelon kannen lukitus on vastaava kun em. revolverikotelon hanaremmissä ts. messinkinen kiväärinappi. Se on varmatoiminen ja tyylikkään ajaton ratkaisu ja myös äänetön mikä sinänsä on metsästysvarusteissa aina plussaa.

Mitoitin kotelosta sen verran väljän että patruunalaatikko sopii hyvin liikkumaan ylös-alas -suunnassa kun kotelo on auki mutta ei silti hölsky kun kansi on suljettu. Patruunalaatikko autetaan kotelostaan esille työntämällä sitä kotelon pohjassa olevasta reijästä sormella ylöspäin. Kun kotelo tulee esille noin sentin, on sen reunoista helppo tarttua ja vetää koko laatikko esiin. Sitten vaan laatikko auki ja lipastamaan/täyttämään rullaa.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Revolverikotelo metsästäjälle

Vanha tuttu asiakas on kaiken muun metsästykseen liittyvän touhun lisäksi myös innokas pienpetojen loukkupyytäjä. Tämä touhu vaatii, paitsi jonkinasteista nikkarointitaitoa, myös viitseliäisyyttä asettaa ja siirtää loukkuja paikasta toiseen. Ja tietysti myös aikaa siihen että voi käydä ”kokemassa” loukut riittävän usein ja säännöllisesti. Tämän viimemainitun tosin vaatii jo metsästyslakikin

Ao. metsästysmuoto on suomalaisessa metsästyskulttuurissa siinä mielessä erikoinen että nykyisen aselain laatija on (ainakin toistaiseksi) antanut tätä metsästystapaa harrastaville luvan myös käsiaseelle joka onkin se ehkäpä kaikkein kätevin ja toimivin väline loukussa olevan pikkupedon lopettamiseen. Tässä touhussa käytetään normaalisti .22 LR kaliiberin pistoolia/revolveria.

Että asetta voisi kätevästi pyyntireissuilla mukanaan kuljettaa, on sille ennemmin tai myöhemmin syytä hankkia sopiva kotelo. Kantajan omat tottumukset määrittelevät millä tavalla hän haluaa asettaan kantaa mutta yleisimmät vaihtoehdot ovat joko vyötärö- tai kainalokotelo, osin myös aseen fyysisestä koosta riippuen.

Tämänkertainen asiakas on, ehkäpä hieman tavallista suomalaista keskivertometsästäjää enemmän viehättynyt ”Ison veden” takaiseen asekulttuuriin ja kantaa lopetusaseena mukanaan laadukasta amerikkalaisvalmisteista revolveria. Meillä suomessa tämän asetyypin traditionaaliset kotelot eivät ole sitä yleisintä kauppatavaraa joten oli aika luonnollista että omistaja halusi aseelleen mittatilauskotelon.

Kotelon mallista keskusteltiin ja kävi ilmi että asiakas haluaisi itselleen perinteisen ”Mexican loop” -mallin kotelon, toki pienillä omilla detaljeilla.

Tällainen toive oli minullekin mieluinen koska ao. kotelomalli on jo ennestään tuttu ja olen tehnyt siitä aijemmin jo yhden version. Uusi kotelo poikkeaisi kuitenkin edellisestä parissa asiassa; Itse asepussin alapää ommeltaisiin umpeen ja kotelon yläpäähän tulisi ns. ”hammer thong” eli remmi joka kulkien aseen iskurin takaa lukitsee aseen paikoilleen koteloon. Viimemainittu detalji ynnä kotelon sivulla olevat kaksi ”kannasta” ovat leimallisesti 1800 -luvun puolenvälin jenkkityyliä ja liittyvät läheisesti sikäläisiin Texas Rangers–poliisivoimiin:
Tämän kotelomallin on aikoinaan suunnitellut henkilö jolla jo tuolloin on ollut selvä moderni käsitys siitä kuinka tuotteesta tehdään sellainen että se on helppo ja nopea valmistaa ilman että lopputuloksen laatu ja toiminnot kärsivät. Kotelo nimittäin tehdään ja taitellaan muotoonsa yhdestä nahkapalasta ja ommellaan muotoonsa vain yhdellä saumalla. Nerokasta vai mitä !

Alla kuvia valmiista kotelosta: