Kesällä tapasin ystäväni kautta täällä helsingissä teksasilaisen herrasmiehen joka halusi ostaa pojilleen tuliaisiksi laadukkaat suomalaiset puukot. Ajatuksen taustalla oli se että hänen sukunsa sekä isän että äidin puolelta ovat lähtöisin suomesta ja idea terätyökalujen hankinnasta oli syntynyt hänen ollessaan pari päivää aijemmin Ahvenanmaalla tapaamassa kaukaisia sukulaisiaan.
Katselimme blogissani aijemmin tekemiäni tuotteita ja lopulta valinta päätyi tuohipäiseen peruspuukkoon. Lupasin toimittaa tuotteet syys-lokakuun vaihteessa.
Terät tilasin Oinosen Pekalta Lieksasta jonka terien laatu ja perusmalli miellyttää meikäläistä.
Minulta kysyttiin onnistuisiko meikäläiseltä nahkaisen, malliltaan ns. korttilompakon tyyppisen kotelon teko aseen hallussapitoon oikeuttaville luville. Nykyisin luvat ovat asekohtaisia, normaalin pankkikortin kokoisia kortteja joten luvanhaltijalla on säilytettävänään yhtä monta korttia kuin asettakin. Tässä tapauksessa oli toive että koteloon mahtuisi n. 15 korttia ja tilaa olisi myös parille vanhemmalle, kooltaan nykyistä korttia suuremmalle pahviluvalle. En ollu aijemmin juuri tämän tyyppistä koteloa tehnyt mutta parin tekemäni tavallisen lompakon perusteella pystyin vastaavaan kyselyyn myöntävästi.
Kokemuksesta tiesin että normaalisti käyttämäni n. 1,8 mm paksu nahka on kotelon/lompakon tekoon vähän turhankin paksua joten tilasin projektia varten hieman ohuempaa nahkaa jonka paksuus on 1-1,2 mm. Asiakkaan toive oli että kotelon materiaalin väri olisi tumma ruskea joten tämän värisestä läpivärjätystä kasvisparkitusta nahasta lähti tilaus Italiaan.
Kotelon rakenteen suunnittelu vaati joltisenkin verran päänvaivaa ja niinpä lopuksi päädyinkin ”lunttaamaan” netistä. Sieltä löysinkin varsin helposti tähän projektiin passelin mallin ja niinpä projekti saattoi alkaa.
Sain netin kautta yhteydenoton mieshenkilöltä joka oli tutustunut blogiini. Hän oli kiinnostunut tilaamaan minulta pari tuotetta ja sovittiin että tapaisimme jonain aamuna hänen työpaikallaan.
Niinpä sitten muutaman päivän kuluttua istuimme ”nokakkain” ja keskustelimme hänen toiveistaan. Ensimmäisellä sijalla oli ajatus kotimaisesta puusta tehdystä, mitoiltaan keskikokoisesta laatikosta jossa tultaisiin säilyttämään suomen lippua perinteisellä tavalla taiteltuna. Keskustelimme materiaaleista ja päädyimme siihen että puulaji olisi loimukoivu ja laatikon helat olisivat messinkiä. Pintakäsittelyksi suosittelin Rustins’ Danish Oil:a jolla saa aikaiseksi puun pintaan kauniin silkkimäisen kiillon ja sen asiakas hyväksyi.
Itse projekti alkoi ”puusavotalla” eli minun oli löydettävä jostain kohtalaisen kokoinen lankku huippulaadukasta loimukoivua. Joskus aijemmin olin tehnyt saman puun perässä retken Lahteen ja ostanut sitä tutusta sikäläisestä puutavarakaupasta eli Hakalan puutukusta. Ennen tällaisen retken uusimista päätin kuitenkin piipahtaa helsinkiläisessä Plektra Trading -liikkeessä. Tiesin että he olivat viimeaikoina laajentaneet puutavaravalikoimaansa ja myös sen että he tekivät yhteistyötä em. lahtelaisen liikkeen kanssa joten oli olemassa hyvä mahdollisuus että saisin tarvitsemani puutavaran heiltä.
Mentyäni paikanpäälle liikkeeseen selvisi aika nopeasti että epäilykseni piti paikkansa ja heiltä löytyikin riittävän suuri lankku todella hyvää loimukoivua. Ilmaista tuo puu ei totisesti ole mutta niinhän sitä sanotaan että hyvästä kannattaa maksaa ja niinpä lankku tuota jalopuuta lähtikin mukaani.
Seuraavaksi laitoin hakuun laatikkoon tarvittavat helat. Olin päättänyt että laatikkoon tulee oikein avaimella avattava lukko. Sopivan sellaisen löytäminen osoittautui aika haastavaksi mutta onneksi löysin lopulta sopivan omista jemmoistani. Saranat yms. olivatkin sitten jo ”helppoa kauraa”.
Tein laatikkoa muiden töiden ohessa ja sen valmistuminen veikin yllättävän pitkään. Pisin yksittäinen vaihe oli pintakäsittelyn teko ja erityisesti sen kuivuminen. Mutta lopulta kaikki oli valmista ja saatoin luovuttaa laatikon tilaajalleen joka oli silminnähden tyytyväinen projektin lopputulokseen.
Ai niin, unohdin aivan mainita että laatikon kannessa oleva W oli asiakkaan erikoistoivomus ja viittaa hänen sukunimeensä.
Kesän alussa sain uuden puukkotilauksen Australiasta. Tämäkin tuli samaa tietä kuin edellinen ts. metsästystä ja aseita käsittelevän kansainvälisen nettifoorumin kautta. Tämänkertainen asiakas oli tutustunut blogiini ja pyysi minua tekemään hänelle samantyylisen puukon kuin tämä: https://promaakari.wordpress.com/2012/04/11/veljekset-kuin-ilvekset/
Kerroin hänelle että työni ovat aina enemmän tai vähemmän yksilöitä mutta että voisin kyllä tehdä ainakin hyvin samankaltaisen, tosin terän kuvioinnista tulisi, pääasiassa sen valmistustekniikasta johtuen, varmasti hieman erilainen. Asiakkaalle tämä kävi joten tilauksesta sovittiin ja lupasin että hyväksytän terän valokuvan perusteella asiakkaalla ennen kuin alan rakentaa puukkoa ja tuppea sen ympärille. Ja näin myös toimittiin.
Alla kuvia valmiista puukosta:
Tuli tilaus terätyökaluparista. Asiakas halusi teettää ihan oman malliset terät ja pyysi että tekisin niistä ehdotelmat ja samalla selvittäisin tekijän ja hinnan. Oikeastaan ainoa terissä määritelty asia oli leukun terän pituus, 185 mm. Siispä luonnostelin terien profiilit ja sain niille myös tilaajan hyväksynnän.
Terät päätettiin tilata Enontekiöltä Tero Kotavuopiolta. Hänellä on kokemusta leukuista sekä tekijänä että käyttäjänä joten oletus oli että tilattu tavara olisi laadukasta. Ja kun terät aikanaan saapuivat ja niitä kokeiltiin, ei tullut pettymystä.
Ja sitten itse työkaluihin; toiveena oli että molempien terätyökalujen terän juuressa olisi tukeva pronssinen hela, sen kaverina valkoista luuta ja lisänä jokin ohuehko väriraita. Ja tupet haluttiin siten että niille olisi yhteinen kannike joka tarvittaessa olisi helppo riisua ja pukea. Tämä ratkaistiin laittamalla kannike solkikiristeiseksi.
Asiakas otti minuun yhteyttä ja halusi tilata itselleen päiväkirjan. Hänen vapaa-aikansa kuluu pääasiassa perheen kanssa monenmoista ulkoilua ja puuhailua harrastaen joten ajatus oli että päiväkirjan pitäisi olla sen kokoinen että se kulkee kätevästi mukana laukussa ja repussa ja on siis kätevästi kirjoituksille valmiina kun tilaisuus niille tulee.
Em. vaatimuksista johtuen päädyimme siihen että kirjan kannet päällystettiin 1 mm värjäämättömällä vuotanahalla, mikä materiaalina on hyvin kestävää ja ajanmyötä patinoituu kauniisti.
Kirjalle ei varsinaisesti tehty koteloa mutta se on helposti suljettavissa silkkinyörillä. Kirjan kansista tehtiin hieman tavallista leveämmät ja takakannen ulkolaitaan tehtiin paikka kynälle. Samalla kulmia vahvistettiin tuplakerroksella nahkaa.
Promaakari's Blog 