Asearkku kiväärille

Hyvä vanha asiakkaani kysyi voisinko valmistaa hänelle sellaisen, vähän tavallista kookkaamman aselaukun joka sopisi hänen farmariautonsa takatilaan ja johon hän voisi metsästysreissulle lähtiessään pakata kiväärin, panokset, puhdistusvälineet ja vielä lisäksi jotain pientä tarpeellista. Yksi tällainen ”tarpeellinen” tulisi olemaan hänelle jo aijemmin valmistamani rasia jossa on paikka taskumatille sekä sen sisällön nauttimiseen tarvittaville laseille ynnä muutamille muille ”pikkujutuille”.

Tilaajan toiveena oli että arkku olisi verhoiltu nahalla mutta muuten saisin rakenteiden ja materiaalien suhteen käyttää omaa harkintaani.

Heti projektia aloittaessani totesin että laukusta, taikka sen koosta johtuen paremminkin arkusta, olisi käytännössä pakko tehdä kaksikerroksinen koska muuten siitä tulisi liian kookas ja siten myös kömpelö liikuteltava. Tämä tarkoitti samalla sitä että laatikon yläosan sisälle pitäisi rakentaa erillinen, tarvittaessa pois nostettavissa oleva laatikko. Että arkun kokonaispaino pysyisi kohtuullisena, oli sekä arkun että sisälaatikon runko käytännössä melkeinpä pakko tehdä ohuesta vanerista. Päädyinkin käyttämään laitoihin neljän millin havuvaneria ja pohjaan hieman paksumpaa eli kuusimillistä. Arkun kansi tuli kokonaan ohuemmasta vanerista.

Kun laatikon runko valmistui, oli seuraavaksi vuorossa sen ulkopinnan verhoilu. Olimme yhdessä tilaajan kanssa sopineet että kayttäisin materiaalina kahden millin paksuista kasviaparkittua naudannahkaa. Vaikka ao. materiaali osaltaan lisäsikin arkun painoa joltisenkin verran, tukevoitti se samalla myös rakennetta huomattavasti.

Seuraavassa vaiheessa oli vuorossa laukun heloituksen suunnittelu ja sopivien komponenttien etsintä. Tämä vaihe osoittautuikin sitten yllättävän haastavaksi ja aikaavieväksi. Välillä meinasi jo ”usko” loppua mutta sitkeällä yrittämisellä ja osaltaan myös hyvällä onnella sain lopulta haalittua kasaan kaikki tarvittavat osat, vieläpä ihan asettamani budjetin puitteissa. Suurin osa heloista, paria poikkeusta lukuunottamatta, oli tilattava maailmalta, osa jopa euroopankin ulkopuolelta.

Kun kaikki helat oli saatu paikoilleen, oli ennen arkun sisäverhoilun aloittamista vielä vuorossa rungon ulkopinnalle tulevien pähkinäpuisten koristelistojen asennus. Tämän vaiheen ensimmäinen työ oli listojen pohjapinnan tilapäinen suojaus, seuraavana pintakäsittely ja lopuksi paikalleen liimaus. Listojen paikallaanpysymisen varmistaa koko listan pituudelle sopivin välein laitetut messinkiset uppokanta-puuruuvit, urakannalla tottakai. Arkun ulkopinnassa käytin, osin koristeena, osin käytössä eniten rasitukselle alttiiksi joutuvia pintoja suojaamaan, messingöityjä kupukantaisia teräsnauloja.

Arkun pohja on päällystetty neljä milliä paksulla pähkinäpuulevyllä jonka särmissä on vielä samasta puusta tehdyt suojalistat. Puu kestää käytössä ilmenevää hankausrasitusta paremmin kuin nahka ja on sopivasti pintakäsiteltynä myös vähemmän altis kosteudelle.

Arkun yläosan sisälle tuleva laatikko on ulkopinnaltaan verhoiltu maalatulla pellavakankaalla ja kulmissa on vielä lisäsuojana puuvillanauha.

Sekä itse arkun että ylälaatikon sisäpinta on verhoiltu villaveralla. Se on laadukas ja tässä käytössä vuosisatojen mittaan hyväksi todettu klassinen materiaali.

Tällaisten asearkkujen kannen sisäpinnassa on yleensä klassisesti ollut paperille tai nahalle painettuna sen asemerkin nimi ja logo jollaista siinä on tarkoitus säilyttää. En halunnut poiketa tästä traditiosta mutta sopivia valmiita tekstejä/logoja ei, ahkerasta etsinnästä huolimatta, löytynyt joten päätin tehdä sellaisen itse. Suurensin ensin tietokoneella SAUERin logosta sen kokoisen että se sopii laukun mittoihin ja kävin tulostamassa ao. logon vinyylileikkurissa sellaiseen muotoon että sen saattoi asentaa paikalleen kuumalla silitysraudalla. Homma onnistui mielestäni jopa yllättävänkin hyvin.

Ohessa muutama kuva valmiista laukusta. Kuvissa on ”mannekiinina” allekirjoittaneen oma Husqvarna m640 kaliiberissa 9,3×64, mutta kuten jo todettua, arkun varsinainen ”asukas” tulee olemaan asiakkaan SAUER 202.

Alla muutama kuva valmiista arkusta sekä alimmaisena muutama kuva siitä mitä tuo pienempi laatikko sisältää:

Published in: on 29.05.2017 at 21.36  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,

Koiramiehen vyöhaka

Olin muutamia vuosia sitten tehnyt parille tuttavalleni nahkaisen vyölenkin jossa on kiinni tukeva karbiinihaka. Ao. herrasmiehet ovat molemmat innokkaita metsästäjiä ja heillä kummallakin on ns. seisova lintukoira. Näiden koirien kanssa maastossa liikuttaessa tulee aina toisinaan eteen sellainen tilanne että koira on kiinni taluttimessa mutta isännän/emännän pitäisi nopeasti saada molemmat kädet vapaaksi. Tämä onnistuu ko. tyyppisen vyölenkin kanssa hyvin helposti.

Hiljattain toinen näistä tuttavistani soitteli ja kertoi että muutama hänen metsästyskaverinsa olisi kiinnostunut tilaamaan samanlaisen lenkin ja tiedusteli kuinka nopeasti saisin lenkit tehtyä. Kerroin hänelle että sopivaa nahkaa kyllä löytyy ”kotoa” mutta projekti vie silti muutaman päivän koska minulla ei ole varastossa ao. tyyppisiä hakoja vaan joudun ne hankkimaan. Lupasin hoitaa projektin mahdollisimman nopeasti ja ilmoitin samalla tuotteille kappalehinnan. Se sai tilaajilta hyväksynnän joten saatoin aloittaa projektin.

Alla kuva valmiista tuotteesta. Vyölenkin nahka on tukevaa 4 mm paksua kasvisparkittua naudannahkaa. Itse haka on AISI 316 ruostumatonta terästä.

Jos joku nyt haluaa itselleen samanlaisen lenkin niin hinta on 35€ (sis.24% alv.) ynnä mahdolliset toimituskulut. Kyselyt osoitteesta promaakari@gmail.com

Published in: on 14.02.2017 at 23.54  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Lahja kelloharrastajalle

Sain naishenkilöltä marraskuun alkupäivinä meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä säilytyskotelon kahdelle rannekellolle. Kotelon oli tarkoitus tulla hänen miehelleen joululahjaksi joten minulla olisi työaikaa runsaat puolitoista kuukautta. Olin jo aijemmin pitämälläni nahanompelukurssilla törmännyt erään oppilaani kautta vastaavaan tuotteeseen joten ensimmäinen ehdotukseni koteloksi oli saman tyyppinen kuin hänen kurssityönsä alla olevassa kuvassa mutta jaettuna kahdelle kellolle:

Tilaaja piti ehdotuksestani mutta totesi vastauksessaan että toisen kotelossa säilytettävän kellon hihnan kiinnitys on sellainen että se estää kellon sopimisen esittämäni tyyppiseen koteloon. Samalla hän laittoi linkkejä muutamaan sellaiseen kotelomalliin jotka voisivat tulla kyseeseen. Lähemmin linkitettyjä kuvia tutkailtuani vastasin asiakkaalle ymmärtäväni ongelman ja samalla myös ilmoitin että minulla on siihen jo mietittynä toimiva ratkaisu. Tein kotelosta tarjouksen jonka asiakas hyväksyi joten projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä oli mietittävä kotelon rakenne ja materiaalit. Koska kotelosta piti tulla kohtuullisen kevyt mutta myös riittävän vahva suojaamaan sisältöään, päädyin tekemään rungon puusta, tarkemmin sanottuna koivusta. Rasian ulkopinnan olisi voinut aivan hyvin jättää pintakäsitellylle puupinnalle mutta koska itse koin että sopivalla verhoilulla tuotteeseen saataisiin enemmän arvokkuutta, päädyin päällystämään kotelon ulkopinnan käsinvärjäämälläni kasvisparkitulla poron pintanahalla. Sisäpuolen verhoilu tuli sekin poronnahasta joka tyypiltään kuitenkin poikkeaa pintaverhoiluun käytetystä eli on ohutta mokkaa. Kotelon saranat ja lukko ovat messinkiä.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Published in: on 30.12.2016 at 19.04  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Ensimmäinen puukko

Ystäväni tiedusteli ehtisinkö lähiaikoina tehdä puukon hänen tuttavansa nuorelle pojalle. Poika alkoi olla siinä iässä jossa viimeistään olisi syytä opettaa hänelle puukon käsittelyä ja vuolemisen perusteita joten ystäväni oli päättänyt antaa hänelle puukon lahjaksi. Lahjaan kuuluisi myös opetusta terätyökalun oikeaan käyttöön. Pojan nuoresta iästä johtuen sovimme että puukosta tulee kooltaan pienehkö mutta ei kuitenkaan enää mikään varsinainen lapsen puukko. Materiaalien ja mallin suhteen sain vapaat kädet.

Aikani asiaa mietittyäni päädyin tekemään puukosta erittäin pelkistetyn. Terä on YP- taonnan 85 mm kiillotettu, pää omenapuuta. Päässä ei ole minkäänlaisia heloja ja terä on kiinnitetty perinteisellä ”stick tang” -systeemillä joka on varsin yleinen ruotsissa ja norjassa. Tuppi on 1,8 mm naudannahkaa ja siinä on ns. puolilesta.

Alla kuvia valmiista puukosta tuppineen:

Published in: on 22.09.2016 at 22.31  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Big Bowie

Tuttavani kysäisi josko voisin tehdä hänelle isokokoisen klassista mallia olevan ns. Bowie -veitsen. Tämä teräasetyyppi on minulle tuttu vaikka en varsinaisesti mikään erityinen veitsi-diggari olekaan joten kiinnostuin asiasta ja kyselin lisää tarkennuksia siihen millaista mallia tilaaja oli ajatellut. Bowie-veitsestä on sen, aika tarkkaan 200 -vuotisen, ”uran” aikana valmistettu monenmoista versiota joista osaa on aika vaikea edes tunnistaa ao. veitsityypin edustajaksi. Asiakas totesi tähän että näissä asioissa hän on ”puristi” eli toiveena oli että itse veitsi olisi malliltaan mahdollisimman yksinkertainen ja koruton, lähinnä työkalumainen. Tupessa saisi sitten kyllä olla joitain tyyliin sopivia koristeita mutta senkin pitäisi noudattaa jotain veitsityypin klassista malleista. Projekti alkoi nyt kiinnostaa minua ihan todenteolla ja lupasin palata asiaan jahka olisin vähän enemmän perehtynyt ao. teräaseen historiaan.

Ensimmäiseksi kaivoin esille tietoa veitseen liittyvästä henkilöstä ja historiasta jota pieneksi yllätyksekseni löytyi jopa suomeksikin. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea linkin artikkelin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Bowie

Seuraavassa vaiheessa tein netissä kuvahakuja, tarkoituksena löytää esimerkkejä sellaisista terämalleista jotka lähinnä vastaisivat omaa ja asiakkaani mielikuvaa siitä miltä po. lajityypin veitsen tulisi näyttää. Kuten arvata saattaa, löytyi kuvia todella runsaasti mutta aika nopeasti niistä erottui pari sellaista jotka molemmat täyttivät halutut speksit. Lähetin molemmat vaihtoehdot asiakkaalle katsottavaksi ja hän valitsi niistä toteutettavan mallin. Niinpä saatoin aloittaa itse toteutusvaiheen.

Heti aluksi totesin että terästä olisi syytä tehdä puinen hahmomalli. Tämä kahdestakin syystä; tekemällä puisen mallin saisin terän mittasuhteet ja detaljit ”hiottua” kohdalleen ja toisaalta siksi että terän valmistava seppä varmasti tietäisi millaisen terän haluan ja myös toteuttaisi sen kaikkia yksityiskohtia myöten. Lähetin puisen mallin sepälle ja kuten olin osannut arvata, aiheutti sen toteutaminen pientä ”kitkaa” mutta lopulta sain valmiin terän käsiini ja se oli kuin olikin mallin mukainen. Terän pituus on 230 mm ja hamaran paksuus 5 mm. Terän leveys on suurimmillaan 50 mm. Materiaali matalaseosteista hiiliterästä.

Suunnitteluvaiheessa olimme asiakkaan kanssa yhdessä miettineet että veitsen pää voisi olla tehty sarvesta. Olisi ollut varsin luonnollista käyttää materiaalina hirven tai poron sarvea mutta totesin heti alkuun että sopivan mallisen ja kokoisen poron/hirvensarven löytyminen vaatisi aikamoisen työn. Valkohäntäpeuran sarvi olisi kooltaan suht sopivaa mutta ao. sarvet ovat käytännössä aina malliltaan liian kaarevia joten sekään vaihtoehto ei toimisi. Niinpä oikeastaan ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto oli hankkia jostain Saksanhirven sarvea. Se on keskisessä euroopassa hyvin suosittu po. käytössä, lähinnä siksi että siitä tyypillisesti löytyy pitkiä kohtalaisen suoria osuuksia ja itse sarvi on kovaa ja tasalaatuista. Sopiva aihio löytyikin eBay:n kautta eikä sen hintakaan onneksi ollut mitenkään kohtuuton. Kun sarvi lopulta saapui postissa, olivat kaikki tarvittavat peruspartit kasassa ja varsinainen käsityö saattoi alkaa. Eräs huomioitava asia toteutusvaiheessa oli se että asiakkaani on vasenkätinen joten sarviaihiosta olisi etsittävä sellainen kohta että se sopisi hyvin vasenkätiselle otteelle. Veitsen väistimen ja ponsilevyn tein tukevasta messinkilevystä. Niiden ja sarven väliin laitoin nahkalapot.

Veitsi valmistui aikanaan ja seuraavana oli vuorossa tupen teko. Olin ehdottanut asiakkaalle että tekisin siitä ns. Mexican loop -tyyppisen. Tämä nimitys tulee siitä että tupen rakenne on ko. klassisen revolverikotelomallin kanssa hyvin yhteneväinen. Sain idealle asiakkaan hyväksynnän joten pääsin aloittamaan leikkaus- ja ompelutyön.

Alla kuvia valmiista veitsestä:

Published in: on 11.09.2016 at 20.56  Jätä kommentti  
Tags: ,

Säilytyskotelo parranajovälineille.

Sain asiakkaalta meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä hänelle pari nahkaista koteloa parranajovälineiden säilytystä ja kuljetusta varten. Meilin mukana tuli pari esimerkkikuvaa ja asiakas toivoi että kayttäisin näissä kuvissa olevia tuotteita lähtökohtana hänen tuotteitaan miettiessäni. Pidin itsekin kuvissa olevista koteloista joten niiden pohjalta olisi helppo alkaa edetä suunnitteluprojektissa. Annoin koteloista tarjouksen ja asiakas sen myös hyväksyi joten saatoin aloittaa työt samantien.

Ajatus oli seuraava; ensin tehtäisiin pienempi kotelo jossa olisi paikat partahöylälle ja veitselle sekä vaahtosudille. Kun tämä olisi valmis, tehtäisiin vielä toinen, isompi kotelo jonka sisälle sopisi tämä pienempi kotelo sekä tietty määrä parranajon yhteydessä käytettäviä kosmetiikkatuotteita. Näille olisi kotelon sisällä omat paikkansa joten nyt pysyisivät hyvin paikoillaan.

Molempien kotelojen materiaalina päätettiin käyttää 1,8 mm kasvisparkittua naudannahkaa. Tämä on vahvaa ja oikein käsiteltynä kestää käyttöä vuosikymmeniä.

Alla kuvissa valmiit kotelot:

Published in: on 08.09.2016 at 21.29  Jätä kommentti  

Ison pojan puukko

Minulla on ollut vähän pidempi tauko puukkojen rakentelun kanssa mutta nyt tuli taas yksi tehdyksi. Tässä nimenomaisessa yksilössä on meikäläisen käsistä lähteneeksi vähän tavallista pidempi terä joten kutsunkin sitä ”Ison pojan puukoksi”. Terän pituus on 115 mm joten varsinaisiin vuolutöihin se ei ole ihan paras valinta ole. Ajaa toki niissäkin hommissa auttavasti asiansa mutta sopii vieläkin paremmin metsästykseen ja muuhun eränkäyntiin.

Puukon terä on lähtöisin YP:n pajasta ja sillä on sen verran ikää että saattaisi hyvinkin olla itsensä Yrjön (Puronvarsi) takoma. Nykyään ao. yritystä pyörittää hänen sukulaispoikansa Antti Mäkinen eli yritystoiminnassa on tapahtunut sukupolven vaihdos. Terä on matalaseosteista hiiliterästä ja mallistaan valmistajalleen tyypillinen, terän poikkileikkaus muistuttaa aika paljon vanhaa ”Orijärveläistä”. Eli on ns. salmiakki mutta hamaraviiste on hyvin kapea. Puukon hela on mustaa puhvelinsarvea ja pää hyvälaatuista visakoivua. Tupessa on lesta vain terän ulkopinnalla ja materiaali on 1,2 mm kasvisparkittua naudan nahkaa.

Alla pari kuvaa puukosta:

Published in: on 16.06.2016 at 15.07  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Jääkengät

Vanha asiakkaani laitteli meiliä ja kertoi että hänellä olisi minulle pikku työprojekti, sisältäen lähinnä nahkatöitä. Yritin kysellä asiaan tarkennuksia mutta hän sanoi kertovansa lisää sitten kun saapuisi työhuoneelleni. Sovimme molempien kalenteriin käypäisen tapaamisajankohdan ja jäin hieman jännittyneenä odottelemaan millaisesta hommasta olisi kyse.

Asiakas saapui sitten aikanaan ja kaivoi laukustaan kapistuksen jonka heti ensisilmäyksellä tunnistin vaikka en aijemmin moista ole käsissäni pitänytkään. Kyseessä oli ns. jääkenkä jolla on jäällä liikkuvien parissa hyvin pitkä historia. Apuvälinettä käytettiin lähinnä silloin kun jäillä ei ollut paljoa lunta ja ihmiset liikkuivat pitkiäkin matkoja potkurilla, joka sivuunmennen sanoen on edelleenkin oiva liikuntaväline noissa olosuhteissa. Toinen käyttäjäryhmä olivat hylkeenmetsästäjät jotka saattoivat ajopuullaan (tuntee myös nimen raila) liikkua päivän mittaan kymmeniä kilometrejä. Eteneminen tapahtui, hieman ajopuun mallista riipuen joko ”potkuttelemalla” (jolloin jääkenkä oli käytännössä välttämätön apuväline) tai sitten ikäänkuin yhdellä sauvalla hiihtäen. Sauvan hommaa hoiti tällöin ns. hyljepiikki.

Asiakkaan jääkenkä oli selvästi, lähinnä nahan yleiskunnosta päätellen, aika iäkäs mutta tästä huolimatta vielä täysin käyttökelpoinen liikkumisen apuväline. Oli siinä tosin yksi pikku vikakin eli etummaisen kiinnitysremmiparin solkipuoli oli katkennut ja täten siis uusittava.

Tutkiessani tarkemmin vanhan kengän detaljeja kaivoi asiakas laukustaan vielä pari kapistusta lisää. Nämä osoittautuivat olevan kopioita jääkengän pohjan teräskappaleesta ja asiakas kertoi teettäneensä ne tuntemallaan sepällä. Minun tehtäväni olisi ensin korjata vanha yksilö takaisin käyttökuntoon ja sen jälkeen, vanhan kengän kiinnitysremmejä mallina käyttäen, tehdä uusiin rautoihin sopivat remmit.

Homma oli minusta hyvin selvä ja suhteellisen helppotöinenkin joten otin sen mieluusti vastaan. Asiakas totesi, lievä hymy huulillaan, että säätilasta johtuen työllä ei ole mitään kiirettä eli riittää kunhan homma on valmis silloin kun jäät seuraavan kerran tulevat. Kuittaisin tämän sanomalla että saat tavarat valmiina viimeistään parin viikon sisällä ja lupasin ilmoittaa meilillä kun homma on valmis.

Alla kuvia valmiista jääkengästä puettuna vaelluskengän päälle:

Published in: on 30.05.2016 at 23.00  Comments (3)  
Tags: , , , ,

Biopohjainen tukkivaha

Yksi osa toimenkuvaani on aseiden tukkien pintakäsittelyyn liittyvät työt. Perinteisesti tukit ovat joko öljyttyjä tai lakattuja. Ensinmainittu vaihtoehto on tyypillistä erityisesti ns. paremmille aseille. Öljykäsitelty puu kestää varsin hyvin kosteutta ja on tuntumaltaan aseen käsittelijälle miellyttävämpi kuin lakka. Tämä lähinnä siksi että öljytty puun pinta ei ole niin liukas kuin vastaava lakattu ja tuntuu ikäänkuin pysyvän paremmin ampujan hyppysissä. Toinen positiivinen seikka on se että öljytukin huolto ja kunnossapito on huomattavasti helpompaa kuin lakatun. Ja näin varsinkin silloin jos tukin pinnassa käytetään öljyn lisäksi myös tukkivahaa. Vahan tehtävänä on suojata öljypintaa aseen käytön aiheuttamalta rasitukselta eli se toimii helposti ja nopeasti uusittavana kulutuspintana.

Olen huomannut että suomesta kyllä löytyy asealan liikkeistä kohtuullinen valikoima ihan asiallisia tukkiöljyjä mutta hyvistä vahoista on selvästi pulaa. Koska omassa työssäni koin vahalle olevan tarvetta, päätin ryhtyä tutkimaan millaisia aineita klassiset tukkivahat sisältävät ja olisiko minun mahdollista alkaa omatoimisesti sellaista valmistamaan.

Selvittelin olemassaolevien puuvahojen koostumuksia monelta eri taholta ja tutkailin millaisia tukkivahojen reseptejä löytyy asiaan liittyvistä medioista. Testailin muutamia reseptejä ja lopulta, lähinnä omien käyttökokemusteni kautta päädyin aineyhdistelmään joka sisältää ainoastaan myrkyttömiä luonnon vahoja ja öljyjä ja on lähes syömäkelpoista. Vahaseos on huoneen lämmössä suhteellisen kovaa mutta juuri tästä syystä sen levittäminen puun pinnalle ohueksi kerrokseksi onnistuu varsin helposti. Kuivuttuaan vaha muodostaan puun pintaan kovahkon ja kulutusta hyvin kestävän pinnan joten käsittelyä ei tarvitse jatkuvasti olla uusimassa. Vahan kovuudesta johtuen sen pinta kiillottuu kauniisti mutta ei silti ole lakkamaisen liukas.

Kehittämäni vaha soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi ns. klassisten tukkiöljyjen kanssa. Meillä tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Sherell´s Schaftol, Balsin Schaftol ja Napierin tuotteet, tietenkään unohtamatta tukkiseppä Markku Tervosen kehittämää pellavansiemenöljy -pohjaista tukkiöljyä.

Oma suosikkini tukkiöljyksi tulee tämän nelikon ulkopuolelta ja on alunperin kehitetty huonekalujen pintakäsittelyyn. Kyseessä on Plektra Trading Oy:n maahantuoma Rustin´s Danish Oil. Tämä Kiinanpuu- öljyyn perustuva tuote imeytyy puuhun hyvin ja sitä voidaan tarvittaessa myös ohentaa. Po. aineessa on öljyn lisäksi myös hartseja ja tästä syystä se riittävän monen käsittelykerran jälkeen muodostaa puun pintaan silkkimäisen himmeän kalvon joka on mitä mainioin pohja tukkivahalle.

Omien testieni lisäksi vahaa ovat testanneet myös muutamat metsästystä ja ammuntaa harrastavat tuttavani ja heiltä saamani palaute on ollut hyvin positiivista. Niinpä olen nyt tuotteistanut vahan ja myyn sitä 100 ml kannellisessa alumiinisessa peltirasiassa. Rasian hinta on 18€ jossa allekirjoittaneelta ostettuna mukana lähetyskulut suomeen. Rasian pohjassa on käyttöohje sekä kotisivujeni osoite.

Jatkossa vahaa tulee saamaan myös jälleenmyyjiltäni joten kun liikutte alan liikkeissä niin pitäkää silmät auki. Jos vahaa ei kauppiaalta löydy niin kääntykää sitten suoraan puoleeni. Parhaiten minut tavoittaa meilillä osoitteesta promaakari@gmail.com

Alla kuvia vahasta:

Published in: on 08.04.2016 at 18.38  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Teräsuoja keittiöveitselle

Vanha ystäväni soitteli ja kyseli kuulumisia. Aiheesta riitti juttua toviksi mutta aika nopeasti kävi ilmi että soittajalla oli ihan varsinaista asiaakin; hänen kummipoikansa pääsisi myöhemmin tänä keväänä ripille ja kummisetä oli päättänyt antaa hänelle lahjaksi hyvän kokkiveitsen. Poika oli jo muutamaan otteeseen tutustunut kummisetänsä seurassa keittotaidon saloihin ja osoittanut asiaa kohtaan sen verran harrastuneisuutta että ao. tyyppiselle lahjalle olisi sen antajan mielestä nyt oikea hetki. Veitsi oli jo tilattu ja kysymys kuului että voisinko tehdä sille hyvän teräsuojan, joko nahasta tai puusta. Totesin kysyjälle että molemmat vaihtoehdot toki onnistuvat mutta että itse suosittelisin nahkaista. Samalla kysyin löytyisikö pojan perheestä oikeanlainen teroitustyökalu veistä varten, tässä yhteydessä tarkoitin teroituspuikkoa. Kummisetä totesi että perheestä varmasti jonkinlainen puikko löytyisi mutta tästä huolimatta päätti tilata pojalle myös oman.

Keskustelun lopputulemana sain tehtäväksi laatia nahasta sellaisen teräsuojan että siihen sopisi sekä veitsi että teroituspuikko. Tilaaja lupasi lähiaikoina toimittaa molemmat minulle katsottavaksi sillä kunnollisen kotelon teolle oli työkalujen tarkka sovitus välttämätöntä.

Alla kuvia valmiista kokonaisuudesta:

Molemmat pois tupesta

Tekijän merkki