Kaulakorulle rasia

Olen jo joitakin aikoja tehnyt yhteistyötä henkilön kanssa joka on pitkänlinjan ammattilainen sekä nahka- että jalometallitöissä. Oma roolini näissä projekteissa on yleensä ollut joko jonkin puisen komponentin valmistus tai sitten rasian teko valmistumassa olevalle korulle.

Parisen viikkoa sitten poikkesin ohikulkiessani yhteistyökumppanini pajalla ja hän kysyi josko ehtisin tehdä yhden rasian vielä ennen joulua. Minulla oli joitain töitä kesken mutta ne olivat jo sen verran viimeistelyvaiheessa että totesin kyllä ajan riittävän. Rasian tulisi tietyn kokoiselle kaulakorulle joten yhdessä korun tekijän kanssa aloimme hahmotella sen mittoja paperille. Tuumailun lopputuloksena saimme aikaan pisaran muotoisen alueen jonka ympärille koru nätisti mahtuisi. Rasian lopullisten sisämittojen suhteuttaminen syntyneeseen kuvaan jäi sitten allekirjoittaneen vastuulle.

Pohtiessani rasialle sopivaa materiaalia törmäsin ihan sattumalta kadun varressa olevalla purkulavalla lojuvaan nippuun erittäin siistiä ja täysin oksatonta leppäpaneelia. Kaappasin oitis puut matkaani ja vein ne tilapäiseen säilöön kaverini samalla kadulla sijaitsevan yrityksen varastoon. Seuraavana päivänä sain kuljetettua ne kotiin saakka joten materiaaliongelma ratkesi lähes itsekseen.

Olin jo aijemmin testaillut käytössäni olevaa listaleikkuria sen verran että tiesin sen avulla voivani tehdä rasian kahdessa osassa eli kansi ja runko erikseen. Tästä tavasta oli tälläkertaa se hyöty että pystyin käyttämään rasian rakenteessa hyödyksi panelin urapuolen toista ponttiharjaa. Rasia syntyikin kohtuu nopeasti ilman suurempia vastoinkäymisiä ja viimeistelyhiontojen jälkeen pintakäsittelin sen muutamalla kerroksella kirkasta ja täysin väritöntä puuöljyä. Tämä käsittely, paitsi tekee puun pinnasta likaa ja kosteutta hylkivän, myös voimistaa sen kaunista punertavaa väriä ja samalla hieman tasoittaa puun luontaisia sävyeroja. Saatuani öljyä puun pintaan mielestäni riittävän määrän jätin rasian rauhassa kuivumaan ja aloin suunnittelemaan sille sisustaa.

Minulla oli ennestään varastossa pätkä balsalankkua ja sitä tarkemmin tutkittuani totesin että saisin siitä hyvinkin aikaiseksi rasiaan tarvittavan sisäosan. Tai tarkemmin sanottuna osat koska verhoilun kannalta olisi järkevämpää tehdä sisus kahdesta osasta. Ensimmäinen osa olisi rasian sisämittojen mukainen, paksuudeltaan noin 2/3 rasian alaosan syvyydestä oleva tasapaksu levy jonka päälle kiinnittyisi se toinen osa joka muodoltaan vastasi korun ketjun sisäpuolelle jäävää pisaran muotoista aluetta. Tämän osan korkeus olisi sellainen että rasia juuri ja juuri sulkeutuisi sen päälle. Nämä osat verhoiltaisiin erikseen ja sitten lopuksi liimattaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Verhoiluun hankin paikallisesta Eurokankaan myymälästä eräänlaista ”hybridi-säämiskää”. Käytännössä materiaali on tavallista ohuempaa säämiskää jonka nurjalle puolelle on liimattu venyvä tukikangas. Tätä tavaraa oli saatavilla vain suhteellisen pieninä paloina ja ainoastaan yhdessä värisävyssä mutta onneksi väri oli sellainen että se sopi oikein hyvin siihen tarkoitukseen johon sitä nyt käyttäisin.

Ennen verhoilun tekoa oli edessä vielä rasiaan tulevien saranojen ja lukitussalpojen asennus. Saranoiksi olisi ollut olemassa useampiakin eri vaihtoehtoisia malleja mutta päädyin käyttämään ihan tavallisia lehtisaranoja koska niiden asennus on varsin nopea ja yksinkertainen toimenpide. Lukitussalvoiksi valitsin perinteisen ”lehti-tappi” -mallin.

Alla kuvia valmiista rasiasta:

Leuku kuvanveistäjälle

Tulipa taas vaihteeksi tehtyä leuku. Tämä yksilö on siitä erikoinen että sen käyttö ei tule olemaan ns. perinteistä vaan sitä käytetään ainoastaan työkaluna puun veistoon. Siksi tuppi poikkeaa paljonkin normaalista ja on käytännössä vain teränsuoja ilman kanniketta ja lestaa. Niitä ei tarvita koska työkalua ei kanneta vyöllä vaan säilytetään työpöydällä vastaavalla tavalla kuin vaikkapa talttoja.

Projektiin kuului myös pieni materiaalikokeilu eli leukun pää on kasattu liimaamalla ohutviiluvaneri-levyistä (ao. materiaali tunnetaan myös nimellä ”lentokonevaneri). Ajatus tästä kokeilusta on jo pitkään ollut mielessä ja nyt oli sopiva aika sen toteuttamiselle. Lopputulos kokeilulle vaikuttaa sen verran hyvälle että käyttänen materiaalia jatkossakin.

Leukun terä on tilattu YP-taonnalta ja tuppi on ommeltu 3 mm parkkinahasta joka alunperin oli luonnonväristä mutta päädyin värjäämään sen mustaksi koska tiedän että ao. väri passaa hyvin leukun tilaajan habitukseen.

Alla muutama kuva valmiista työkalusta:

Kameralle kantohihna

Hyvä, jo lapsuudesta saakka tuttu kaverini työskentelee ammattivalokuvaajana. Hän hankki tuossa aika hiljattain itselleen vanhan ns. peiliheijastus-filmikameran jonka maallikko tunnistaa siitä että kameran tähystinlinssiä katsotaan suoraan alaspäin. Tällaisissa kameroissa on yleensä laitteen muotoja tiukasti mukaileva nahkainen suojakuori ja samasta tavarasta oleva kantohihna. Näin oli myös kaverini ostamassa mutta hihna oli ajan kanssa päässyt aika pahasti kulahtamaan ja kuulemma käyttöön turhan kapea kun kamera kuitenkin painaa ihan jonkin verran.

Niinpä kaverini kysyi josko meikäläinen voisi tehdä kameraa varten uuden, hieman tukevamman ja leveämmän hihnan. Vastasin että toki onnistuu mutta että tarvitsisin projektia varten muutaman ”strategisen” mitan. Ne tilaaja lupasi toimittaa pikapuoliin ja sainkin ne jo seuraavana päivänä joten itse työ saattoi alkaa.

Olin jo heti alkuvaiheessa ehdottanut tilaajalle että hihnan materiaaliksi vaihdettaisiin puuvilla-polyesteriremmi koska kokemukseni mukaan se on käytössä miellyttävämpi ja kestävämpikin vaihtoehto kuin nahkainen vastaava. Remmiin on myös sopivalla soljella hyvin helppoa rakentaa portaaton pituussäätö. Sen verran päätin kuitenkin käyttää nahkaa että hihnan niskalevike ja molempiin päihin tulevat liitinremmit tein nahasta.

Alla muutama kuva valmiista tuotteesta:

Lompakko aseluville

Minulta kysyttiin onnistuisiko meikäläiseltä nahkaisen, malliltaan ns. korttilompakon tyyppisen kotelon teko aseen hallussapitoon oikeuttaville luville. Nykyisin luvat ovat asekohtaisia, normaalin pankkikortin kokoisia kortteja joten luvanhaltijalla on säilytettävänään yhtä monta korttia kuin asettakin. Tässä tapauksessa oli toive että koteloon mahtuisi n. 15 korttia ja tilaa olisi myös parille vanhemmalle, kooltaan nykyistä korttia suuremmalle pahviluvalle. En ollu aijemmin juuri tämän tyyppistä koteloa tehnyt mutta parin tekemäni tavallisen lompakon perusteella pystyin vastaavaan kyselyyn myöntävästi.

Kokemuksesta tiesin että normaalisti käyttämäni n. 1,8 mm paksu nahka on kotelon/lompakon tekoon vähän turhankin paksua joten tilasin projektia varten hieman ohuempaa nahkaa jonka paksuus on 1-1,2 mm. Asiakkaan toive oli että kotelon materiaalin väri olisi tumma ruskea joten tämän värisestä läpivärjätystä kasvisparkitusta nahasta lähti tilaus Italiaan.

Kotelon rakenteen suunnittelu vaati joltisenkin verran päänvaivaa ja niinpä lopuksi päädyinkin ”lunttaamaan” netistä. Sieltä löysinkin varsin helposti tähän projektiin passelin mallin ja niinpä projekti saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tuotteesta

Tuohipääpuukko

Tänään valmistui kuvien mukainen puukko joka ainakin vielä toistaiseksi on vailla omistajaa. Terä, jonka pituus on 90 mm, on syntynyt Oinosen Pekan pajassa Lieksassa mutta muuten puukko on meikäläisen tekoja.

Terämateriaali on kevyesti seostettu hiiliteräs mikä käytännössä tarkoittaa että siinä on hiilen ja raudan lisäksi mukana pikkuisen kromia ehkäisemässä ruostumista. Pää on tehty tuohesta perinteisellä tavalla eli sen kasaamisessa ei ole käytetty liimaa vaan lapot pysyvät kiinni toisissaan tuohipien avulla. Tätä erittyy tuohesta kun sitä sopivasti lämmitetään. Toiset tekevät tämän työvaiheen uunissa mutta itse olen hyvällä menestyksellä käyttänyt kuumailmapistoolia. Helat ovat 3 mm messinkilevyä ja tuppi kasvisparkittua nautaeläimen nahkaa.

Tämä puukko löysi itselleen uuden kodin vanhan asiakkaani luota ranskasta.

Alla kuvia valmiista puukosta.

• 

• 

• 

• 

Lippulaatikko

Sain netin kautta yhteydenoton mieshenkilöltä joka oli tutustunut blogiini. Hän oli kiinnostunut tilaamaan minulta pari tuotetta ja sovittiin että tapaisimme jonain aamuna hänen työpaikallaan.

Niinpä sitten muutaman päivän kuluttua istuimme ”nokakkain” ja keskustelimme hänen toiveistaan. Ensimmäisellä sijalla oli ajatus kotimaisesta puusta tehdystä, mitoiltaan keskikokoisesta laatikosta jossa tultaisiin säilyttämään suomen lippua perinteisellä tavalla taiteltuna. Keskustelimme materiaaleista ja päädyimme siihen että puulaji olisi loimukoivu ja laatikon helat olisivat messinkiä. Pintakäsittelyksi suosittelin Rustins’ Danish Oil:a jolla saa aikaiseksi puun pintaan kauniin silkkimäisen kiillon ja sen asiakas hyväksyi.

Itse projekti alkoi ”puusavotalla” eli minun oli löydettävä jostain kohtalaisen kokoinen lankku huippulaadukasta loimukoivua. Joskus aijemmin olin tehnyt saman puun perässä retken Lahteen ja ostanut sitä tutusta sikäläisestä puutavarakaupasta eli Hakalan puutukusta. Ennen tällaisen retken uusimista päätin kuitenkin piipahtaa helsinkiläisessä Plektra Trading -liikkeessä. Tiesin että he olivat viimeaikoina laajentaneet puutavaravalikoimaansa ja myös sen että he tekivät yhteistyötä em. lahtelaisen liikkeen kanssa joten oli olemassa hyvä mahdollisuus että saisin tarvitsemani puutavaran heiltä.

Mentyäni paikanpäälle liikkeeseen selvisi aika nopeasti että epäilykseni piti paikkansa ja heiltä löytyikin riittävän suuri lankku todella hyvää loimukoivua. Ilmaista tuo puu ei totisesti ole mutta niinhän sitä sanotaan että hyvästä kannattaa maksaa ja niinpä lankku tuota jalopuuta lähtikin mukaani.

Seuraavaksi laitoin hakuun laatikkoon tarvittavat helat. Olin päättänyt että laatikkoon tulee oikein avaimella avattava lukko. Sopivan sellaisen löytäminen osoittautui aika haastavaksi mutta onneksi löysin lopulta sopivan omista jemmoistani. Saranat yms. olivatkin sitten jo ”helppoa kauraa”.

Tein laatikkoa muiden töiden ohessa ja sen valmistuminen veikin yllättävän pitkään. Pisin yksittäinen vaihe oli pintakäsittelyn teko ja erityisesti sen kuivuminen. Mutta lopulta kaikki oli valmista ja saatoin luovuttaa laatikon tilaajalleen joka oli silminnähden tyytyväinen projektin lopputulokseen.

Ai niin, unohdin aivan mainita että laatikon kannessa oleva W oli asiakkaan erikoistoivomus ja viittaa hänen sukunimeensä.

Alla muutama kuva valmiista laatikosta:

Lokikirja

Tein aikoinaan tuttavieni veneeseen lokikirjan joka palveli käyttäjiään reippaasti yli kymmenen vuotta mutta, kuten arvata saattaa, tulivat sen sivut kuitenkin aikanaan täytetyksi. Kun tapahtunut tuli puheeksi, lupasin oitis tehdä uuden ja suunnilleen samankokoisen että se taas palvelisi pitkään.

Keskustellessani kirjasta veneen toisen kipparin kanssa hän ilmoitti esitelleensä vanhaa kirjaa eräälle tuttavalleen joka piti näkemästään niin paljon että innostui tilaamaan minulta kirjan omaan veneeseensä. Sovin kaverini välityksellä kirjan ja kotelon hinnasta ja koska kirjojen sivuille tuleva taulukko oli jo aijemmin yhdessä suunniteltu, vein opuksen sivuja varten hankkimani vaaleansiniset paperit tulostettavaksi. Sain valmiit tulosteet käsiini jo seuraavana päivänä joten saatoin aloittaa sivujen ompelun.

Kirjan sidos on ns. puoli-ranskalainen eli kirjan selkä ja kansien kulmat ovat nahkaa. Kansikangas on tavallista kuviopainettua puuvillakangasta jonka olen käsitellyt kosteussuojalla. Kirjan kotelon pintamateriaali on sekin suurimmaksi osaksi kosteussuojattua ja etupuolen paperikuvan päällä on moninkertainen suojalakka joten sekin kestää tarvittaessa hyvin pienet vesiroiskeet.

Oheisissa kuvissa esiintyvä kirja on se yksilö jonka tein kaverini tuttavalle.

Peuranpyytäjän terätyökalut

Sain meiliä jossa minulta tiedusteltiin josko tekisin yhdistelmätupen kahdelle hirvieläinten nylkyyn ja paloitteluun tarkoitetulle veitselle. Mukana oli kuva josta kävi ilmi em. työkalujen malli. Kysyjän ajatuksena oli kantaa työkalujaan pääasiassa repussa mutta siltikin hän halusi tuppeen kannikkeen että sen voisi tarvittaessa johonkin ripustaa.

Annoin työstä tarjouksen joka sai hyväksynnän. Pyysin että tilaaja lähettäisi työkalut minulle postitse koska ilman niitä toimivan tupen teko olisi hyvin hankalaa jollei peräti mahdotontakin.

Aikanaan veitset tulivat ja saatoin aloittaa tupen suunnittelun. Toinen veitsistä on ns. avausveitsi jonka muoto on sen verran erikoinen että se osaltaan eniten vaikutti siihen millainen tupesta lopulta kehkeytyi.

Ohessa kuvia veitsistä ja valmiista tupesta.

Vasarakirveskulttuuria nykyajassa

Sain Facebookin kautta yksityisviestin jossa muuan mieshenkilö kertoi käyneensä tutustumassa blogiini ja häntä kiinnosti erityisesti sieltä löytyvä juttu tomahawkin ”tuunauksesta”. Syynä tähän oli se että hänellä oli mielessään vähän samantyyppinen projekti mutta tälläkertaa työn kohteena olisi ruotsissa valmistettu yleistyökalu jota tässä kutsun vasarakirveeksi koska tämä nimitys mielestäni parhaiten kertoo millaisesta vehkeestä on kyse.

Asiakas kertoi haluvansa itse työkaluun hieman ”kasvojen kohotusta” eli sen kahvalevyt tehtäväksi jostain vähän näyttävämmästä, mieluummin tummanruskeasta puusta. Tämän lisäksi työkalulle pitäisi laatia sellainen kannike että se kulkisi näppärästi vyöllä mutta olisi tarvittaessa sieltä myös poistettavissa ilman että itse vyötä tarvitsee avata.

Tuo edelläkuvattu oli minulle varsin selvänoloinen projekti joten annoin työstä asiakkaalle tarjouksen jonka hän myös heti hyväksyi. Sovittiin että hän ehtiessään laittaa työkalun minulle että voin aloittaa projektin heti kun minulta löytyy sille aikaa. No, meni parisen viikkoa ja sitten paketti saapui joten saatoin aloittaa työn.

Ohessa kuvia valmiista tuotteesta. Työkalun uudet kahvalevyt ovat mahonkia ja kannike on tehty rasvaparkitusta nahasta, samasta tavarasta josta tehdään mm. hevosten varusteita.

Puukko myyntiin

Yleensä teen puukkoja vain asiakkaan tilauksesta mutta päätin tehdä tapoihini poikkeuksen ja rakensin yhden puukon ilman tilausta ja laitoin sen tänne myyntiin. Kuten kuvista näkyy, puukon yleisolemus muistuttaa hieman perinteistä TOMMI -puukkoa mutta ei kuitenkaan niin paljoa että niitä voisi mitenkään sekoittaa.

Seuraavassa hieman tietoa puukon mitoista ja materiaaleista: Puukon kokonaispituus on 205 mm josta terän osuus 95 mm. Terä on lievästi seostettua hiiliterästä ja se on syntynyt kuhmolaisen Marko Tihulan pajassa. Puukon pää on öljyllä ja vahalla käsiteltyä raidanvisaa. Helat valumessinkiä. Tuppi kasvisparkittua naudannahkaa.

Tämä puukko on nyt myyty mutta jos haluat hankkia itsellesi samanlaisen niin laita ihmeessä viestiä sivuston otsikosta löytyvään osoitteeseen.