Lompakko aseluville

Minulta kysyttiin onnistuisiko meikäläiseltä nahkaisen, malliltaan ns. korttilompakon tyyppisen kotelon teko aseen hallussapitoon oikeuttaville luville. Nykyisin luvat ovat asekohtaisia, normaalin pankkikortin kokoisia kortteja joten luvanhaltijalla on säilytettävänään yhtä monta korttia kuin asettakin. Tässä tapauksessa oli toive että koteloon mahtuisi n. 15 korttia ja tilaa olisi myös parille vanhemmalle, kooltaan nykyistä korttia suuremmalle pahviluvalle. En ollu aijemmin juuri tämän tyyppistä koteloa tehnyt mutta parin tekemäni tavallisen lompakon perusteella pystyin vastaavaan kyselyyn myöntävästi.

Kokemuksesta tiesin että normaalisti käyttämäni n. 1,8 mm paksu nahka on kotelon/lompakon tekoon vähän turhankin paksua joten tilasin projektia varten hieman ohuempaa nahkaa jonka paksuus on 1-1,2 mm. Asiakkaan toive oli että kotelon materiaalin väri olisi tumma ruskea joten tämän värisestä läpivärjätystä kasvisparkitusta nahasta lähti tilaus Italiaan.

Kotelon rakenteen suunnittelu vaati joltisenkin verran päänvaivaa ja niinpä lopuksi päädyinkin ”lunttaamaan” netistä. Sieltä löysinkin varsin helposti tähän projektiin passelin mallin ja niinpä projekti saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tuotteesta

Tuohipääpuukko

Tänään valmistui kuvien mukainen puukko joka ainakin vielä toistaiseksi on vailla omistajaa. Terä, jonka pituus on 90 mm, on syntynyt Oinosen Pekan pajassa Lieksassa mutta muuten puukko on meikäläisen tekoja.

Terämateriaali on kevyesti seostettu hiiliteräs mikä käytännössä tarkoittaa että siinä on hiilen ja raudan lisäksi mukana pikkuisen kromia ehkäisemässä ruostumista. Pää on tehty tuohesta perinteisellä tavalla eli sen kasaamisessa ei ole käytetty liimaa vaan lapot pysyvät kiinni toisissaan tuohipien avulla. Tätä erittyy tuohesta kun sitä sopivasti lämmitetään. Toiset tekevät tämän työvaiheen uunissa mutta itse olen hyvällä menestyksellä käyttänyt kuumailmapistoolia. Helat ovat 3 mm messinkilevyä ja tuppi kasvisparkittua nautaeläimen nahkaa.

Tämä puukko löysi itselleen uuden kodin vanhan asiakkaani luota ranskasta.

Alla kuvia valmiista puukosta.

Published in: on 27.06.2022 at 19.36  Jätä kommentti  
Tags: ,

Lippulaatikko

Sain netin kautta yhteydenoton mieshenkilöltä joka oli tutustunut blogiini. Hän oli kiinnostunut tilaamaan minulta pari tuotetta ja sovittiin että tapaisimme jonain aamuna hänen työpaikallaan.

Niinpä sitten muutaman päivän kuluttua istuimme ”nokakkain” ja keskustelimme hänen toiveistaan. Ensimmäisellä sijalla oli ajatus kotimaisesta puusta tehdystä, mitoiltaan keskikokoisesta laatikosta jossa tultaisiin säilyttämään suomen lippua perinteisellä tavalla taiteltuna. Keskustelimme materiaaleista ja päädyimme siihen että puulaji olisi loimukoivu ja laatikon helat olisivat messinkiä. Pintakäsittelyksi suosittelin Rustins’ Danish Oil:a jolla saa aikaiseksi puun pintaan kauniin silkkimäisen kiillon ja sen asiakas hyväksyi.

Itse projekti alkoi ”puusavotalla” eli minun oli löydettävä jostain kohtalaisen kokoinen lankku huippulaadukasta loimukoivua. Joskus aijemmin olin tehnyt saman puun perässä retken Lahteen ja ostanut sitä tutusta sikäläisestä puutavarakaupasta eli Hakalan puutukusta. Ennen tällaisen retken uusimista päätin kuitenkin piipahtaa helsinkiläisessä Plektra Trading -liikkeessä. Tiesin että he olivat viimeaikoina laajentaneet puutavaravalikoimaansa ja myös sen että he tekivät yhteistyötä em. lahtelaisen liikkeen kanssa joten oli olemassa hyvä mahdollisuus että saisin tarvitsemani puutavaran heiltä.

Mentyäni paikanpäälle liikkeeseen selvisi aika nopeasti että epäilykseni piti paikkansa ja heiltä löytyikin riittävän suuri lankku todella hyvää loimukoivua. Ilmaista tuo puu ei totisesti ole mutta niinhän sitä sanotaan että hyvästä kannattaa maksaa ja niinpä lankku tuota jalopuuta lähtikin mukaani.

Seuraavaksi laitoin hakuun laatikkoon tarvittavat helat. Olin päättänyt että laatikkoon tulee oikein avaimella avattava lukko. Sopivan sellaisen löytäminen osoittautui aika haastavaksi mutta onneksi löysin lopulta sopivan omista jemmoistani. Saranat yms. olivatkin sitten jo ”helppoa kauraa”.

Tein laatikkoa muiden töiden ohessa ja sen valmistuminen veikin yllättävän pitkään. Pisin yksittäinen vaihe oli pintakäsittelyn teko ja erityisesti sen kuivuminen. Mutta lopulta kaikki oli valmista ja saatoin luovuttaa laatikon tilaajalleen joka oli silminnähden tyytyväinen projektin lopputulokseen.

Ai niin, unohdin aivan mainita että laatikon kannessa oleva W oli asiakkaan erikoistoivomus ja viittaa hänen sukunimeensä.

Alla muutama kuva valmiista laatikosta:

Published in: on 24.05.2022 at 22.17  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Lokikirja

Tein aikoinaan tuttavieni veneeseen lokikirjan joka palveli käyttäjiään reippaasti yli kymmenen vuotta mutta, kuten arvata saattaa, tulivat sen sivut kuitenkin aikanaan täytetyksi. Kun tapahtunut tuli puheeksi, lupasin oitis tehdä uuden ja suunnilleen samankokoisen että se taas palvelisi pitkään.

Keskustellessani kirjasta veneen toisen kipparin kanssa hän ilmoitti esitelleensä vanhaa kirjaa eräälle tuttavalleen joka piti näkemästään niin paljon että innostui tilaamaan minulta kirjan omaan veneeseensä. Sovin kaverini välityksellä kirjan ja kotelon hinnasta ja koska kirjojen sivuille tuleva taulukko oli jo aijemmin yhdessä suunniteltu, vein opuksen sivuja varten hankkimani vaaleansiniset paperit tulostettavaksi. Sain valmiit tulosteet käsiini jo seuraavana päivänä joten saatoin aloittaa sivujen ompelun.

Kirjan sidos on ns. puoli-ranskalainen eli kirjan selkä ja kansien kulmat ovat nahkaa. Kansikangas on tavallista kuviopainettua puuvillakangasta jonka olen käsitellyt kosteussuojalla. Kirjan kotelon pintamateriaali on sekin suurimmaksi osaksi kosteussuojattua ja etupuolen paperikuvan päällä on moninkertainen suojalakka joten sekin kestää tarvittaessa hyvin pienet vesiroiskeet.

Oheisissa kuvissa esiintyvä kirja on se yksilö jonka tein kaverini tuttavalle.

Published in: on 29.05.2021 at 19.00  Jätä kommentti  
Tags: ,

Peuranpyytäjän terätyökalut

Sain meiliä jossa minulta tiedusteltiin josko tekisin yhdistelmätupen kahdelle hirvieläinten nylkyyn ja paloitteluun tarkoitetulle veitselle. Mukana oli kuva josta kävi ilmi em. työkalujen malli. Kysyjän ajatuksena oli kantaa työkalujaan pääasiassa repussa mutta siltikin hän halusi tuppeen kannikkeen että sen voisi tarvittaessa johonkin ripustaa.

Annoin työstä tarjouksen joka sai hyväksynnän. Pyysin että tilaaja lähettäisi työkalut minulle postitse koska ilman niitä toimivan tupen teko olisi hyvin hankalaa jollei peräti mahdotontakin.

Aikanaan veitset tulivat ja saatoin aloittaa tupen suunnittelun. Toinen veitsistä on ns. avausveitsi jonka muoto on sen verran erikoinen että se osaltaan eniten vaikutti siihen millainen tupesta lopulta kehkeytyi.

Ohessa kuvia veitsistä ja valmiista tupesta.

Published in: on 22.04.2021 at 22.00  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Vasarakirveskulttuuria nykyajassa

Sain Facebookin kautta yksityisviestin jossa muuan mieshenkilö kertoi käyneensä tutustumassa blogiini ja häntä kiinnosti erityisesti sieltä löytyvä juttu tomahawkin ”tuunauksesta”. Syynä tähän oli se että hänellä oli mielessään vähän samantyyppinen projekti mutta tälläkertaa työn kohteena olisi ruotsissa valmistettu yleistyökalu jota tässä kutsun vasarakirveeksi koska tämä nimitys mielestäni parhaiten kertoo millaisesta vehkeestä on kyse.

Asiakas kertoi haluvansa itse työkaluun hieman ”kasvojen kohotusta” eli sen kahvalevyt tehtäväksi jostain vähän näyttävämmästä, mieluummin tummanruskeasta puusta. Tämän lisäksi työkalulle pitäisi laatia sellainen kannike että se kulkisi näppärästi vyöllä mutta olisi tarvittaessa sieltä myös poistettavissa ilman että itse vyötä tarvitsee avata.

Tuo edelläkuvattu oli minulle varsin selvänoloinen projekti joten annoin työstä asiakkaalle tarjouksen jonka hän myös heti hyväksyi. Sovittiin että hän ehtiessään laittaa työkalun minulle että voin aloittaa projektin heti kun minulta löytyy sille aikaa. No, meni parisen viikkoa ja sitten paketti saapui joten saatoin aloittaa työn.

Ohessa kuvia valmiista tuotteesta. Työkalun uudet kahvalevyt ovat mahonkia ja kannike on tehty rasvaparkitusta nahasta, samasta tavarasta josta tehdään mm. hevosten varusteita.

Published in: on 19.04.2021 at 22.10  Jätä kommentti  
Tags: ,

Puukko myyntiin

Yleensä teen puukkoja vain asiakkaan tilauksesta mutta päätin tehdä tapoihini poikkeuksen ja rakensin yhden puukon ilman tilausta ja laitoin sen tänne myyntiin. Kuten kuvista näkyy, puukon yleisolemus muistuttaa hieman perinteistä TOMMI -puukkoa mutta ei kuitenkaan niin paljoa että niitä voisi mitenkään sekoittaa.

Seuraavassa hieman tietoa puukon mitoista ja materiaaleista: Puukon kokonaispituus on 205 mm josta terän osuus 95 mm. Terä on lievästi seostettua hiiliterästä ja se on syntynyt kuhmolaisen Marko Tihulan pajassa. Puukon pää on öljyllä ja vahalla käsiteltyä raidanvisaa. Helat valumessinkiä. Tuppi kasvisparkittua naudannahkaa.

Tämä puukko on nyt myyty mutta jos haluat hankkia itsellesi samanlaisen niin laita ihmeessä viestiä sivuston otsikosta löytyvään osoitteeseen.

Published in: on 27.03.2019 at 19.21  Jätä kommentti  

Uutta ja kierrätystä

Eräs mieshenkilö tilasi purkin valmistamaani tukkivahaa https://promaakari.wordpress.com/2016/04/08/biopohjainen-tukkivaha/ ja samalla kertoi olevansa kiinnostunut tilaamaan suunnilleen vastaavanlaisen tuotteen kuin tämä aijemmin tekemäni: https://promaakari.wordpress.com/2015/06/07/metsastajan-kaatoryyppy/. Lopuksi hän mainitsi tulevansa piakkoin käymään Helsingissä joten sovittiin että tapaamme ja keskustelemme tarkemmin hänen toiveistaan ao. tuotteeseen liittyen.

Tapaamisemme tuloksena selvisi seuraavaa; Asiakas halusi että hänelle tuleva tuote olisi enemmän laukkumainen kuin esikuvansa, näin siksi että sitä olisi helpompi kuljettaa metsästysreissuilla mukana. Toinen haluttu detalji olisi nahkaverhoilu, tämä jatkona liittyen edelliseen. Asiakkaalla oli jo mielessä millaiset ryyppylasit hän haluaisi laukkuunsa kuuluvan ja lupasi ne myös toimittaa. Minun tehtäväkseni jäisi etsiä laukun teemaan sopiva pullo.

Keskustelimme myös laukun kokonaishinnasta ja sen kuultuaan asiakas totesi että hänellä ei juuri tällähaavaa olisi varaa sijoittaa moista summaa ja kysyi keksisinkö jonkin keinon millä hintaa saisi vähän alennettua. Mietin asiaa hetkisen ja totesin että voisi olla mahdollista löytää käytettynä tähän projektiin sopiva nahkapintainen pikkulaukku ja tämä osaltaan varmasti laskisi lopputuotteen hintaa olennaisesti. Kokemukseni perusteella pystyin noin suunnilleen arvioimaan mitä em. tavalla hankittu laukku tulisi maksamaan ja huomioin sen tuotteelle uutta hintaa laskiessani. Tämän ehdotukseni asiakas nyt sitten puolestaan hyväksyi.

Tapaamisen lopuksi vielä sovimme että aloitan projektin etsimällä siihen sopivan laukun ja hyväksytän sen asiakkaallani ennen varsinaisen rakennustyön alkamista.

Kiersin paikallisia kirpputoreja ja tutkailin ahkerasti internetin syövereitä. Viimemainittu keino tuottikin sitten aikanaan tulosta ja saksanmaalta löytyi kohtuuhinnalla tarpeisiimme sopivan kokoinen ja -mallinen laukku. Lähettämäni kuvat nähtyään asiakas sen oitis hyväksyi joten seuraavaksi oli vuorossa projektiin sopivan pullon haku.

Tämä osoittautuikin jopa yllättävän hankalaksi ja aikaavieväksi työksi mutta lopulta siinäkin onni potkaisi ja löysin teemaamme hyvin sopivan kokonaisuuden johon itseasiassa kuuluu kolme muodoltaan identtistä pulloa. Yhteen sovitettuna nämä pohjaltaan kolmionmalliset pullot vievät laukussa saman verran tilaa kuin yksi tavallinen pyöreäpohjainen jonka halkaisijamitta on yhdeksän senttiä. Idea on lähtöisin brittein saarilta ja siellä yhdessä pullossa on yleensä viskiä, toisessa giniä ja kolmannessa puhdasta vettä. Tällainen setti on perinteisesti kuulunut juurikin sikäläisten metsästäjien varusteisiin.

Kun laukkuun tarvittavat komponentit näin lopultakin olivat kasassa, saattoi itse rakennusprojekti alkaa. Ohessa muutama kuva valmiista laukusta:

Published in: on 21.02.2019 at 21.08  Jätä kommentti  
Tags: ,

Kaukainen vierailija

Noin kuukausi sitten sain kaveriltani viestin että minuun ottaisi piakkoin yhteyttä amerikkalainen keräilijä jolla oli jonkinlainen ongelma vanhan saamelaismallisen puukon kanssa.

Ao. keräilijä oli hieman aijemmin keskustellut kaverini kanssa jollain internetin keräilyyn liittyvällä sivustolla ja kysynyt, kun kerran kaverini suomessa asui, tietäisikö hän mahdollisesti jotakuta kädentaitoja omaavaa henkilöä johon voisi olla yhteydessä mainittuun puukkoon liittyvässä asiassa. Kaverini oli vastannut kysymykseen myöntävästi ja samalla antanut allekirjoittaneen nettiosoitteen.

Niinpä en sitten yllättynyt kun sain meilin ao. keräilijältä. Kävi ilmi että hänellä oli hallussaan vanha sarvityötä oleva saamelaispuukko. Tämä oli ikäisekseen muuten oikein hyvässä kunnossa mutta tupesta puuttui tyystin sen yläosaan kuuluva ommeltu ”nahkaputki” jonka tehtävänä on, paitsi pitää itse puukko paikoillaan tupessa, myös luoda paikka sen kannikkeelle. Niinpä kysymys kuuluikin pystyisikö allekirjoittanut tekemään tuppeen siitä nyt puuttuvan osan ja vielä siten että se mahdollisimman hyvin malliltaan ja raaka-aineeltaan vastaisi puukon ikää ja tyyliä. Ja jos homma olisi mahdollinen niin mihin hintaan ?

Tiesin vanhastaan että tällaisessa tupessa yläosa on perinteisesti ollut ns. lapinnahkaa, eli tarkemmin sanottuna nahkaa joka on parkittu vain osittain ja on kuivana ollessaan hyvin kovapintaista ja jäykkää. Tällaista nahkaa on kaupallisesti hyvin huonosti saatavilla mutta onneksi omassa tuttavapiirissäni on henkilö jolla tiesin olevan tätä tavaraa varastossa. Näinollen saatoin vastata asiakkaan kyselyyn myöntävästi ja samalla ilmoittaa työlle siitä haluamani hinnan.

Asiakas totesi hinnan kohtuulliseksi ja lupasi laittaa puukon tuppineen tulemaan postitse allekirjoittaneelle. Lähetyksen minulle saapumiseen tosin menisi hieman aikaa sillä kävi ilmi että työn tilaaja oli kylläkin syntyjään Yhdysvalloista mutta asui nykyään Hawajilla.

Paketti saapui aikanaan ja sieltä paljastui oheisen kuvan mukainen puukko:

Tupen lähempi tarkastelu kertoi että puukko on mitä ilmeisemmin tarkoitettu riippumaan kantajansa oikealla kyljellä mistä voisi ehken päätellä että puukon alkuperäinen omistaja on ollut vasenkätinen. Tupen ”kätisyyttä” indikoi sen sarviosan kyljen yläpäässä oleva neliömäinen ”nappi” joka perinteisesti työstetään tupen ulkopintaan. Tämän ”napin” tarkoituksena on varmistaa nahan pysyminen sillä paikalla mihin se ommeltaessa asetetaan. Tätä varten nahkaan ennen varsinaisen ompelutyön aloittamista puhkaistaan tapin kokoinen reikä.

Tähän projektiin ompelulangaksi se kaikista perinteisin vaihtoehto olisi tietysti ollut ns. suonilanka jota valmistetan poron ja muiden hirvieläinten jänteistä halkomalla ja pehmittämällä. Koska tätä materiaalia ei oikein ollut saatavilla, päädyin valitsemaan sen toisen, myös hyvin vanhan ja perinteisen vaihtoehdon eli pellavalangan jota minulla olikin jo omastatakaa valmiina.

Sain sitten aikanaan tuttavaltani projektiini sopivan kokoisen palan tekstissä aijemmin mainitsemaani erikoisparkittua nahkaa. Tämä oli paksuudeltaan melkoisen tukevaa joten ensimmäisenä työnä oli sen sopivaksi ohentaminen. Tässä oli oma hommansa mutta onneksi minulta löytyi sopivat työkalut joten urakan lopputuloksena nahkapalasta tuli paksuudeltaan täysin kelvollinen ja saatoin laittaa sen rauhassa kostumaan kädenlämpöiseen veteen.

Tavallinen kasvisparkittu nahka kastuu veteen laitettaessa läpi muutamassa kymmenessä sekunnissa mutta tiesin jo valmiiksi että nyt työn alla olevan tyyppinen vaatii huomattavasti pidemmän liotusajan ja samoin myös aikanaan kuivuminen ja nahan kutistuminen tapahtuvat huomattavasti normaalia hitaammin. Tässä yhteydessä on syytä vielä mainita että koska nahka kuivuttuaan on hyvin kovaa ja kutistumisprosessi hyvin voimakas, on ompelun yhteydessä syytä laittaa puukon pään kylkeä vasten parin, kolmen millin vahvuinen, koko nahan pituinen puinen apukiilapala joka nahan kuivuessa tekee tilaa ja näinollen mahdollistaa sen että puukko varmasti saadaan pois tupesta kun nahka on täysin kuivunut.

Otin nahan pois vesikylvystä suunnilleen puolen vuorokauden kuluttua jolloin nahasta oli kyllä tullut riittävän taipuisaa ja pehmeää mutta samalla se oli myös paksuussuunnassaan turvonnut joltisenkin verran. Tämä ei kuitenkaan tuntunut juurikaan haittaavan nahan käyttäytymistä joten saatoin leikata palan lähelle lopullista pituusmittaansa, tässä yhteydessä samalla arvioiden sen kuinka paljon nahka kuivuessaan kutistuisi. Nahasta jäi lopulta yli juuri sen verran kookas pala että siitä saisi kiertäen leikkaamalla ja venyttämällä myös tupen kannikkeen materiaaliksi käypäisen remmin. Tämän jälkeen itse varsinainen ompelutyö saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tupesta puukkoineen:

Published in: on 01.11.2018 at 21.49  Jätä kommentti  
Tags: ,

Tomahawkin tuunausta

Vanha asiakkaani oli hankkinut itselleen amerikkalaisen Cold Steelin valmistaman tomahawk -tyyppisen kirveen. Kyseinen malli on siitä näppärä että sen hamarapuolella on vasara mikä kovastikin laajentaa ao. työkalun käyttöä. Kaverini tekemien käytännön testien perusteella tämä malli on ihan oikeasti toimiva työkalu moneen pienempään kirvestyöhön mikä tuli hyvin todettua kun sen toimivuutta vertailtiin Fiskarsin ja erään ruotsalaisen valmistajan retkikirveisiin.

Kuten liitteenä olevasta kuvasta näkyy, on kirves kaupasta tullessaan aika karu työkalu joten asiakkaani tuumi että sen ulkonäköä voisi vähän parantaa ja samalla laatia sille kunnollisen vyökannikkeen ynnä toimivan teräsuojan. Keskustelimme lyhyesti asiakkaan toiveista ja ne kävivät varsin hyvin yhteen omien ajatusteni kanssa joten lupasin hoitaa homman.

Alla kuva tehdasvalmiista tomahawkista ja siitä millainen siitä meikäläisen käsittelyssä tuli. Terästä poistettiin maalipinta, varsi kiilattiin paikoilleen perinteisellä tavalla ja lopuksi tummanruskeaksi petsattu varsi verhoiltiin nahalla ja sen tasapainokohtaan laitettiin pellavanyöri -punos otetta parantamaan:

Published in: on 23.05.2018 at 12.00  Comments (2)  
Tags: , ,