Lahja kelloharrastajalle

Sain naishenkilöltä marraskuun alkupäivinä meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä säilytyskotelon kahdelle rannekellolle. Kotelon oli tarkoitus tulla hänen miehelleen joululahjaksi joten minulla olisi työaikaa runsaat puolitoista kuukautta. Olin jo aijemmin pitämälläni nahanompelukurssilla törmännyt erään oppilaani kautta vastaavaan tuotteeseen joten ensimmäinen ehdotukseni koteloksi oli saman tyyppinen kuin hänen kurssityönsä alla olevassa kuvassa mutta jaettuna kahdelle kellolle:

Tilaaja piti ehdotuksestani mutta totesi vastauksessaan että toisen kotelossa säilytettävän kellon hihnan kiinnitys on sellainen että se estää kellon sopimisen esittämäni tyyppiseen koteloon. Samalla hän laittoi linkkejä muutamaan sellaiseen kotelomalliin jotka voisivat tulla kyseeseen. Lähemmin linkitettyjä kuvia tutkailtuani vastasin asiakkaalle ymmärtäväni ongelman ja samalla myös ilmoitin että minulla on siihen jo mietittynä toimiva ratkaisu. Tein kotelosta tarjouksen jonka asiakas hyväksyi joten projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä oli mietittävä kotelon rakenne ja materiaalit. Koska kotelosta piti tulla kohtuullisen kevyt mutta myös riittävän vahva suojaamaan sisältöään, päädyin tekemään rungon puusta, tarkemmin sanottuna koivusta. Rasian ulkopinnan olisi voinut aivan hyvin jättää pintakäsitellylle puupinnalle mutta koska itse koin että sopivalla verhoilulla tuotteeseen saataisiin enemmän arvokkuutta, päädyin päällystämään kotelon ulkopinnan käsinvärjäämälläni kasvisparkitulla poron pintanahalla. Sisäpuolen verhoilu tuli sekin poronnahasta joka tyypiltään kuitenkin poikkeaa pintaverhoiluun käytetystä eli on ohutta mokkaa. Kotelon saranat ja lukko ovat messinkiä.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Mainokset
Published in: on 30.12.2016 at 19.04  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Jääkengät

Vanha asiakkaani laitteli meiliä ja kertoi että hänellä olisi minulle pikku työprojekti, sisältäen lähinnä nahkatöitä. Yritin kysellä asiaan tarkennuksia mutta hän sanoi kertovansa lisää sitten kun saapuisi työhuoneelleni. Sovimme molempien kalenteriin käypäisen tapaamisajankohdan ja jäin hieman jännittyneenä odottelemaan millaisesta hommasta olisi kyse.

Asiakas saapui sitten aikanaan ja kaivoi laukustaan kapistuksen jonka heti ensisilmäyksellä tunnistin vaikka en aijemmin moista ole käsissäni pitänytkään. Kyseessä oli ns. jääkenkä jolla on jäällä liikkuvien parissa hyvin pitkä historia. Apuvälinettä käytettiin lähinnä silloin kun jäillä ei ollut paljoa lunta ja ihmiset liikkuivat pitkiäkin matkoja potkurilla, joka sivuunmennen sanoen on edelleenkin oiva liikuntaväline noissa olosuhteissa. Toinen käyttäjäryhmä olivat hylkeenmetsästäjät jotka saattoivat ajopuullaan (tuntee myös nimen raila) liikkua päivän mittaan kymmeniä kilometrejä. Eteneminen tapahtui, hieman ajopuun mallista riipuen joko ”potkuttelemalla” (jolloin jääkenkä oli käytännössä välttämätön apuväline) tai sitten ikäänkuin yhdellä sauvalla hiihtäen. Sauvan hommaa hoiti tällöin ns. hyljepiikki.

Asiakkaan jääkenkä oli selvästi, lähinnä nahan yleiskunnosta päätellen, aika iäkäs mutta tästä huolimatta vielä täysin käyttökelpoinen liikkumisen apuväline. Oli siinä tosin yksi pikku vikakin eli etummaisen kiinnitysremmiparin solkipuoli oli katkennut ja täten siis uusittava.

Tutkiessani tarkemmin vanhan kengän detaljeja kaivoi asiakas laukustaan vielä pari kapistusta lisää. Nämä osoittautuivat olevan kopioita jääkengän pohjan teräskappaleesta ja asiakas kertoi teettäneensä ne tuntemallaan sepällä. Minun tehtäväni olisi ensin korjata vanha yksilö takaisin käyttökuntoon ja sen jälkeen, vanhan kengän kiinnitysremmejä mallina käyttäen, tehdä uusiin rautoihin sopivat remmit.

Homma oli minusta hyvin selvä ja suhteellisen helppotöinenkin joten otin sen mieluusti vastaan. Asiakas totesi, lievä hymy huulillaan, että säätilasta johtuen työllä ei ole mitään kiirettä eli riittää kunhan homma on valmis silloin kun jäät seuraavan kerran tulevat. Kuittaisin tämän sanomalla että saat tavarat valmiina viimeistään parin viikon sisällä ja lupasin ilmoittaa meilillä kun homma on valmis.

Alla kuvia valmiista jääkengästä puettuna vaelluskengän päälle:

Published in: on 30.05.2016 at 23.00  Comments (3)  
Tags: , , , ,

Biopohjainen tukkivaha

Yksi osa toimenkuvaani on aseiden tukkien pintakäsittelyyn liittyvät työt. Perinteisesti tukit ovat joko öljyttyjä tai lakattuja. Ensinmainittu vaihtoehto on tyypillistä erityisesti ns. paremmille aseille. Öljykäsitelty puu kestää varsin hyvin kosteutta ja on tuntumaltaan aseen käsittelijälle miellyttävämpi kuin lakka. Tämä lähinnä siksi että öljytty puun pinta ei ole niin liukas kuin vastaava lakattu ja tuntuu ikäänkuin pysyvän paremmin ampujan hyppysissä. Toinen positiivinen seikka on se että öljytukin huolto ja kunnossapito on huomattavasti helpompaa kuin lakatun. Ja näin varsinkin silloin jos tukin pinnassa käytetään öljyn lisäksi myös tukkivahaa. Vahan tehtävänä on suojata öljypintaa aseen käytön aiheuttamalta rasitukselta eli se toimii helposti ja nopeasti uusittavana kulutuspintana.

Olen huomannut että suomesta kyllä löytyy asealan liikkeistä kohtuullinen valikoima ihan asiallisia tukkiöljyjä mutta hyvistä vahoista on selvästi pulaa. Koska omassa työssäni koin vahalle olevan tarvetta, päätin ryhtyä tutkimaan millaisia aineita klassiset tukkivahat sisältävät ja olisiko minun mahdollista alkaa omatoimisesti sellaista valmistamaan.

Selvittelin olemassaolevien puuvahojen koostumuksia monelta eri taholta ja tutkailin millaisia tukkivahojen reseptejä löytyy asiaan liittyvistä medioista. Testailin muutamia reseptejä ja lopulta, lähinnä omien käyttökokemusteni kautta päädyin aineyhdistelmään joka sisältää ainoastaan myrkyttömiä luonnon vahoja ja öljyjä ja on lähes syömäkelpoista. Vahaseos on huoneen lämmössä suhteellisen kovaa mutta juuri tästä syystä sen levittäminen puun pinnalle ohueksi kerrokseksi onnistuu varsin helposti. Kuivuttuaan vaha muodostaan puun pintaan kovahkon ja kulutusta hyvin kestävän pinnan joten käsittelyä ei tarvitse jatkuvasti olla uusimassa. Vahan kovuudesta johtuen sen pinta kiillottuu kauniisti mutta ei silti ole lakkamaisen liukas.

Kehittämäni vaha soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi ns. klassisten tukkiöljyjen kanssa. Meillä tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Sherell´s Schaftol, Balsin Schaftol ja Napierin tuotteet, tietenkään unohtamatta tukkiseppä Markku Tervosen kehittämää pellavansiemenöljy -pohjaista tukkiöljyä.

Oma suosikkini tukkiöljyksi tulee tämän nelikon ulkopuolelta ja on alunperin kehitetty huonekalujen pintakäsittelyyn. Kyseessä on Plektra Trading Oy:n maahantuoma Rustin´s Danish Oil. Tämä Kiinanpuu- öljyyn perustuva tuote imeytyy puuhun hyvin ja sitä voidaan tarvittaessa myös ohentaa. Po. aineessa on öljyn lisäksi myös hartseja ja tästä syystä se riittävän monen käsittelykerran jälkeen muodostaa puun pintaan silkkimäisen himmeän kalvon joka on mitä mainioin pohja tukkivahalle.

Omien testieni lisäksi vahaa ovat testanneet myös muutamat metsästystä ja ammuntaa harrastavat tuttavani ja heiltä saamani palaute on ollut hyvin positiivista. Niinpä olen nyt tuotteistanut vahan ja myyn sitä 100 ml kannellisessa alumiinisessa peltirasiassa. Rasian hinta on 18€ jossa allekirjoittaneelta ostettuna mukana lähetyskulut suomeen. Rasian pohjassa on käyttöohje sekä kotisivujeni osoite.

Jatkossa vahaa tulee saamaan myös jälleenmyyjiltäni joten kun liikutte alan liikkeissä niin pitäkää silmät auki. Jos vahaa ei kauppiaalta löydy niin kääntykää sitten suoraan puoleeni. Parhaiten minut tavoittaa meilillä osoitteesta promaakari@gmail.com

Alla kuvia vahasta:

Published in: on 08.04.2016 at 18.38  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Lentäjän rannekello

Ystäväni on kiinnostunut ilmailusta monella eri tavalla; hän työskentelee lennonjohtajana, on osakkaana pienlentokoneessa ja toimii vesilentokerhon puheenjohtajana. Lisäksi hän myös keräilee suomalaisen ilmailun historiaan liittyvää esineistöä joten voidaan todella sanoa että mies on ilmailun harrastaja sormenpäitään myöten. Tapaamme po. herrasmiehen kanssa lähinnä satunnaisesti, yleensä kahvikupposen ääressä ja vaihdamme silloin kuulumisia. Itselläni ei ilmailuun ole juurikaan minkäänlaisia kosketuskohtia mutta esineet ja niiden keräily kiinnostavat minuakin joten juttua tapaamisillamme aina riittää.

Erään tapaamisemme yhteydessä tuli puhetta kelloista ja niiden liittymisestä ilmailun historiaan. Ystävälläni oli mukana vanha vedettävä Junghans -merkkinen kello jonka hän joskus aikoinaan oli ostanut kirpputorilta. Kellosta näki selvästi että se oli ollut ruuveilla kiinni jossain laitteessa ja ystäväni vahvistikin näkemykseni; kellon myyjä oli kertonut kellon olleen kiinni jossain Suomen Ilmavoimien käyttämässä konemallissa mutta romutuksen yhteydessä se oli irroitettu ja otettu talteen. Katselimme kelloa yhdessä ja kokeilimme sen toimintoja. Tässä puuhassa ystäväni mieleen tuli hauska ajatus ja hän kysyi minulta olisiko mahdollista muuttaa po. kello rannekelloksi. Tutkin kellon rakennetta vähän tarkemmin ja totesin että idea on toteutettavissa vaikka esineen, lähinnä rannekellona ajatellen, suurehko fyysinen koko tekisi muutoksesta hieman haastavan. Tästä kommentistani ystäväni innostui kovasti joten lupauduin katsomaan mitä saan aikaiseksi.

Projekti otti oman aikansa ja sen kanssa jouduttiin, lähinnä teräs-osan kanssa, käyttämään alihankintaakin mutta lopputulos oli meidän molempien mielestä varsin onnistunut. Itse olen lopputuloksessa näkevinäni ns. Steam Punk -henkeä, tämä visuaalinen muotisuuntaus leviää maailmalla aika kovaa vauhtia ja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla uutta ja vanhaa.

Alla kuvia valmiista kellosta:

Published in: on 24.11.2015 at 13.23  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,

Metsästäjän syntymäpäivälahja

Vanha asiakkaani poikkesi kylään. Emme olleet hetkeen tavanneet joten aluksi vaihdoimme yleiset kuulumiset ja keskustelimme meneillään olevasta jahtikaudesta. Kummankaan saalistilasto ei ollut kovin kummoinen joten vieraani vaihtoi puheenaiheen varsin nopeasti varsinaiseen kyläilynsä syyhyn; Hänet oli kutsuttu 50 -vuotissyntymäpäiville. Tuleva syntymäpäiväsankari oli, paitsi asiakkaani hyvä tuttava, myös hänen metsästystoverinsa joten oli aika selvää että merkkipäivän viettäjälle annettava lahja liittyisi jollain tavoin herrojen yhteiseen harrastukseen.

Asiakas oli jossain vaiheessa hankkinut itselleen kaksi paria laadukkaita ja tyylikkäitä haulikon klikkipatruunoita ja nyt hänen tarkoituksenaan oli antaa näistä toinen pari ystävälleen lahjaksi. Esinepari oli jo sinänsä hieno lahja mutta että kokonaisuus olisi loppuun mietitty, tarvittaisiin esineille vielä sopiva säilytysrasia.

Otin tilauksen vastaan lupautuen tekemään parhaani asian suhteen. Samalla sovittiin että klikkipatruunat jäisivät minulle rasian teon ajaksi lainaan koska tarvitsisin niitä tuotteen mitoitukseen.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Published in: on 10.10.2015 at 21.08  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Metsästäjän kaatoryyppy

Muinaisina aikoina, kun suomalaiset vielä uskoivat luonnon jumaliin ja hankkivat pääasiallisen elantonsa metsästämällä ja kalastamalla, kuului näiden toimien yhteyteen olennaisena osana monenmoiset rukoukset ja uhrausriitit. Suoritettujen menojen tarkoituksena oli kiittää metsän jumalia saadusta saaliista ja taata saalisonnen jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

Vaikka kristinusko saapui suomeen jo 900 -luvulla, ei se kokonaan pystynyt syrjäyttämään mainittuja perinteitä vaan metsän jumalan palvonta jatkui kansan parissa edelleen. Ajan kuluessa tosin kävi niin että em. palvomismenoja, joita myös ”peijaisiksi” kutsutaan, alettiin pitää vain silloin kun saatiin saaliiksi jokin isompi eläin. Tämä koski erityisesti ”metsän omenaa” eli karhua. Peijaisperinne säilyi erityisesti syrjäseuduilla kuten Karjalassa ja Lapissa, voimissaan hyvin pitkälle, käytännössä lähes nykyaikaan saakka joten vanhemmassa suomalaisessa alan kirjallisuudessa törmääkin usein kuvauksiin ”karhupeijaisista” joita pidettiin ihan kylätasolla julkisesti jopa 1900 -luvun alkupuolelle saakka.

Kuten edellä jo mainittu, kuului peijaisiin saadun saaliin kunniaksi tehtävä uhrausriitti. Osana tätä toimitusta usein nautittiin, paitsi saaliseläimen lihaa, myös alkoholia. Joskus jopa lievään juopumukseen saakka.

Kun pidetään mielessä edellä mainitut kansanperinteet ja lisätään ”soppaan” vielä myöhemmin muualta päin maailmaa suomeen kulkeutuneet jahtimuodot ja niihin liittyvä tapakulttuuri, ollaan jo varsin hyvin selvillä siitä miksi varsin monella nykymetsästäjälläkin on tapana kuljettaa mukanaan, varsinkin hirvi- ja karhujahtiin lähdettäessä, ainakin pieni määrä alkoholia. Ajatuksen kulku menee näin; Jos sattuisi käymään niin onnellisesti että saalista saadaan, on onnistuneen kaadon kunniaksi perinteen mukaan kohteliasta nauttia pikku ryyppy ja ampujan velvollisuuksiin kuuluu tarjota sellainen myös mukanaolleille kanssa-metsästäjille.

Ja jos halutaan että homma tapahtuu asiaankuuluvan juhlallisesti, pitää mukana kuljetettava varustus ts. pullo ja tarjoiluastiat olla tyyliltään tapahtuman hengen mukaiset. Seuraavassa muutama kuva omasta tulkinnastani siitä millainen em. ”kattaus” esimerkiksi voisi olla:

Rasia kiinni1

Rasia kiinni detail

Rasia avattuna

Rasia purettuna

Rasia purettuna detail1

Rasia purettuna detail7

Published in: on 07.06.2015 at 14.27  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Tuppi Fällkniven metsästysveitselle

Joskus kesän alkupuolella sain meiliä vanhalta asiakkaalta. Hän kertoi tilanneensa itselleen ruotsalaisen Fällkniven -merkkisen metsästysveitsen. Veitsi sinänsä oli hänelle mieluinen ja tulisi varmasti täyttämään hyvin hänen toiveensa mutta sen mukana tuleva kovamuovinen tuppi taas ei miellyttänyt häntä ollenkaan. Niinpä asiakas päätti kääntyä allekirjoittaneen puoleen ja tiedusteli millaista hintaa pitäisin jos tekisin hänelle mieleisemmän nahkaisen tupen ko. veitseen.

Meilin liitteenä tuli kuva erään eurooppalaisen kollegan tekemästä tupesta joka asiakkaan kertoman mukaan tyylillisesti paljon enemmän vastaisi hänen toiveitaan. Tutkin kuvaa ja ilmoitin asiakkaalle että en ala suoraan kopioimaan kenenkään toisen tekijän omia malleja mutta että voin kyllä hänen veitselleen tuppea suunnitellessani käyttää kuvatun tupen muotoilua lähtökohtana. Samalla annoin myös oman hintani tälle tuppityypille.

Asiakas hyväksyi ehtoni ja hintani ja lupasi palata asiaan jahka tilattu veitsi hänelle aikanaan saapuisi.

Kesän kuluessa tiedustelin tilannetta meilitse pariin otteeseen ja nyt alkusyksystä lopulta sain veitsen käsiini ja saatoin aloittaa työskentelyn tupen kanssa.

Alla pari kuvaa valmiista tuotteesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 10.09.2014 at 18.27  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Patruunalaatikko perinneampujalle

Sain kesän alussa meiliä jossa tiedusteltiin löytyisikö minulta ideoita sellaiseen patruunakoteloon joka toiminnallisesti ja tyylillisesti sopisi perinneammunnan harrastajalle. Rasiaan tulisi mahtua kilpailussa tarvittavat patruunat (5 kpl kohdistukseen ynnä 2×15 itse kilpailuun) ynnä perinteinen sekundaattori jolla seurataan ammunnan nopeutta.

Asiakkaalla itsellään oli luonnosteltuna ajatus jostain nahkaisesta, lähinnä perinteistä panosvyötä muistuttavasta ”virityksestä”. Mietin hetken asiaa ja mieleeni palautui kuva jostain internetin syövereistä. Ao. kuvassa oli vanha saksalainen kiilalukkoinen kertalaukauskivääri varusteineen jotka käsittivät lähinnä patruunoiden lataukseen tarvittavat välineet sekä puisen patruunalokerikon johon valmiit patruunat asetettiin. Nappasin kiinni tästä visiostani ja ehdotin asiakkaalle että tekisin hänelle jotain samansuuntaista, kokonahkainen kotelo kun ratakäytössä ei välttämättä olisi se toiminnallisesti paras vaihtoehto. Asiakas kuunteli ehdotukseni, hyväksyi ideani ja antoi minulle toteutuksen suhteen ”vapaat kädet”.

Päätin tehdä laatikon kansi- ja pohjakappaleen koivusta ja petsata ne tumman ruskeaksi. Kansikappaleen kumpaankin kylkeen asensin kääntölinkkusalvat joilla laatikon kansi ja pohja kiinnittyvät toisiinsa. Lukkojen vastakappaleet kiinnittyivät pohjakappaleen alapintaan. Lukot ovat sinistettyä terästä.

Kannen kumpaankin päätyyn kiinnitin nahkaiset taskut joista toinen on sisustettu veralla ja tarkoitettu sekunttikellolle. Toinen on mitoitettu siten että sen sisälle mahtuu 5 patruunan kampa ts. aijemmin mainitut kohdistuspatruunat. Itse kilpapatruunat asetetaan laatikon pohjakappaleessa oleviin reikiin luoti alaspäin.

Alla kuvia valmista tuotteesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vyökannake upseerimiekalle

Sain joitakin aikoja sitten meiliä vanhalta asiakkaalta jossa hän tiedusteli voisinko korjata hänen upserimiekkansa rikkoutuneen vyökannakkeen. Ao. henkilö on aktiivi reservinupseeri joten kannikkeelle on ihan oikeaa käyttöä muutaman kerran vuodessa.

Koska minulle, itsekin reservin upseerina, oli jo olemassa kohtuullisen selvä käsitys siitä millaisesta tavarasta oli kyse, saatoin jo ennakkoon, ilman esinettä näkemättä, antaa kysymykseen positiivisen vastauksen. Samalla sovittiin tapaaminen jossa yhdessä tutkittaisiin mitä ja kuinka paljon ao. esineessä varsinaisesti on korjattavaa.

Kun sitten lopulta sain esineen käsiini, kävi selville että kannikkeen osista varsinaisesti kokonaan rikki (=poikki) oli se lyhyt remmi jolla miekka kiinnittyy paikalleen itse kannikkeen runkoon. Samalla kuitenkin totesin että myös ne kaksi remmiä joilla kannike kiinnittyy vyöhön olivat jo niin huonossa kunnossa että nekin olisi syytä uusia.

Kun em. korjauksista oli sovittu, pyysi asiakas minua korjaustyön lisäksi vielä tekemään kaksi uutta kanniketta, malliltaan mahdollisimman paljon vanhaa vastaavat, toisen ruskeasta ja toisen mustasta nahasta.

Alla kuvia toisesta uudesta kannakkeesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 14.04.2014 at 16.18  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Nahkainen rannekoru miehelle

Joskus voi asiakkaan löytää melkein vahingossa;

Seisoin helsinkiläisen kahvilan jonossa, katselin ympärilleni lähinnä aikaa tappaakseni ja huomasin että edessäni seisovan naisen ranteessa oli mielenkiintoisen oloinen koru. Esine kiinnosti minua sen verran että koputin sormellani ao. naishenkilöä olkapäähän ja pyysin saada katsoa korua tarkemmin. Sainkin korun katseltavakseni ja omistaja kertoi että koru oli tehty kierrätysmuovista. Materiaali sinänsä sopi koruun oikein hyvin mutta katsoessani sitä tulin puolittain ajatelleksi ääneen todetessani että vastaavan korun voisi aivan hyvin tehdä myös nahasta. Tämä kommenttini herätti korun omistajan mielenkiinnon ja niinpä sitten kerroin hänelle tarkemmin omasta työstäni eli mitä teen ja millaisia materiaaleja töissäni käytän. Samalla annoin myös blogini ja kotisivujeni osoitteen ja kehoitin häntä tutustumaan niihin. Korun omistaja totesi käyvänsä tutustumassa töihini ja ehkä palaavansa asiaan….

Noin kuukausi edellisen tapahtuman jälkeen sain puhelimeeni tekstiviestin jossa mainittu naishenkilö kertoi haluavansa tilata minulta nahkaisen rannekorun ja kysyi josko voisin tavata hänet jo samana päivänä. Kalenterissani sattui onnekkaasti olemaan tilaa joten saatoin vastata tapaamisehdotukseen myöntävästi. Olin viestin saadessani työkeikalla joten sen loputtua palasin kotiin ja valitsin nahkavarstostani muutaman sellaisen nahan josta ajattelin voivani rannekorun valmistaa ja leikkasin niistä pienet mallipalat mukaani. Näin asiakkaalle jo heti alussa muodostuisi selvä kuva siitä millaisesta materiaalista hänen tilaamansa koru valmistettaisiin.

Itse tapaaminen sujui mukavasti ja pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen siitä millainen korun pitäisi olla. Ensimmäisenä selvisi että rannekoru oli menossa lahjaksi miespuoliselle ystävälle joka tekee ympäristötaidetta. Korun ulkoasun suunnittelua varten asiakkaalla oli mukanaan paperille tulostettu valokuva jossa oli ikuistettuna korun tulevan saajan tekemä nauhamainen kuvio, toteutettuna jäälle kertyneen lumen pintaan. Tätä taideteosta minun olisi helppo käyttää suunnittelun lähtökohtana, toki valmistustekniset seikat mielessä pitäen.
Koruun käytettäväksi nahaksi asiakas valitsi tummahkon tuskean martinoidun nahan joka minustakin oli hyvä valinta miehen koruun. Korun lukitus tulisi olemaan rakenteeltaan vastaava kuin asiakkaan kierrätyskorussa.

Nyt kun korulle oli saatu valittua sopivat ”speksit”, saattoi itse suunnittelu alkaa.

And then in english language:

Leather bracelet for man

An accidental client.

A while ago I was standing in a queue in one of Helsinki’s nice cafeterias, trying to get a cup of coffee. While standing there, I noticed a very nice bracelet which a woman just before me had in her hand. Soon, curiosity took over, I knocked on her shoulder and asked to have a closer look. It was an interesting piece of work, she told me it was made of recycled plastic. Recycled plastic – I thought kind of aloud – why not, but what about choosing a natural material, such as leather. My comment sparked a discussion between us, during which I ended up telling about my work and about materials I prefer using. So I gave her my web page and blog address. She said to have a look, maybe get back to me.

And she did.
After about a month, I received a call from her asking if I could deliver a leather bracelet – I said yes, and actually we met at the very same day she approached me. I was returning from a business trip and I was able to choose some leather samples to get her an idea of the materials the bracelet could be composed of to get her a better picture of what I was thinking.

The meeting with her was really nice and we soon got an understanding of the ’specifications’. The bracelet was indented to be a gift for her friend, working in the field of environmental art. For planning the final layout of the work, the client had brought with her a photo of string-like ornaments, naturally deposited on top of frozen lake by snow and wind. This was the starting point for the design, naturally taking into account technical constraints involved.
The material for the bracelet, chosen by the client, was brown leather with pressed texture. I also much agreed, since this kind of material fits perfectly for men’s bracelet. Other details of the design were to be similar to the work my client showed me initially.

Photos of the completed bracelet below:

Alla kuvia valmiista korusta:

rannekoru1a

rannekoru2a

rannekoru5a

rannekoru7a

rannekoru8a

Published in: on 19.03.2014 at 18.30  Jätä kommentti  
Tags: , ,