Vasarakirveskulttuuria nykyajassa

Sain Facebookin kautta yksityisviestin jossa muuan mieshenkilö kertoi käyneensä tutustumassa blogiini ja häntä kiinnosti erityisesti sieltä löytyvä juttu tomahawkin ”tuunauksesta”. Syynä tähän oli se että hänellä oli mielessään vähän samantyyppinen projekti mutta tälläkertaa työn kohteena olisi ruotsissa valmistettu yleistyökalu jota tässä kutsun vasarakirveeksi koska tämä nimitys mielestäni parhaiten kertoo millaisesta vehkeestä on kyse.

Asiakas kertoi haluvansa itse työkaluun hieman ”kasvojen kohotusta” eli sen kahvalevyt tehtäväksi jostain vähän näyttävämmästä, mieluummin tummanruskeasta puusta. Tämän lisäksi työkalulle pitäisi laatia sellainen kannike että se kulkisi näppärästi vyöllä mutta olisi tarvittaessa sieltä myös poistettavissa ilman että itse vyötä tarvitsee avata.

Tuo edelläkuvattu oli minulle varsin selvänoloinen projekti joten annoin työstä asiakkaalle tarjouksen jonka hän myös heti hyväksyi. Sovittiin että hän ehtiessään laittaa työkalun minulle että voin aloittaa projektin heti kun minulta löytyy sille aikaa. No, meni parisen viikkoa ja sitten paketti saapui joten saatoin aloittaa työn.

Ohessa kuvia valmiista tuotteesta. Työkalun uudet kahvalevyt ovat mahonkia ja kannike on tehty rasvaparkitusta nahasta, samasta tavarasta josta tehdään mm. hevosten varusteita.

Vyökannake upseerimiekalle

Sain joitakin aikoja sitten meiliä vanhalta asiakkaalta jossa hän tiedusteli voisinko korjata hänen upserimiekkansa rikkoutuneen vyökannakkeen. Ao. henkilö on aktiivi reservinupseeri joten kannikkeelle on ihan oikeaa käyttöä muutaman kerran vuodessa.

Koska minulle, itsekin reservin upseerina, oli jo olemassa kohtuullisen selvä käsitys siitä millaisesta tavarasta oli kyse, saatoin jo ennakkoon, ilman esinettä näkemättä, antaa kysymykseen positiivisen vastauksen. Samalla sovittiin tapaaminen jossa yhdessä tutkittaisiin mitä ja kuinka paljon ao. esineessä varsinaisesti on korjattavaa.

Kun sitten lopulta sain esineen käsiini, kävi selville että kannikkeen osista varsinaisesti kokonaan rikki (=poikki) oli se lyhyt remmi jolla miekka kiinnittyy paikalleen itse kannikkeen runkoon. Samalla kuitenkin totesin että myös ne kaksi remmiä joilla kannike kiinnittyy vyöhön olivat jo niin huonossa kunnossa että nekin olisi syytä uusia.

Kun em. korjauksista oli sovittu, pyysi asiakas minua korjaustyön lisäksi vielä tekemään kaksi uutta kanniketta, malliltaan mahdollisimman paljon vanhaa vastaavat, toisen ruskeasta ja toisen mustasta nahasta.

Alla kuvia toisesta uudesta kannakkeesta: