Lippulaatikko

Sain netin kautta yhteydenoton mieshenkilöltä joka oli tutustunut blogiini. Hän oli kiinnostunut tilaamaan minulta pari tuotetta ja sovittiin että tapaisimme jonain aamuna hänen työpaikallaan.

Niinpä sitten muutaman päivän kuluttua istuimme ”nokakkain” ja keskustelimme hänen toiveistaan. Ensimmäisellä sijalla oli ajatus kotimaisesta puusta tehdystä, mitoiltaan keskikokoisesta laatikosta jossa tultaisiin säilyttämään suomen lippua perinteisellä tavalla taiteltuna. Keskustelimme materiaaleista ja päädyimme siihen että puulaji olisi loimukoivu ja laatikon helat olisivat messinkiä. Pintakäsittelyksi suosittelin Rustins’ Danish Oil:a jolla saa aikaiseksi puun pintaan kauniin silkkimäisen kiillon ja sen asiakas hyväksyi.

Itse projekti alkoi ”puusavotalla” eli minun oli löydettävä jostain kohtalaisen kokoinen lankku huippulaadukasta loimukoivua. Joskus aijemmin olin tehnyt saman puun perässä retken Lahteen ja ostanut sitä tutusta sikäläisestä puutavarakaupasta eli Hakalan puutukusta. Ennen tällaisen retken uusimista päätin kuitenkin piipahtaa helsinkiläisessä Plektra Trading -liikkeessä. Tiesin että he olivat viimeaikoina laajentaneet puutavaravalikoimaansa ja myös sen että he tekivät yhteistyötä em. lahtelaisen liikkeen kanssa joten oli olemassa hyvä mahdollisuus että saisin tarvitsemani puutavaran heiltä.

Mentyäni paikanpäälle liikkeeseen selvisi aika nopeasti että epäilykseni piti paikkansa ja heiltä löytyikin riittävän suuri lankku todella hyvää loimukoivua. Ilmaista tuo puu ei totisesti ole mutta niinhän sitä sanotaan että hyvästä kannattaa maksaa ja niinpä lankku tuota jalopuuta lähtikin mukaani.

Seuraavaksi laitoin hakuun laatikkoon tarvittavat helat. Olin päättänyt että laatikkoon tulee oikein avaimella avattava lukko. Sopivan sellaisen löytäminen osoittautui aika haastavaksi mutta onneksi löysin lopulta sopivan omista jemmoistani. Saranat yms. olivatkin sitten jo ”helppoa kauraa”.

Tein laatikkoa muiden töiden ohessa ja sen valmistuminen veikin yllättävän pitkään. Pisin yksittäinen vaihe oli pintakäsittelyn teko ja erityisesti sen kuivuminen. Mutta lopulta kaikki oli valmista ja saatoin luovuttaa laatikon tilaajalleen joka oli silminnähden tyytyväinen projektin lopputulokseen.

Ai niin, unohdin aivan mainita että laatikon kannessa oleva W oli asiakkaan erikoistoivomus ja viittaa hänen sukunimeensä.

Alla muutama kuva valmiista laatikosta:

Leuku puutupella

Tein viime keväänä ensimmäisen puutuppisen leukuni. Oikeastihan tuppi on rakenteellisesti yhdistelmä puuta ja nahkaa mutta alan ihmisten parissa käsite ”puutuppi” yleisesti ymmärretään tällaiseksi hybridiksi, aivan samalla tavalla kuin perinteisessä sarvitupessa on tupen alaosa tehty sarvesta.

Samassa yhteydessä kokeilin värjätä tupen puuosaa (tehty loimukoivusta) kemiallisesti mutta lopputulema ei täysin miellyttänyt itseäni koska puu muuttui lähinnä keltaiseksi kun toiveissa olisi ollut kaunis keskiruskea väri. Onneksi leukun tuleva omistaja kuitenkin hyväksyi värin ja niinpä työkalu sai uuden omistajan.

Alla pari kuvaa siitä ensimmäisestä terätyökalusta:

Eräs vanha kaverini näki nämä kuvat ja ilmoitti haluavansa vastaavan leukun itselleen. Lupasin hoitaa sen hänelle syksyn aikana ja lopulta viimeviikolla se valmistui.

Leukun terä (pituus 195 mm, paksuus 4 mm) on YP taonnan käsialaa, pään puulajina raitapuun visa. Alahela on tehty hirvensarven tyvestä. Ylähelan pohjalevy on hirven sääriluusta ja sen peitelevy pronssia. Levyt on lukittu paikoilleen messinkiruuveilla. Tupen alaosa petsattua vahapinnoitettua loimukoivua ja yläosa käsinvärjättyä nautaparkkia.

Alla kuvia:

Veljekset kuin ilvekset

Tuttavapiiriini kuuluu veljessarja joka koostuu kolmesta muutaman vuoden ikäerolla olevasta miehestä. Tutustuin opiskeluaikoina veljeksistä vanhimpaan ja aikojen saatossa myös nuorimmainen on tullut kohtuu tutuksi. Keskimmäinen asuu muualla joten hänet olen tavannut vain kerran ihan ohimennen. Mutta asiaan;

Tämä keskimmäinen veli täyttää tulevassa toukokuussa 50 v. ja kaksi muuta veljestä päätti antaa hänelle lahjaksi allekirjoittaneen tekemän puukon, onhan hän ainoa veljeksistä joka aktiivisti harrastaa metsästystä ja näinollen tarvitsee laadukasta terätyökalua riistan käsittelyyn.

Vanhin veli soitteli minulla asiasta ja sovittiin että tavataan kahvikupin ääressä ja yhdessä hahmotellaan millainen ja mistä materiaaleista lahjapuukko tehtäisiin.

Palaverin tuloksena päädyttiin siihen että puukkoa varten tilattaisiin sepältä alustaloppuun käsin tehty damascusterä, helat tehtäisiin mustasta puhvelin sarvesta ja pään puumateriaalina olisi tällä kertaa loimukoivu. Muut yksityiskohdat jäivät allekirjoittaneen päätettäväksi.

Laittelin terästä sepälle meiliä ja kuinka ollakkaan, sattui hänellä olemaan valmiina yksi isohko veitsimäinen terä joka sopisi oikein hyvin haluttuun tarkoitukseen. Terään on käytetty 15n20 ja 0,8%c -teräksiä ja koko terä on samaa tavaraa ts. erillistä ydinpalaa ei ole. Tästä ei ole haittaa koska molemmat käytetyt teräslaadut ovat karkenevia ja terän pääasiallinen tarkoitus on jo aijemmin mainittu riistan käsittely.

Valmiin puukon kokonaispituus on 245 mm josta terän osuus 115 mm eli kyseessä on aika kookas työkalu. Edellämainittujen materiaalien lisäksi puukon alahelan somisteena on kaksi messinkilevyä ja niiden välissä 3 mm paksu levy valkoista luuta. Ja lopuksi vielä levy ruskeaa nahkaa ”puskurina” puun ja helan välissä. Tuppi on ommeltu 2 mm paksusta mustasta vuotanahasta ja sen alaosan sisällä on kaksipuolinen puinen lesta.

Alla kuvia valmiista työkalusta:

Puukko laminaattiterällä

Asiakas joutui rahavaikeuksien vuoksi peruuttamaan tekemänsä puukkotilauksen. Puukko oli enää tuppea ja lopullista pintakäsittelyä vaille joten loppuviimeistely jäi odottamaan uuden asiakkaan löytymistä.

Puukon terän on tehnyt ruotsalainen seppä P.O. Söderström, terä on rakenteeltaan ns. laminaatti eli se koostuu kahdesta erityyppisestä teräksestä, kyljet ovat Uddeholmin AEB-L -ruostumatonta terästä ja niiden välissä oleva ydinpala Damasteelin RWL 34 -pulveriterästä. Hyvin laadukas terä siis.

Puukon pään puumateriaali on loimukoivua, hela mustaa puhvelinsarvea ja näiden välissä levyt valkoista luuta ja ruskeaa nahkaa. Pään pintakäsittely on tehty Rustins’ Danish Oililla.

Puukko sai tänään lopulta uuden omistajan joten lisäsin kuvan jossa näkyy myös tuppi.