Lokikirja

Tein aikoinaan tuttavieni veneeseen lokikirjan joka palveli käyttäjiään reippaasti yli kymmenen vuotta mutta, kuten arvata saattaa, tulivat sen sivut kuitenkin aikanaan täytetyksi. Kun tapahtunut tuli puheeksi, lupasin oitis tehdä uuden ja suunnilleen samankokoisen että se taas palvelisi pitkään.

Keskustellessani kirjasta veneen toisen kipparin kanssa hän ilmoitti esitelleensä vanhaa kirjaa eräälle tuttavalleen joka piti näkemästään niin paljon että innostui tilaamaan minulta kirjan omaan veneeseensä. Sovin kaverini välityksellä kirjan ja kotelon hinnasta ja koska kirjojen sivuille tuleva taulukko oli jo aijemmin yhdessä suunniteltu, vein opuksen sivuja varten hankkimani vaaleansiniset paperit tulostettavaksi. Sain valmiit tulosteet käsiini jo seuraavana päivänä joten saatoin aloittaa sivujen ompelun.

Kirjan sidos on ns. puoli-ranskalainen eli kirjan selkä ja kansien kulmat ovat nahkaa. Kansikangas on tavallista kuviopainettua puuvillakangasta jonka olen käsitellyt kosteussuojalla. Kirjan kotelon pintamateriaali on sekin suurimmaksi osaksi kosteussuojattua ja etupuolen paperikuvan päällä on moninkertainen suojalakka joten sekin kestää tarvittaessa hyvin pienet vesiroiskeet.

Oheisissa kuvissa esiintyvä kirja on se yksilö jonka tein kaverini tuttavalle.

Kotelo iPad -tietokoneelle

Sain tutulta mainostoimistolta kyselyn josko minulla olisi aikaa ja kiinnostusta tehdä heidän asiakkaansa mainoskampanjaan palkinto. Lähtökohtana oli ajatus että palkintona olisi uusin malli iPad -tietokoneesta ja sille kotelo joka ainakin etäisesti toisi mieleen lakikirjan. Ao. mainoskampanjan aiheena oli nimittäin nettisivusto http://www.suomenlaki.com. Tehtävä kuulosti kiinnostavalta joten sovittiin että pidämme asiasta tapaamisen jossa yhdessä sovitaan kotelon ulkonäkö, materiaalit sekä muut tarvittavat asiat.

Heti tapaamisen aluksi kävi selville että asiakas oli ajatellut kotelon väriksi ns. lakikirjan vihreää ja toive oli myös että pintamateriaali olisi nahkaa. Nämä toiveet yhdessä jo osaltaan asettivat tulevalle kotelolle niin selvän reunaehdot että sopivan nahan löytymisen vuoksi kirjasta olisi järkevintä tehdä ihan oikeasti kirjaa muistuttava, halutun väristä nahkaa kun oli hyvin hankalaa löytää muullaisena kuin em. käytöön muokattuna. Piirsin kotelosta nopean luonnoksen käyttäen osittain hyväksi näytillä olevaa, teollisesti valmistettua koteloa. Luonnoksen perusteella vastapuoli ainakin alustavasti ”osti” ideani joten saatoin alkaa selvittää nahan ja muiden tarvittavien materiaalien saatavuutta.

Osoittautui että kaikki tarvittavat materiaalit (nahka, mokkajäljitelmäkangas, pahvi ja sopivalla tekstuurilla oleva värillinen paperi) löytyivät kohtuu helposti ts. noin yhden työpäivän aikana. Näinollen saatoin jo pian tehdä kotelosta asiakkalle uuden paremman piirroskuvan jossa myös näkyivät oikeat käytettävät värit. Tämän kuvan perusteella sain suunnitelmalle lopullisen hyväksynnän ja saatoin aloittaa itse kotelon teon.

Kotelosta muodostui kieltämättä aika haastava projekti koska kotelon rakenne oli mietittävä alusta asti ja sen teossa oli työstettävä useita materiaaleja ja sovitettava ne hyvin yhteen. Myös mittatarkkuus oli tärkeää koska tietokoneen piti istua hyvin koteloonsa mutta oltava silti helposti sieltä poisotettavissa. Oma erillinen pulmansa oli vielä kotelon kansi tai lähinnä se mitä mekanismia käytettäisiin kannen kiinnipysymisen varmistamiseksi kun kotelo on suljettuna ns. kuljetuskunnossa. Aluksi pyörittelin mielessäni erilaisia salpa-vaihtoehtoja mutta lopulta asia hoitui pienillä vahvoilla magneeteilla ja niiden vastapareina käytetyillä teräsprikoilla.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Reissumiehelle päiväkirja

Asiakas otti minuun yhteyttä ja halusi tilata itselleen päiväkirjan. Hänen vapaa-aikansa kuluu pääasiassa perheen kanssa monenmoista ulkoilua ja puuhailua harrastaen joten ajatus oli että päiväkirjan pitäisi olla sen kokoinen että se kulkee kätevästi mukana laukussa ja repussa ja on siis kätevästi kirjoituksille valmiina kun tilaisuus niille tulee.

Em. vaatimuksista johtuen päädyimme siihen että kirjan kannet päällystettiin 1 mm värjäämättömällä vuotanahalla, mikä materiaalina on hyvin kestävää ja ajanmyötä patinoituu kauniisti.
Kirjalle ei varsinaisesti tehty koteloa mutta se on helposti suljettavissa silkkinyörillä. Kirjan kansista tehtiin hieman tavallista leveämmät ja takakannen ulkolaitaan tehtiin paikka kynälle. Samalla kulmia vahvistettiin tuplakerroksella nahkaa.

Alla pari kuvaa valmiista kirjasta

Aesopoksen satuja

Tulipa eräässä antikvariaatissa vastaan vanha ruotsissa painettu ja nidottu satukirja, kunnoltaan hieman kulahtanut mutta sisällöltään sen verran mielenkiintoinen että ao. opus tuli lunastettua ja kotiin saakka kuljetettua.

Ajatuksena oli alunperin sitoa kirja koviin kansiin ja kenties antaa se sopivassa tilaisuudessa jollekin tuttavalle lahjaksi. Mutta toisin kävi; vanha asiakas poikkesi luonani ja kun esittelin hänelle po. teoksen, kiinnostui hän siitä niin paljon että kysyi josko ja mihin hintaan luopuisin kirjasta ?

No, hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen ja samalla sovittiin että kirja sidotaan ns. puoli-ranskalaiseen asuun eli kirjan selkä ja kulmat ovat nahkaa ja kannet käsinmarmoroitua paperia. Koska kirjan alkuperäiset kansilehdet olivat tallella ja kohtuullisen hyväkuntoiset, korjattiin niitä tarvittava määrä ja otettiin nekin mukaan sidokseen.

Alla kuvia valmiista kirjasta:

Kaulakäädylle rasia

Yhteistyökumppanini kultasepänliike sai korjattavaksi ja uudistettavaksi kaulakäädyt, joille oli olemassa myös rasia. Kävi ilmi että alkuperäinen rasia oli rikki ja myös niin pieni että kääty ei uudistustyön jälkeen enää mahtuisi siihen. Niinpä päädyttiin siihen että minä teen käädyille uuden, hieman isomman rasian.

Uuden rasian tuli olla väritykseltään alkuperäistä vastaava eli sinivalkoinen ja sisäpinnan muodoiltaan sellainen että kääty pysyisi kuljetuksen aikana paikallaan mahdollisimman hyvin

Ulkoverhoilumateriaaliksi valikoitui kirjansidonnassa käytettävä tekstiilipohjainen materiaali joka kestää suhteellisen hyvin pintarasitusta ja hylkii kosteutta ja likaa. Koska uuden rasian ulkoinen hahmo pyrittiin pitämään mahdollisimman entisellään, hankittiin kannen lukitusta varten alkuperäistä vastaavat messinkilukot jotka näkyvät hyvin alla olevassa kuvassa.

Rasian sisäpuoli verhoiltiin kirkkaansinisellä mokkanahalla ja kannen sisäpinnan tyynyn valkoinen pinta on alcantara-kangasta.

Kuvassa avoimen rasian ympärillä näkyvillä ”liepeillä” suojellaan käädyn emalipintoja ja varmistetaan että kääty pysyy kuljetuksen aikana paikoillaan.

Ja viimeisessä kuvassa ne käädyt joita rasiassa säilytetään.

Häälahja ystäville

Tein ystäväpariskunnalleni vähän erikoisemman häälahjan ja samalla onnentoivotuksen uudelle avioliitolle.

Esine on adressikotelo jonka ”harjanteisiin” on tummanvihreälle pohjalle kultakirjaimin painettu hääparin nimet sekä vihkimispäivämäärä. Kotelon sisällä on puutangon ympärille käärittynä paperi johon on käsin tekstaamalla kirjoitettuna varsinaiset onnentoivotukset (näkyy hieman kuvassa jossa kotelon pää auki). Kotelo on verhoiltu valkoisella ja luonnonvärisellä nahalla. Itse putki on laminoitua pahvia ja päätykoristeet puuta. (kuvassa näkyvä tulitikkurasia on antamassa esineelle vähän mittakaavaa)

Kotelolle tein  erillisen, säilytystä helpottavan jalustan. Myös se on verhoiltu nahalla.