Leuku puutupella

Tein viime keväänä ensimmäisen puutuppisen leukuni. Oikeastihan tuppi on rakenteellisesti yhdistelmä puuta ja nahkaa mutta alan ihmisten parissa käsite ”puutuppi” yleisesti ymmärretään tällaiseksi hybridiksi, aivan samalla tavalla kuin perinteisessä sarvitupessa on tupen alaosa tehty sarvesta.

Samassa yhteydessä kokeilin värjätä tupen puuosaa (tehty loimukoivusta) kemiallisesti mutta lopputulema ei täysin miellyttänyt itseäni koska puu muuttui lähinnä keltaiseksi kun toiveissa olisi ollut kaunis keskiruskea väri. Onneksi leukun tuleva omistaja kuitenkin hyväksyi värin ja niinpä työkalu sai uuden omistajan.

Alla pari kuvaa siitä ensimmäisestä terätyökalusta:

Eräs vanha kaverini näki nämä kuvat ja ilmoitti haluavansa vastaavan leukun itselleen. Lupasin hoitaa sen hänelle syksyn aikana ja lopulta viime viikolla se valmistui.

Leukun terä (pituus 195 mm, paksuus 4 mm) on YP taonnan käsialaa, pään puulajina raitapuun visa. Alahela on tehty hirvensarven tyvestä. Ylähelan pohjalevy on hirven sääriluusta ja sen peitelevy pronssia. Levyt on lukittu paikoilleen messinkiruuveilla. Tupen alaosa petsattua vahapinnoitettua loimukoivua ja yläosa käsinvärjättyä nautaparkkia.

Alla kuvia:

Published in: on 12.10.2021 at 22.36  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Peuranpyytäjän terätyökalut

Sain meiliä jossa minulta tiedusteltiin josko tekisin yhdistelmätupen kahdelle hirvieläinten nylkyyn ja paloitteluun tarkoitetulle veitselle. Mukana oli kuva josta kävi ilmi em. työkalujen malli. Kysyjän ajatuksena oli kantaa työkalujaan pääasiassa repussa mutta siltikin hän halusi tuppeen kannikkeen että sen voisi tarvittaessa johonkin ripustaa.

Annoin työstä tarjouksen joka sai hyväksynnän. Pyysin että tilaaja lähettäisi työkalut minulle postitse koska ilman niitä toimivan tupen teko olisi hyvin hankalaa jollei peräti mahdotontakin.

Aikanaan veitset tulivat ja saatoin aloittaa tupen suunnittelun. Toinen veitsistä on ns. avausveitsi jonka muoto on sen verran erikoinen että se osaltaan eniten vaikutti siihen millainen tupesta lopulta kehkeytyi.

Ohessa kuvia veitsistä ja valmiista tupesta.

Published in: on 22.04.2021 at 22.00  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Puukko myyntiin

Yleensä teen puukkoja vain asiakkaan tilauksesta mutta päätin tehdä tapoihini poikkeuksen ja rakensin yhden puukon ilman tilausta ja laitoin sen tänne myyntiin. Kuten kuvista näkyy, puukon yleisolemus muistuttaa hieman perinteistä TOMMI -puukkoa mutta ei kuitenkaan niin paljoa että niitä voisi mitenkään sekoittaa.

Seuraavassa hieman tietoa puukon mitoista ja materiaaleista: Puukon kokonaispituus on 205 mm josta terän osuus 95 mm. Terä on lievästi seostettua hiiliterästä ja se on syntynyt kuhmolaisen Marko Tihulan pajassa. Puukon pää on öljyllä ja vahalla käsiteltyä raidanvisaa. Helat valumessinkiä. Tuppi kasvisparkittua naudannahkaa.

Tämä puukko on nyt myyty mutta jos haluat hankkia itsellesi samanlaisen niin laita ihmeessä viestiä sivuston otsikosta löytyvään osoitteeseen.

Published in: on 27.03.2019 at 19.21  Jätä kommentti  

Kaukainen vierailija

Noin kuukausi sitten sain kaveriltani viestin että minuun ottaisi piakkoin yhteyttä amerikkalainen keräilijä jolla oli jonkinlainen ongelma vanhan saamelaismallisen puukon kanssa.

Ao. keräilijä oli hieman aijemmin keskustellut kaverini kanssa jollain internetin keräilyyn liittyvällä sivustolla ja kysynyt, kun kerran kaverini suomessa asui, tietäisikö hän mahdollisesti jotakuta kädentaitoja omaavaa henkilöä johon voisi olla yhteydessä mainittuun puukkoon liittyvässä asiassa. Kaverini oli vastannut kysymykseen myöntävästi ja samalla antanut allekirjoittaneen nettiosoitteen.

Niinpä en sitten yllättynyt kun sain meilin ao. keräilijältä. Kävi ilmi että hänellä oli hallussaan vanha sarvityötä oleva saamelaispuukko. Tämä oli ikäisekseen muuten oikein hyvässä kunnossa mutta tupesta puuttui tyystin sen yläosaan kuuluva ommeltu ”nahkaputki” jonka tehtävänä on, paitsi pitää itse puukko paikoillaan tupessa, myös luoda paikka sen kannikkeelle. Niinpä kysymys kuuluikin pystyisikö allekirjoittanut tekemään tuppeen siitä nyt puuttuvan osan ja vielä siten että se mahdollisimman hyvin malliltaan ja raaka-aineeltaan vastaisi puukon ikää ja tyyliä. Ja jos homma olisi mahdollinen niin mihin hintaan ?

Tiesin vanhastaan että tällaisessa tupessa yläosa on perinteisesti ollut ns. lapinnahkaa, eli tarkemmin sanottuna nahkaa joka on parkittu vain osittain ja on kuivana ollessaan hyvin kovapintaista ja jäykkää. Tällaista nahkaa on kaupallisesti hyvin huonosti saatavilla mutta onneksi omassa tuttavapiirissäni on henkilö jolla tiesin olevan tätä tavaraa varastossa. Näinollen saatoin vastata asiakkaan kyselyyn myöntävästi ja samalla ilmoittaa työlle siitä haluamani hinnan.

Asiakas totesi hinnan kohtuulliseksi ja lupasi laittaa puukon tuppineen tulemaan postitse allekirjoittaneelle. Lähetyksen minulle saapumiseen tosin menisi hieman aikaa sillä kävi ilmi että työn tilaaja oli kylläkin syntyjään Yhdysvalloista mutta asui nykyään Hawajilla.

Paketti saapui aikanaan ja sieltä paljastui oheisen kuvan mukainen puukko:

Tupen lähempi tarkastelu kertoi että puukko on mitä ilmeisemmin tarkoitettu riippumaan kantajansa oikealla kyljellä mistä voisi ehken päätellä että puukon alkuperäinen omistaja on ollut vasenkätinen. Tupen ”kätisyyttä” indikoi sen sarviosan kyljen yläpäässä oleva neliömäinen ”nappi” joka perinteisesti työstetään tupen ulkopintaan. Tämän ”napin” tarkoituksena on varmistaa nahan pysyminen sillä paikalla mihin se ommeltaessa asetetaan. Tätä varten nahkaan ennen varsinaisen ompelutyön aloittamista puhkaistaan tapin kokoinen reikä.

Tähän projektiin ompelulangaksi se kaikista perinteisin vaihtoehto olisi tietysti ollut ns. suonilanka jota valmistetan poron ja muiden hirvieläinten jänteistä halkomalla ja pehmittämällä. Koska tätä materiaalia ei oikein ollut saatavilla, päädyin valitsemaan sen toisen, myös hyvin vanhan ja perinteisen vaihtoehdon eli pellavalangan jota minulla olikin jo omastatakaa valmiina.

Sain sitten aikanaan tuttavaltani projektiini sopivan kokoisen palan tekstissä aijemmin mainitsemaani erikoisparkittua nahkaa. Tämä oli paksuudeltaan melkoisen tukevaa joten ensimmäisenä työnä oli sen sopivaksi ohentaminen. Tässä oli oma hommansa mutta onneksi minulta löytyi sopivat työkalut joten urakan lopputuloksena nahkapalasta tuli paksuudeltaan täysin kelvollinen ja saatoin laittaa sen rauhassa kostumaan kädenlämpöiseen veteen.

Tavallinen kasvisparkittu nahka kastuu veteen laitettaessa läpi muutamassa kymmenessä sekunnissa mutta tiesin jo valmiiksi että nyt työn alla olevan tyyppinen vaatii huomattavasti pidemmän liotusajan ja samoin myös aikanaan kuivuminen ja nahan kutistuminen tapahtuvat huomattavasti normaalia hitaammin. Tässä yhteydessä on syytä vielä mainita että koska nahka kuivuttuaan on hyvin kovaa ja kutistumisprosessi hyvin voimakas, on ompelun yhteydessä syytä laittaa puukon pään kylkeä vasten parin, kolmen millin vahvuinen, koko nahan pituinen puinen apukiilapala joka nahan kuivuessa tekee tilaa ja näinollen mahdollistaa sen että puukko varmasti saadaan pois tupesta kun nahka on täysin kuivunut.

Otin nahan pois vesikylvystä suunnilleen puolen vuorokauden kuluttua jolloin nahasta oli kyllä tullut riittävän taipuisaa ja pehmeää mutta samalla se oli myös paksuussuunnassaan turvonnut joltisenkin verran. Tämä ei kuitenkaan tuntunut juurikaan haittaavan nahan käyttäytymistä joten saatoin leikata palan lähelle lopullista pituusmittaansa, tässä yhteydessä samalla arvioiden sen kuinka paljon nahka kuivuessaan kutistuisi. Nahasta jäi lopulta yli juuri sen verran kookas pala että siitä saisi kiertäen leikkaamalla ja venyttämällä myös tupen kannikkeen materiaaliksi käypäisen remmin. Tämän jälkeen itse varsinainen ompelutyö saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tupesta puukkoineen:

Published in: on 01.11.2018 at 21.49  Jätä kommentti  
Tags: ,

Vähän on paljon.

Suunnilleen kuukausi sitten törmäsin omassa vaki-kahvilassani ihan sattumalta vanhaan tuttavaan. Vaihdoimme ensin tärkeimmät lähiaikojen yleiset kuulumiset mutta varsin nopeasti keskustelu kääntyi allekirjoittaneen työhön liittyviin asioihin.

Tuttavani kertoi etsivänsä hyväkuntoista muotoilija Tapio Wirkkalan suunnittelemaa klassikkopuukkoa ja kysäisi olisiko minulla kesties antaa vinkkiä mistä sellaisen voisi löytää niin hyväkuntoisena että sen kehtaisi antaa lahjaksi. Seuraan käytettyjen puukkojen nettimarkkinoita aika tarkkaan joten vastauksena tehtyyn kysymykseen minun oli todettava että ao. puukkoa liikkuu markkinoilla kohtuullisen paljonkin mutta oikeasti hyvässä alkuperäiskunnossa olevat ovat kyllä erittäinkin harvassa.

Tämän jälkeen keskustelumme kääntyi aika pian siihen miksi juuri tätä puukkoa on niinkin paljon säilynyt, jollei nyt ihan uuttavastaavassa, niin ainakin hyvässä käyttökunnossa. Selitykseksi tähän annoin oman tulkintani asiasta eli sen yleisesti tunnetun totuuden että po. puukko on kyllä erittäin kaunis esine mutta, lähinnä siinä käytettyjen materiaalien ominaisuuksista johtuen, ei ollenkaan hyvä käyttötyökalu. Niinpä useissa tapauksissa huonoksi työkaluksi todettu esine on kauniin ulkomuotonsa vuoksi kuitenkin haluttu säilyttää ja siksi niitä on aikoinaan paljonkin kertynyt ”piirongin laatikkoihin” joista ne nyt hiljalleen putkahtelevat keräilymarkkinoille myyntiin.

Edelläolevan keskustelun jälkeen sain idean kertoa omasta uudesta puukkomallistani josta jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Tuttavani kiinnostui asiasta sen verran että samantien yhdessä katselimme hänen puhelimensa näytöltä kuvat mainitusta puukosta. Ajatus pöydällä säilytettävästä puukosta viehätti tuttavaani niin paljon että seuraavaksi hän tiedusteli paljonko maksaisi jos tekisin hänelle vastaavalla idealla olevan puukon mutta hieman toisilla väri- ja materiaalivaihtoehdoilla. Toiveena olisi saada puukosta ulkoasultaan mahdollisimman hillitty ja pelkistetty joten puukon pää saisi mieluusti olla mustaa Ébenpuuta ja tuppi mustaa nahkaa. Nämä toiveet minun oli helppo hyväksyä ja kerrottuani puukosta haluamani korvauksen sain sille hyväksynnän ja siis samalla tilauksen mainitunlaisesta puukosta.

Alla kuvia valmiista puukosta. Terä On YP -taonnan Antti Mäkisen käsialaa.

Published in: on 17.05.2018 at 20.01  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Pöytäpuukko

Tuttavani on ammatiltaan graafikko ja tekee myös patsaita, pääosin puusta. Olin jo aijemmin tehnyt hänen vaimolleen puukon ja tässä eräänä päivän hän kysyi voisinko tehdä hänellekin suunnilleen samanlaisen. Keskustelimme asiasta hieman tarkemmin ja kävi ilmi että puukon käyttö tapahtuisi lähinnä omistajansa työhuoneella eikä sitä ollut tarkoitus kuljetella vyöllä. Tämä käytännössä tarkoitti sitä että normaaliin tuppeen olennaisesti kuuluvaa kanniketta ei tarvittaisi ollenkaan.

Tästä kommentista sain heti idean siihen että puukon tuppi voisi olla malliltaan hieman tavallisuudesta poikkeava. Kehittelin ajatusta tuppimallista parin päivän ajan ja alla näkyy kuvia siitä millainen on lopputulos. Tupen lesta on avattu koko terän leveydeltä joten puukon voi työntää tuppeen välittämättä siitä kumpi terän kylki sattuu olemaan ylöspäin.

Published in: on 15.02.2018 at 19.24  Jätä kommentti  
Tags: ,

Puukot isännälle ja emännälle

Vanha, jo lapsuuden ajoilta oleva tuttavani tilaili minulta itselleen käyttöpuukon. Toiveita ei juurikaan muita ollut kuin se että hän halusi itselleen hyvin tehdyn peruspuukon joka sopisi kaikkeen sellaisen käyttöön mihin puukkoa noin yleensäkin tarvitaan. Lisäkaneettina oli vielä se että koska hänellä jo ennestään on ihan käyttökelpoinen puukko, oli aikataulu hyvin väljä ja toimitusajankohta lähinnä meikäläisen kiireistä riippuva.

Aloittelin projektia rauhassa muiden töitteni ohella hankkimalla ensimmäiseksi sen tärkeimmän eli hyvälaatuisen terän. Sen teki matalaseosteisesta hiiliteräksestä Tero Kotavuopio jolle tilauksen yhteydessä toimitin mallikuvan josta selvisi millaista terää olin tälläkertaa vailla.

Terä saapui aikanaan ja ennen kuin edes ehdin aloittaa itse puukon tekoa, tuli tilaajalta viesti että olisi tarve toisellekin puukolle. Tämä oli tulevana jouluna tarkoitus antaa lahjaksi tilaajan vaimolle. No, eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa taas uudelleen sopivan terän metsästys. Tälläkertaa tekijäksi valikoitui vanha konkari Jarmo ”pappa” Hakkarainen jolta joskus aijemminkin olin teriä ostanut ja silloin niiden tyyliin ja laatuun tykästynyt.

Joskus teriin liittyvistä asioista ao. herrasmiehen kanssa keskustellessani totesimme että meillä molemmilla on varsin samanlaiset ajatuksen puukon teristä ja puukoista noin yleensäkin. Tältä pohjalta terän tilaaminen hänelta olikin helppoa kun sitä nyt meneillään olevaan projektiin tarvittiin.

Alla kuvia valmiista puukkoparista:

Published in: on 07.12.2017 at 19.31  Jätä kommentti  
Tags: ,

Keisarin uudet vaatteet

Tutustuin hiljattain aseisiin liittyvän keskustelufoorumin kautta erääseen ranskalaiseen herrasmieheen. Teimme hänen kanssaan kauppaa eräästä vähän harvinaisemmasta lupavapaasta aseen osasta (teräksinen kiväärin perälevy) ja siinä sivussa tuli puheeksi meikäläisen ammatti. Kerroin olevani käsityöläinen ja pyysin ao. henkilöä tutustumaan blogiini. Hän lupasi tehdä työtä käskettyä ja totesi että hänellä saattaisi olla minulle vähän työmaata. Kiinnostuin asiasta ja pyysin häntä kertomaan lisää. Sain vastaukseksi lupauksen palata piakkoin asiaan joten jäin odottavalle kannalle.

Ilokseni sainkin jo seuraavana päivänä meilin jossa em. herrasmies selvensi aijemmin mainitsemansa työtehtävän luonnetta ja lähetti liitteenä tämän kuvan:

Kävi ilmi että viestin lähettäjä oli saanut kuvassa näkyvät veitset lahjaksi pojaltaan. Veitset ovat sinänsä ihan toimivia ja korkealaatuisia mutta niiden visuaalinen tyyli ei lainkaan miellytä lahjan saajaa. Niinpä kysymys kuuluikin voisinko tehdä asialle jotain. Ajatuksena oli ensin tehdä molempien veitsien ulkoasusta vähän perinteisempi ja lopuksi tehdä molemmille vielä uuteen tyyliin sopiva tuppi/kantokotelo. Meilin liitteenä oli myös pari luonnosmaista kuvaa joilla veitsen omistaja pyrki selittämään minkä tyyppistä ulkoasua hän terätyökaluilleen toivoi. Samalla hän kysyi myös arviota siitä kuinka paljon muutostyöt tulisivat maksamaan.

Perehdyin ensin rauhassa saamiini kuviin ja totesin että tämän tyyppinen homma vastaa käytännössä samaa kuin jos ostaisin terän/rakennussarjan ja sen jälkeen tekisin aivan uudet tuotteet. Tältä pohjalta oli varsin helppoa laskea minkä kokoinen työmaa minua odotti ja antaa sen pohjalta realistinen tarjous ja samalla myös projektille alustava aikataulu.

Sain tarjoukselleni ja aikataululle hyväksynnän joten projekti saattoi alkaa. Kokeilin alussa hyödyntää tilaajan laittamia luonnoksia mutta varsin nopeasti totesin että niiden muotomaailma ei oikein käytännössä toiminut joten minun oli pakko ”ottaa lusikka kauniisti käteen” ja perustaa veitsien uusi ulkoasu niihin reunaehtoihin joita terätyökalujen teräsosien olemassaoleva muotoilu minulle asetti.

Alla kuvissa valmiit veitset koteloineen:

Published in: on 07.11.2017 at 22.29  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Ensimmäinen puukko

Ystäväni tiedusteli ehtisinkö lähiaikoina tehdä puukon hänen tuttavansa nuorelle pojalle. Poika alkoi olla siinä iässä jossa viimeistään olisi syytä opettaa hänelle puukon käsittelyä ja vuolemisen perusteita joten ystäväni oli päättänyt antaa hänelle puukon lahjaksi. Lahjaan kuuluisi myös opetusta terätyökalun oikeaan käyttöön. Pojan nuoresta iästä johtuen sovimme että puukosta tulee kooltaan pienehkö mutta ei kuitenkaan enää mikään varsinainen lapsen puukko. Materiaalien ja mallin suhteen sain vapaat kädet.

Aikani asiaa mietittyäni päädyin tekemään puukosta erittäin pelkistetyn. Terä on YP- taonnan 85 mm kiillotettu, pää omenapuuta. Päässä ei ole minkäänlaisia heloja ja terä on kiinnitetty perinteisellä ”stick tang” -systeemillä joka on varsin yleinen ruotsissa ja norjassa. Tuppi on 1,8 mm naudannahkaa ja siinä on ns. puolilesta.

Alla kuvia valmiista puukosta tuppineen:

Published in: on 22.09.2016 at 22.31  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Big Bowie

Tuttavani kysäisi josko voisin tehdä hänelle isokokoisen klassista mallia olevan ns. Bowie -veitsen. Tämä teräasetyyppi on minulle tuttu vaikka en varsinaisesti mikään erityinen veitsi-diggari olekaan joten kiinnostuin asiasta ja kyselin lisää tarkennuksia siihen millaista mallia tilaaja oli ajatellut. Bowie-veitsestä on sen, aika tarkkaan 200 -vuotisen, ”uran” aikana valmistettu monenmoista versiota joista osaa on aika vaikea edes tunnistaa ao. veitsityypin edustajaksi. Asiakas totesi tähän että näissä asioissa hän on ”puristi” eli toiveena oli että itse veitsi olisi malliltaan mahdollisimman yksinkertainen ja koruton, lähinnä työkalumainen. Tupessa saisi sitten kyllä olla joitain tyyliin sopivia koristeita mutta senkin pitäisi noudattaa jotain veitsityypin klassista malleista. Projekti alkoi nyt kiinnostaa minua ihan todenteolla ja lupasin palata asiaan jahka olisin vähän enemmän perehtynyt ao. teräaseen historiaan.

Ensimmäiseksi kaivoin esille tietoa veitseen liittyvästä henkilöstä ja historiasta jota pieneksi yllätyksekseni löytyi jopa suomeksikin. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea linkin artikkelin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Bowie

Seuraavassa vaiheessa tein netissä kuvahakuja, tarkoituksena löytää esimerkkejä sellaisista terämalleista jotka lähinnä vastaisivat omaa ja asiakkaani mielikuvaa siitä miltä po. lajityypin veitsen tulisi näyttää. Kuten arvata saattaa, löytyi kuvia todella runsaasti mutta aika nopeasti niistä erottui pari sellaista jotka molemmat täyttivät halutut speksit. Lähetin molemmat vaihtoehdot asiakkaalle katsottavaksi ja hän valitsi niistä toteutettavan mallin. Niinpä saatoin aloittaa itse toteutusvaiheen.

Heti aluksi totesin että terästä olisi syytä tehdä puinen hahmomalli. Tämä kahdestakin syystä; tekemällä puisen mallin saisin terän mittasuhteet ja detaljit ”hiottua” kohdalleen ja toisaalta siksi että terän valmistava seppä varmasti tietäisi millaisen terän haluan ja myös toteuttaisi sen kaikkia yksityiskohtia myöten. Lähetin puisen mallin sepälle ja kuten olin osannut arvata, aiheutti sen toteutaminen pientä ”kitkaa” mutta lopulta sain valmiin terän käsiini ja se oli kuin olikin mallin mukainen. Terän pituus on 230 mm ja hamaran paksuus 5 mm. Terän leveys on suurimmillaan 50 mm. Materiaali matalaseosteista hiiliterästä.

Suunnitteluvaiheessa olimme asiakkaan kanssa yhdessä miettineet että veitsen pää voisi olla tehty sarvesta. Olisi ollut varsin luonnollista käyttää materiaalina hirven tai poron sarvea mutta totesin heti alkuun että sopivan mallisen ja kokoisen poron/hirvensarven löytyminen vaatisi aikamoisen työn. Valkohäntäpeuran sarvi olisi kooltaan suht sopivaa mutta ao. sarvet ovat käytännössä aina malliltaan liian kaarevia joten sekään vaihtoehto ei toimisi. Niinpä oikeastaan ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto oli hankkia jostain Saksanhirven sarvea. Se on keskisessä euroopassa hyvin suosittu po. käytössä, lähinnä siksi että siitä tyypillisesti löytyy pitkiä kohtalaisen suoria osuuksia ja itse sarvi on kovaa ja tasalaatuista. Sopiva aihio löytyikin eBay:n kautta eikä sen hintakaan onneksi ollut mitenkään kohtuuton. Kun sarvi lopulta saapui postissa, olivat kaikki tarvittavat peruspartit kasassa ja varsinainen käsityö saattoi alkaa. Eräs huomioitava asia toteutusvaiheessa oli se että asiakkaani on vasenkätinen joten sarviaihiosta olisi etsittävä sellainen kohta että se sopisi hyvin vasenkätiselle otteelle. Veitsen väistimen ja ponsilevyn tein tukevasta messinkilevystä. Niiden ja sarven väliin laitoin nahkalapot.

Veitsi valmistui aikanaan ja seuraavana oli vuorossa tupen teko. Olin ehdottanut asiakkaalle että tekisin siitä ns. Mexican loop -tyyppisen. Tämä nimitys tulee siitä että tupen rakenne on ko. klassisen revolverikotelomallin kanssa hyvin yhteneväinen. Sain idealle asiakkaan hyväksynnän joten pääsin aloittamaan leikkaus- ja ompelutyön.

Alla kuvia valmiista veitsestä:

Published in: on 11.09.2016 at 20.56  Jätä kommentti  
Tags: ,