Ensimmäinen puukko

Ystäväni tiedusteli ehtisinkö lähiaikoina tehdä puukon hänen tuttavansa nuorelle pojalle. Poika alkoi olla siinä iässä jossa viimeistään olisi syytä opettaa hänelle puukon käsittelyä ja vuolemisen perusteita joten ystäväni oli päättänyt antaa hänelle puukon lahjaksi. Lahjaan kuuluisi myös opetusta terätyökalun oikeaan käyttöön. Pojan nuoresta iästä johtuen sovimme että puukosta tulee kooltaan pienehkö mutta ei kuitenkaan enää mikään varsinainen lapsen puukko. Materiaalien ja mallin suhteen sain vapaat kädet.

Aikani asiaa mietittyäni päädyin tekemään puukosta erittäin pelkistetyn. Terä on YP- taonnan 85 mm kiillotettu, pää omenapuuta. Päässä ei ole minkäänlaisia heloja ja terä on kiinnitetty perinteisellä ”stick tang” -systeemillä joka on varsin yleinen ruotsissa ja norjassa. Tuppi on 1,8 mm naudannahkaa ja siinä on ns. puolilesta.

Alla kuvia valmiista puukosta tuppineen:

Mainokset
Published in: on 22.09.2016 at 22.31  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Big Bowie

Tuttavani kysäisi josko voisin tehdä hänelle isokokoisen klassista mallia olevan ns. Bowie -veitsen. Tämä teräasetyyppi on minulle tuttu vaikka en varsinaisesti mikään erityinen veitsi-diggari olekaan joten kiinnostuin asiasta ja kyselin lisää tarkennuksia siihen millaista mallia tilaaja oli ajatellut. Bowie-veitsestä on sen, aika tarkkaan 200 -vuotisen, ”uran” aikana valmistettu monenmoista versiota joista osaa on aika vaikea edes tunnistaa ao. veitsityypin edustajaksi. Asiakas totesi tähän että näissä asioissa hän on ”puristi” eli toiveena oli että itse veitsi olisi malliltaan mahdollisimman yksinkertainen ja koruton, lähinnä työkalumainen. Tupessa saisi sitten kyllä olla joitain tyyliin sopivia koristeita mutta senkin pitäisi noudattaa jotain veitsityypin klassista malleista. Projekti alkoi nyt kiinnostaa minua ihan todenteolla ja lupasin palata asiaan jahka olisin vähän enemmän perehtynyt ao. teräaseen historiaan.

Ensimmäiseksi kaivoin esille tietoa veitseen liittyvästä henkilöstä ja historiasta jota pieneksi yllätyksekseni löytyi jopa suomeksikin. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea linkin artikkelin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Bowie

Seuraavassa vaiheessa tein netissä kuvahakuja, tarkoituksena löytää esimerkkejä sellaisista terämalleista jotka lähinnä vastaisivat omaa ja asiakkaani mielikuvaa siitä miltä po. lajityypin veitsen tulisi näyttää. Kuten arvata saattaa, löytyi kuvia todella runsaasti mutta aika nopeasti niistä erottui pari sellaista jotka molemmat täyttivät halutut speksit. Lähetin molemmat vaihtoehdot asiakkaalle katsottavaksi ja hän valitsi niistä toteutettavan mallin. Niinpä saatoin aloittaa itse toteutusvaiheen.

Heti aluksi totesin että terästä olisi syytä tehdä puinen hahmomalli. Tämä kahdestakin syystä; tekemällä puisen mallin saisin terän mittasuhteet ja detaljit ”hiottua” kohdalleen ja toisaalta siksi että terän valmistava seppä varmasti tietäisi millaisen terän haluan ja myös toteuttaisi sen kaikkia yksityiskohtia myöten. Lähetin puisen mallin sepälle ja kuten olin osannut arvata, aiheutti sen toteutaminen pientä ”kitkaa” mutta lopulta sain valmiin terän käsiini ja se oli kuin olikin mallin mukainen. Terän pituus on 230 mm ja hamaran paksuus 5 mm. Terän leveys on suurimmillaan 50 mm. Materiaali matalaseosteista hiiliterästä.

Suunnitteluvaiheessa olimme asiakkaan kanssa yhdessä miettineet että veitsen pää voisi olla tehty sarvesta. Olisi ollut varsin luonnollista käyttää materiaalina hirven tai poron sarvea mutta totesin heti alkuun että sopivan mallisen ja kokoisen poron/hirvensarven löytyminen vaatisi aikamoisen työn. Valkohäntäpeuran sarvi olisi kooltaan suht sopivaa mutta ao. sarvet ovat käytännössä aina malliltaan liian kaarevia joten sekään vaihtoehto ei toimisi. Niinpä oikeastaan ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto oli hankkia jostain Saksanhirven sarvea. Se on keskisessä euroopassa hyvin suosittu po. käytössä, lähinnä siksi että siitä tyypillisesti löytyy pitkiä kohtalaisen suoria osuuksia ja itse sarvi on kovaa ja tasalaatuista. Sopiva aihio löytyikin eBay:n kautta eikä sen hintakaan onneksi ollut mitenkään kohtuuton. Kun sarvi lopulta saapui postissa, olivat kaikki tarvittavat peruspartit kasassa ja varsinainen käsityö saattoi alkaa. Eräs huomioitava asia toteutusvaiheessa oli se että asiakkaani on vasenkätinen joten sarviaihiosta olisi etsittävä sellainen kohta että se sopisi hyvin vasenkätiselle otteelle. Veitsen väistimen ja ponsilevyn tein tukevasta messinkilevystä. Niiden ja sarven väliin laitoin nahkalapot.

Veitsi valmistui aikanaan ja seuraavana oli vuorossa tupen teko. Olin ehdottanut asiakkaalle että tekisin siitä ns. Mexican loop -tyyppisen. Tämä nimitys tulee siitä että tupen rakenne on ko. klassisen revolverikotelomallin kanssa hyvin yhteneväinen. Sain idealle asiakkaan hyväksynnän joten pääsin aloittamaan leikkaus- ja ompelutyön.

Alla kuvia valmiista veitsestä:

Published in: on 11.09.2016 at 20.56  Jätä kommentti  
Tags: ,

Ison pojan puukko

Minulla on ollut vähän pidempi tauko puukkojen rakentelun kanssa mutta nyt tuli taas yksi tehdyksi. Tässä nimenomaisessa yksilössä on meikäläisen käsistä lähteneeksi vähän tavallista pidempi terä joten kutsunkin sitä ”Ison pojan puukoksi”. Terän pituus on 115 mm joten varsinaisiin vuolutöihin se ei ole ihan paras valinta ole. Ajaa toki niissäkin hommissa auttavasti asiansa mutta sopii vieläkin paremmin metsästykseen ja muuhun eränkäyntiin.

Puukon terä on lähtöisin YP:n pajasta ja sillä on sen verran ikää että saattaisi hyvinkin olla itsensä Yrjön (Puronvarsi) takoma. Nykyään ao. yritystä pyörittää hänen sukulaispoikansa Antti Mäkinen eli yritystoiminnassa on tapahtunut sukupolven vaihdos. Terä on matalaseosteista hiiliterästä ja mallistaan valmistajalleen tyypillinen, terän poikkileikkaus muistuttaa aika paljon vanhaa ”Orijärveläistä”. Eli on ns. salmiakki mutta hamaraviiste on hyvin kapea. Puukon hela on mustaa puhvelinsarvea ja pää hyvälaatuista visakoivua. Tupessa on lesta vain terän ulkopinnalla ja materiaali on 1,2 mm kasvisparkittua naudan nahkaa.

Alla pari kuvaa puukosta:

Published in: on 16.06.2016 at 15.07  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Grillaajan työkalu

Omassa tuttavapiirissäni on, syystä tai toisesta, aika monta mieshenkilöä joille ruuanlaitto on, paitsi keino saada mieleistä ja laadukasta ruokaa suuhunsa, myös tärkeä harrastus. Ja kuten hyvin kaikki tiedämme, kun mies alkaa jotain tosissaan harrastamaan, tarvitaan toimeen myös joukko monenmoisia harrastusvälineitä.

Niinpä eräs ystäväni joka kuuluu näihin innokkaisiin ruuanlaiton harrastajiin, totesikin tässä päivänä muutamana että hänen grillinsä varusteista puuttuu jotain hyvin tärkeää eli sellainen kunnollinen terätyökalu jolla pystyy tarvittaessa paloittelemaan isompaa ja jopa jäätynyttäkin lihaa. Herra oli testaillut monenlaisia vaihtoehtoja, mm. kiinalaismallista lihakirvestä mutta todennut sen ja lähes kaikki muutkin vaihtoehdot enemmän tai vähemmän omiin tarpeisiinsa sopimattomaksi. Niinpä hän lopulta turvautui ”viimeiseen oljenkorteen” ts. soitti minulle. Pähkäilimme asiaa yhdessä puhelimessa ja kaveri tuli maininneeksi käyttäneensä lihan paloitteluun, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut tarjolla, täysikokoista leukua mutta tuumasi vielä heti samaan hengenvetoon että haluaisi mieluummin po. touhuun ihan oman erikoistyökalun.

Kommentti leu’usta ”sytytti lampun” korvieni välissä ja ehdotin käsilläolevaan ongelmaan seuraavaa ratkaisua; Tehdään työkalusta pitkälti leu’un tyyppinen mutta ”räätälöidään” sen teknisiä ratkaisuja ja materiaaleja niin että ne paremmin sopivat ruuanlaittopuuhiin. Kaverin kommentti ehdotelmaani oli myönteinen joten projekti saattoi alkaa.

Päädyin valitsemaan teräksi norjalaisen Hellen valmistaman ruostumattoman leukun terän, se on tunnetusti hyvä laatuinen ja sen pituus (214 mm) on riittävä isompiinkin paloittelutöihin. Koska terätyökalua joudutaan jatkuvasti pesemään, valitsin työkalun pään materiaaliksi teak -puun. Se on luonnostaan öljyinen ja kestää hyvin jatkuvaa veden kosketusta. Pään alahelan ja ponnen materiaaliksi, lähinnä asiakkaan toivomuksesta, valitsin messingin joka kestää hyvin käytössä ja sopii väriltään hyvin yhteen valitun puumateriaan kanssa.
Tupen materiaaliksi valitsin ”sen tavallisen” ts. kasvisparkitun naudan vuodan. Koska tätä työkalua ei käytännössä juuri lainkaan kuljetella paikasta toiseen, otin tämän asian huomioon tupen mallia suunnitellessani ja tein tupesta sellaisen että sen voi helposti ripustaa seinälle kun sitä ei käytetä.

Alla kuvia valmiista tuotteesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 14.07.2015 at 14.19  Jätä kommentti  

Metsästäjän puukko

Olen kevään mittaan kehitellyt mielessäni sellaista puukkomallia joka on olemukseltaan hyvin perinteinen mutta jonka muodoissa ja dimensioissa on kuitenkin painotettu niitä tarpeita joita tavallinen metsästäjä kohtaa kun hän saalista saatuaan alkaa sitä käsittelemään ts. suolistamaan ja nylkemään.

Terälle on annettu sen verran pituutta (95 mm) että sillä pystyy tarvittaessa hyvin paloittelemaan hieman isompaakin eläintä ja terän kärkikaari on hieman tavallista ”kyömympi” mikä sinänsä on hyvä ominaisuus saaliseläintä nyljettäessä. Terä on taottu matalaseosteisesta hiiliteräksestä joka oikein hoidettuna on hyvä terämateriaali myös metsästyskäytössä, ei vähiten siksi että sen teroitus on hyvin nopeaa ja helppoa. Terän hamara on jätetty kiillottamatta, tähän syy ei niinkään ole puukolle mietityssä pääasiallisessa käyttötarkoituksessa vaan enemmänkin visuaalinen seikka.

Puukon päässä ei ole mitään erityistä jollei sellaiseksi lasketa keskimääräistä laadukkaampaa materiaalia ts. super -luokan visakoivua. Hela on, allekirjoittaneelle hyvin tyypillisesti, mustaa puhvelin sarvea. Tuppi on ommeltu ruskeasta 1,8 mm paksusta kasvisparkitusta naudan nahasta.

Alla kuvia valmiista puukosta:

Visapuukko tupessa

Visapuukko tupesta1

Published in: on 14.05.2015 at 12.38  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Puukko pikku vuolijalle

Tuttavaperheeni nuorin tytär oli jo jonkin aikaa osoittautunut kiinnostusta puukon käsittelyyn ja vuolemiseen. Perheen isä oli tästä asiasta kovin hyvillään ja päätti että tähän saakka käytössä ollut perinteinen punapää-Mora saisi nyt väistyä ja tytölle tehtäisiin joululahjaksi ihan ikioma puukko.

Kävimme isän kanssa asiasta lyhyen neuvottelun ja päädyimme puukon suhteen seuraaviin spekseihin:
Puukon pitäisi olla sen kokoinen että tyttö voisi vuolla sillä jo nyt (alle 10v. ikäisenä) mutta myös niin iso että se palvelisi häntä kunnolla myöhemminkin, aina aikuiseksi saakka.
Puukon ulkoasuun olisi hyvä saada jotain naisellista, tässä tapauksessa asia hoitui valitsemalla pään materiaaliksi koivu joka on värjätty tummanpunaiseksi ja sitten stabiloitu (=kyllästetty polymeerillä). Ao. materiaali on suhteellisen kovaa, jopa liukastakin joten sovittiin että puun lisäksi päähän tulee helan juureen vielä muutama kerros tuohta, tämä ikäänkuin puskurina ehkäisemään pienen vuolijan etusormen lipsahtamista terän puolelle.
Koska on aika todennäköistä että puukon tuleva saaja ei ainakaan aluksi tule puukkoaan oikein huoltaneeksi, valittiin terän materiaaliksi ruostumaton teräs.
Tuppi on normaalia ruskeaa parkkinahkaa.

Alla pari kuvaa valmiista puukosta:
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 22.12.2014 at 17.55  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Pekanpään puukko

Joitakin aikoja sitten sain puhelun tuttavaltani. Hän oli hieman aijemmin selaillut erästä ulkoilun erikoislehteä ja törmännyt siellä kuvaan puukosta joka erityisesti  kiinnitti hänen huomionsa. Puukossa oli hänen puheidensa mukaan hyvin ohuet messinkihelat ja koko-tuohinen pää, mikä seikka jo sinänsä oli erityisesti hänelle mieluinen seikka.  Jopa niin mieluinen että soittava henkilö halusi välittömästi tilata minulta vastaavan puukon.

Kuunneltuani puukon tuntomerkit sanoin soittajalle melko varmasti tietäväni millaisesta puukosta oli kyse mutta lupasin vielä varmistaa asian ao. lehdestä ja palata sitten asiaan. Poikkesin seuraavana päivänä Akateemisessa kirjakaupassa josta tiesin po. lehden löytyvän. Uusinta numeroa hetken selailtuani saatoin todeta että arvaukseni oli osunut oikeaan ts. minun haluttiin tekevän ns. Pekanpään puukko.

Ao. puukkomalli on yksi vanhimmista suomalaisista yhä edelleen elossa olevista malleista. Sen syntyjuuret löytyvät Tornio-joen laaksossa olevasta Pekanpään kylästä. Ko. kylä sijaitsee ”väylän varrella” n. 40 km Torniosta pohjoiseen ja oli vanhastaan tiedetty suosittuna kauppapaikkana ruotsalaisten ja suomalaisten kesken. Ao. kylässä tiedetäänkin valmistetun po. puukkomallia jo 1800 -luvun alkupuolelta alkaen.

Tekijöitä on aikojen kuluessa varmasti ollut useita mutta puukkomalli yhdistyy vahvasti ainakin Pekanpäässä vaikuttaneeseen Hartikka -nimiseen sukuun. Ensimmäinen suvun edustaja jonka varmasti tiedetään po. puukkomallia valmistaneen, on Joel Hartikka (1868-1934) ja perinnettä jatkoi aivan viime aikoihin saakka hänen poikansa Armas Hartikka.
Nykyisin puukkomallista omaa versiotaan valmistaa parikin eri kotimaista puukkoseppää mutta kumpikaan heistä ei asu Pekanpään kylässä.

Puukolle leimallisia piirteitä ovat juuri nuo aijemmin mainitut ts. kokotuohinen pää, ohuesta messinkilevystä tehty etuhela sekä samaa materiaalia mutta muodoltaan vahvasti kartiomainen ylähela. Terän ja tupen malli koristeluineen sensijaan on aikojen saatossa hieman vaihdellut.

Oman versioni terän on takonut YP-taonnan Antti Mäkinen. Tupen koristelu on vahvasti perinteinen ja siihen löysin lähtökohdat Anssi Ruusuvuoren suurenmoisista puukkokirjoista joista löytyy kuvia, paitsi isä ja poika Hartikan, myös muidenkin, valitettavasti tuntemattomiksi jääneiden Pekanpään puukon tekijöiden tuotteista.

Alla pari kuvaa valmiista puukosta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 04.06.2014 at 21.19  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Nylkypuukko pienpetojen metsästäjälle Vol.2

Olen jo aijemmin maininnut tuttavani joka on ahkera pienpetojen loukkupyytäjä. Joitakin aikoja sitten asia tuli taas puheeksi jolloin ao. herrasmies kysäisi tietäisinkö minä mistä saisi hankituksi pienen puukon jolla esim. supikoiran nahoitus sujuisi näppärästi. Minulla sattui olemaan edellisen nylkypuukko-projektin ajoilta varastossa yksi joutilas terä joten tarjouduin tekemään hänelle mainitunlaisen työkalun. Ja asiasta sovittiinkin samantien.

Tällä kertaa puukon pään materiaalina on kokonaan kataja, hela on mustaa puhvelinsarvea ja terä ruotsalaista laatutyötä, valmistajana Erik Frost, Mora. Tuppi on ommeltu n.2 mm paksusta vuotaparkista.

Koska tätä puukkoa kannetaan pääasiassa takin taskussa tahi laukussa, on tupen kannakkeena vain nahkanyöri josta sen tarvittaessa voi johonkin ripustaa. Alla kuvia valmiista puukosta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 02.05.2014 at 19.57  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Unna niibas ja stuorra niibi

Viime keväänä minulle tarjottiin kaunista damascoitua leukunterää ja koska hinta oli hohtuullinen, ostin terän talteen. Jossain vaiheessa tulin näyttäneeksi tätä terää vanhalle asiakkaalleni ja hän kiinnostui siitä heti niin paljon että lunasti sen itselleen. Samalla tuli puhetta siitä että olisi hyvä jos leukulla olisi parina vastaavalla teräkuviolla oleva pikkupuukko niinkuin perinteisesti on ollut tapana. Sovittiin että tilaan sepältä vielä pienen terän ja teen sitten asiakkaalle parin joka olisi tyylillisesti hyvin lappilainen mutta ei siltikään niin koristeltu ettei sitä uskaltaisi ottaa käyttöön.

Sain aikanaan myös pienemmän terän ja aloin suunnitella millaisen parin näistä teristä rakentaisin. Kuten jo mainittua, oli sovittu että puukkojen ulkoasun pitäisi selvästi viitata lappilaiseen perinteeseen mutta mitään tiettyä täsmällistä muotoilullista ”arkkityyppiä” ei silti oltu erikseen määritelty.

Päätin tutustua aiheeseen hieman syvällisemmin ja hankin käsiini kirja-järkäleen Anssi Ruusuvuori: Puukon historia osa 2. Tässä opuksessa on paljon tietoa sekä suomen että ruotsin tunnetuimmista saamen puukon tekijöistä sekä myös runsaasti kuvia heidän ja muidenkin tekemistä tuotteista. Kirjaa lukiessani kiinnitin erityisesti huomiota siihen että tälläkin alalla on vuosisatojen kuluessa ollut vallalla erilaisia tyylejä joista toki yleensä löytyy tietyt yhteiset detaljit (kuten koristekuviot ja -mallit) mutta siltikin puukkojen ulkoasun visuaalinen kirjo on hyvin laaja.

Tuon edellämainitun tosiseikan sisäistettyäni saatoin rauhassa alkaa suunnitella valitusta teemasta omaa versiotani. Valitsemani materiaalit ovat hyvin perinteisiä eli puukkojen päiden helat ovat poron- ja hirvensarvea, koristeraidat tuohta ja hirvenluuta. Puumateriaali on laadukasta koivunvisaa. Tuppien materiaaliksi valitsin nahan, osin siitä syystä että se on mielestäni käytännöllisempi kuin lapin puukoissa usein käytetty sarvi ja toisaalta myös siksi että se kuuluu osana itälappilaiseen perinteeseen joka minulle itselleni on jo vanhastaan tutumpi.

Alla kuvissa valmis kokonaisuus.

Tupessa

puukko03022014small-7

Lähikuva päät

Lähi terät

Teijänmerkki1

Terän tekijä

Damastiterällä talja pois !

Loppusyksystä sain puhelun vanhalta asiakkaalta; hän oli ollut lintujahdissa pohjois-ruotsissa ja ohikulkiessaan ostanut sikäläiseltä myyjältä drop-point -mallisen damascusterän. Hän kyseli olisiko minulla aikaa tehdä hänelle siihen sellainen puukko että se soveltuisi riistankäsittelyyn ja erityisesti kauriin ja peuran nylkemiseen.

Työ sopi aikatauluihini joten sovimme tapaamisen ja keskustelimme tarkemmin puukon mallista. Toive oli että puukko olisi olemukseltaan hyvin pelkistetty, lähes työkalumainen. Samalla kuitenkin toivottiin että terän suuhela olisi tehty jostain kirkkaasta metallista ts. ei kellertävästä messingistä. Samoin pään ponsipuoleen haluttiin jotain pientä detaljia. Toiveet kuulostivat mielestäni järkeviltä ja helpoilta toteuttaa joten lupasin ne täyttää.

Ohessa kuvia valmiista puukosta. Pään puumateriaali on vaahteran pahkaa, hela alpakkaa ja sen juuressa oleva leveä ruskea raita parkkinahkaa. Ponsipään uralle viilattu koristeraita on Eben-puuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 20.12.2013 at 15.21  Jätä kommentti  
Tags: , , ,