Säilytyskotelo parranajovälineille.

Sain asiakkaalta meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä hänelle pari nahkaista koteloa parranajovälineiden säilytystä ja kuljetusta varten. Meilin mukana tuli pari esimerkkikuvaa ja asiakas toivoi että kayttäisin näissä kuvissa olevia tuotteita lähtökohtana hänen tuotteitaan miettiessäni. Pidin itsekin kuvissa olevista koteloista joten niiden pohjalta olisi helppo alkaa edetä suunnitteluprojektissa. Annoin koteloista tarjouksen ja asiakas sen myös hyväksyi joten saatoin aloittaa työt samantien.

Ajatus oli seuraava; ensin tehtäisiin pienempi kotelo jossa olisi paikat partahöylälle ja veitselle sekä vaahtosudille. Kun tämä olisi valmis, tehtäisiin vielä toinen, isompi kotelo jonka sisälle sopisi tämä pienempi kotelo sekä tietty määrä parranajon yhteydessä käytettäviä kosmetiikkatuotteita. Näille olisi kotelon sisällä omat paikkansa joten nyt pysyisivät hyvin paikoillaan.

Molempien kotelojen materiaalina päätettiin käyttää 1,8 mm kasvisparkittua naudannahkaa. Tämä on vahvaa ja oikein käsiteltynä kestää käyttöä vuosikymmeniä.

Alla kuvissa valmiit kotelot:

Published in: on 08.09.2016 at 21.29  Jätä kommentti  

Metsästäjän vaatelaukku

Vanha tuttu asiakas laitteli meiliä ja halusi tilata itselleen kokonahkaisen, kooltaan n. 30 litraisen laukun jonka pohjan muoto olisi suorakaide, tässä tapauksessa aika tarkkaan A3 paperin kokoinen. Laukun toiminnallisten ominaisuuksien suhteen tilaaja antoi seuraavanlaiset speksit:

Laukun pääasiallisin käyttötarkoitus tulisi olemaan metsästysvaatteiden kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen. Että vaatteiden laittaminen laukkuun ja sieltä pois ottaminen olisi helppoa, pitäisi laukun kansiläppiä olla mielellään kaksi, yksi kummallakin pitkällä sivulla ja niiden pitäisi pysyä tarvittaessa itsestään auki. Koska laukkua ei olisi tarkoitus kanniskella pidempiä matkoja, siihen ei tulisi lainkaan olkahihnaa vaan sitä kannettaisiin kassimaisesti kantolenkeistä.

Otin tilauksen vastaan ja aloin mielessäni pohtia millainen laukku mahdollisimman hyvin täyttäisi tilaajan haluamat ominaisuudet.

Ensimmäisenä tuli mieleen se että materiaali pitäisi olla kohtuullisen tukevaa ja teknisen rakenteen sellainen että sekin omalta osaltaan vielä lisäisi laukun rakenteellista jäykkyyttä. Niinpä päädyin valitsemaan materiaaliksi kasvisparkitun, n.2 mm paksun häränvuodan. Tätä jo sinäänsä vankkaa nahkaa tukevoitettaisiin vielä lisää liimaamalla nahan lihapuolelle ohut vuorinahka.

Laukun rakenteellinen jäykkyys olisi helpointa saada aikaan sijoittamalla jokaiseen pystykulmaan riittävän leveä ”laippasauma”, siis samanlainen joka on puukon tupen sisäpinnassa. Kun tällaisen sauman ”laippaleveys” on 5-10 mm ja laippa on sekä liimattu että ommeltu, on se rakenteena varsin jäykkä. Laukun pohjanahalle saisi lisää tukevuutta 3 mm vanerilevyllä jonka paikallaan pysyminen varmistettaisiin liimalla ja niiteillä.

Laukun avonaisena pysyminen olisi helpointa varmistaa sijoittamalla laukun päätykappaleiden yläosaan matalat läpät jotka laukkua avattaessa nousisivat itsestään pystyyn ja siten osaltaan tukisivat laukun kummallekin pitkälle sivulle kiinnittyviä kansiläppiä. Se että laukusta varmasti tulisi luja ja pitkäaikaista käyttöä kestävä, varmistuisi sillä että kaikki laukun ompeleet tehtäisiin ns. suutarintyönä eli neulalla ja naskalilla käsin ommellen.

Laukkuun tarvittavat helat päätin valita siten että ne sekä muodoltaan että materiaaliltaan mahdollisimman hyvin sopisivat laukun klassiseen yleisilmeeseen. Perinteisesti sopivana materiaalina on pidetty messinkiä/pronssia joten en katsonut olevan mitään syytä poiketa tästä traditiosta.

Alla kuvia valmiista laukusta:

Laukku kiinni

Laukun pohja

Laukku auki

Laukun sisältö

Detalji1

Detalji2

Detalji3

Detalji4

Pohjan detalji

Published in: on 01.12.2015 at 21.55  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Metsästäjän kaatoryyppy

Muinaisina aikoina, kun suomalaiset vielä uskoivat luonnon jumaliin ja hankkivat pääasiallisen elantonsa metsästämällä ja kalastamalla, kuului näiden toimien yhteyteen olennaisena osana monenmoiset rukoukset ja uhrausriitit. Suoritettujen menojen tarkoituksena oli kiittää metsän jumalia saadusta saaliista ja taata saalisonnen jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

Vaikka kristinusko saapui suomeen jo 900 -luvulla, ei se kokonaan pystynyt syrjäyttämään mainittuja perinteitä vaan metsän jumalan palvonta jatkui kansan parissa edelleen. Ajan kuluessa tosin kävi niin että em. palvomismenoja, joita myös ”peijaisiksi” kutsutaan, alettiin pitää vain silloin kun saatiin saaliiksi jokin isompi eläin. Tämä koski erityisesti ”metsän omenaa” eli karhua. Peijaisperinne säilyi erityisesti syrjäseuduilla kuten Karjalassa ja Lapissa, voimissaan hyvin pitkälle, käytännössä lähes nykyaikaan saakka joten vanhemmassa suomalaisessa alan kirjallisuudessa törmääkin usein kuvauksiin ”karhupeijaisista” joita pidettiin ihan kylätasolla julkisesti jopa 1900 -luvun alkupuolelle saakka.

Kuten edellä jo mainittu, kuului peijaisiin saadun saaliin kunniaksi tehtävä uhrausriitti. Osana tätä toimitusta usein nautittiin, paitsi saaliseläimen lihaa, myös alkoholia. Joskus jopa lievään juopumukseen saakka.

Kun pidetään mielessä edellä mainitut kansanperinteet ja lisätään ”soppaan” vielä myöhemmin muualta päin maailmaa suomeen kulkeutuneet jahtimuodot ja niihin liittyvä tapakulttuuri, ollaan jo varsin hyvin selvillä siitä miksi varsin monella nykymetsästäjälläkin on tapana kuljettaa mukanaan, varsinkin hirvi- ja karhujahtiin lähdettäessä, ainakin pieni määrä alkoholia. Ajatuksen kulku menee näin; Jos sattuisi käymään niin onnellisesti että saalista saadaan, on onnistuneen kaadon kunniaksi perinteen mukaan kohteliasta nauttia pikku ryyppy ja ampujan velvollisuuksiin kuuluu tarjota sellainen myös mukanaolleille kanssa-metsästäjille.

Ja jos halutaan että homma tapahtuu asiaankuuluvan juhlallisesti, pitää mukana kuljetettava varustus ts. pullo ja tarjoiluastiat olla tyyliltään tapahtuman hengen mukaiset. Seuraavassa muutama kuva omasta tulkinnastani siitä millainen em. ”kattaus” esimerkiksi voisi olla:

Rasia kiinni1

Rasia kiinni detail

Rasia avattuna

Rasia purettuna

Rasia purettuna detail1

Rasia purettuna detail7

Published in: on 07.06.2015 at 14.27  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Suoja tablettitietokoneelle

Eräs tuttava kyseli voisinko tehdä nahkaisen kuljetussuojan hänen iPad tabletti-tietokoneelleen. Koneessa oli jo valmiina sammutusmagneetilla oleva monitorikansi mutta varsinaisena kuljetussuojana toimi kankainen pussukka jonka suojavaikutus esim. kolauksia vastaan on käytännössä täysin olematon. Koska olin jo aijemmin puuhaillut hieman vastaavien projektien parissa oli minun helppo vastata kyselyyn myöntävästi.

Tein kotelon tekniikalla joka aika paljolti vastaa sitä millä perinteinen puukon tuppi tehdään ts. märkä nahka ensin pakotetaan ja lopuksi ommellaan tietokoneen mittojen perusteella valmistetun ”uros” -muotin ympärille. Tämä tekniikka on siitä hyvä että kerran tehty muotti palvelee myös jatkossa nopeuttaen seuraavien mitoiltaan vastaavien kotelojen valmistamista.

Alla muutama kuva valmiista kotelosta:

iPadKotelo5

iPadKotelo6iPadKotelo7

Published in: on 18.01.2015 at 1.41  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Kotelo katselukiikarille vol.II

Sain meiliä pohjoissuomalaiselta mieshenkilöltä; hän oli yrittänyt etsiä nettikaupoista ”kovaa” kiikarikoteloa äskettäin ostamalleen Nikon -katselukiikarille mutta huonolla menestyksellä. Tässä yhteydessä hän kuitenkin oli hakukoneen avulla löytänyt tiensä blogiini ja todennut että minulta voisi tilata halutun tuotteen. Niinpä hän viestissään esitti kotelosta toiveidensa mukaiset ”speksit” ja pyysi minua tekemään näiden perusteella tarjouksen.

Toiveissa oli saada kotelo joka kooltaan olisi mahdollisimman kompakti ja suojaisi kiikaria hyvin esim. kantajansa kaatuessa tms. tilanteessa jossa kiikariin saattaa kohdistua koviakin iskuja. Haluttu pintamateriaali oli musta nahka ja samalla esitettiin myös toive että kantoremmi olisi niin leveä että se ei kiikaria kotelossa kannettaessa painaisi kantajansa kaulaa/olkapäätä.

Edellinen tekemäni kotelo on kangaspäällysteinen mutta siltikin se työnä antoi hyvän pohjan jonka perusteella tein pyydetyn tarjouksen. Sain sähköpostissa piakkoin sille hyväksynnän ja samalla tuli tiedustelu siitä olisiko kiikari syytä lähettää minulle mittojen ottoa varten. Koska kyseessä on ns. moderni suoraputkinen kiikari, oli kotelon teon kannalta merkittäviä mittoja oikeastaan vain kaksi; kiikarin putkien maksimipituus sekä niiden objektiivipäiden suurimman yhteispoikkipinta-alan projektio. Jälkimmäinen saadaan kun kiikari ”avataan” maksimileveyteensä, asetetaan seisomaan pystyyn tasolle (paperin päälle), piirretään paperiin putkien objektiivipäiden ääriviivat sekä lopuksi yhdistetään näin aikaansaadut ympyräkaaret sivusuunnassa niiden ylä- ja ala-lakipisteistä. Lopputuloksena siis suorakulmio jolla puolipyöreät päädyt.

Pyysin asiakasta piirtämään kiikaristaan edellä kuvaamani projektion ja laittamaan sen minulle kirjeitse. Kuvasta piti ilmetä myös em. maksimipituus. Hyväksyin asiakkaan toiveet kotelon pintamateriaalin ja kantoremmin suhteen ja ehdotin itse että kotelon sisäpinta verhoiltaisiin perinteiseen tapaan villaveralla ja kerroin mitä värejä minulta löytyisi valmiina. Aikanaan saapui pyydetty kuva mitan kera sekä hyväksyntä veran käytölle ynnä toive siitä että sisäpinnan väri olisi tummahko vihreä.

Nyt minulla oli kasassa kotelosta kaikki tarvittavat tiedot joten saatoin aloittaa itse valmistusvaiheen. Kuten aijemmassakin on tämänkin runko tehty laminoidusta pahvista. Vaikka ao. materiaali jo sinänsä vaimentaa hyvin iskuja, on sisäverhoilun alla vielä lisänä 3 mm paksu kerros huopaa.

Alla kuvia valmiista kotelosta. Ne otti ystäväni muotoilija Harri Koskinen.

Makaava

Pystyssä

Riippuva

Riippuva osakuva

Patruunakotelo pienoiskiväärin patruunoille

Kuten kaikki .22 LR kaliiberisen aseen omistajat tietävät, ei markkinoilta oikein tahdo löytyä sellaista panostaskua joka sopisi hyvin ao. patruunoille. Isompia koteloja toki löytyy mutta sitten pitää mukana raahata joko useampi rasia patruunoita tai tyytyä siihen että yksinäinen patruunalaatikko hölskyy kotelossa. Jotkut kuljettavat patruunoita nahkapussissa irrallaan mutta sekään ei käytännön kätevyyden kannalta ole välttämättä ihan paras ratkaisu.

Tuttavani joka kuljettaa vyöllään tekemääni revolverikoteloa, kyllästyi hänkin taskun pohjalla lojuvaan patruunalaatikkoon ja tilasi minulta sitä varten vyölle laitettavan kotelon seuraavilla spekseillä:

– koteloon tulee sopia 1 kpl tavallinen tehdaskokoinen .22 LR patruunalaatikko
– kotelon täytyy olla helposti avautuva ja laatikon tultava kotelosta helposti esille
– kotelossa täytyy olla vyölenkki ja koko kotelon materiaali tukevaa nahkaa

Koska asiakas jo kerran omistaa tekemäni mustan nahkaisen revolverikotelon, tein panoslaatikon kotelosta sellaisen että se hyvin sopii vyölle revolverin pariksi. Kotelon kannen lukitus on vastaava kun em. revolverikotelon hanaremmissä ts. messinkinen kiväärinappi. Se on varmatoiminen ja tyylikkään ajaton ratkaisu ja myös äänetön mikä sinänsä on metsästysvarusteissa aina plussaa.

Mitoitin kotelosta sen verran väljän että patruunalaatikko sopii hyvin liikkumaan ylös-alas -suunnassa kun kotelo on auki mutta ei silti hölsky kun kansi on suljettu. Patruunalaatikko autetaan kotelostaan esille työntämällä sitä kotelon pohjassa olevasta reijästä sormella ylöspäin. Kun kotelo tulee esille noin sentin, on sen reunoista helppo tarttua ja vetää koko laatikko esiin. Sitten vaan laatikko auki ja lipastamaan/täyttämään rullaa.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Panostasku kiväärin perään

Joskus projektit saattavat kestää hieman pidempään;
Sain viime joulukuun alkupuolella meiliä jossa tiedusteltiin voisinko laatia kiväärin perään kiinnitettävän nahkaisen patruunakotelon. Tässä tapauksessa projektin tekisi hieman haastavaksi se että perässä on poskipakka. Sovittiin että asiakas tulee jossain vaiheessa ehtiessään käymään ja katsomme yhdessä mitä asialle voidaan tehdä.

Selvittelin jo olemassa olevien panostaskujen tilannetta ja totesin että ne ovat kaikki tarkoitettu aseisiin joissa ei ole poskipakkaa vaan taskut asettuvat paikoilleen samalla ikäänkuin satulanomaisella tavalla kuin aijemmin tekemäni kiväärin peräharjan koroke. Eli varsinaista malliratkaisua ei olisi saatavilla vaan haluttu patruunatasku vaatisi hieman luovaa suunnittelutyötä.

Aika kului ja lähestyin asiakasta meilillä pariin otteeseen kysyen vieläkö patruunatasku olisi ajankohtainen. Vastaus oli aina positiivinen ja vihdoin touko-kesäkuun vaihteessa asiakas lopulta ilmoitti tulevansa käymään. Koska ao. mallinen patruunakotelo vaatii tarkan sovituksen aseen tukkiin, sovittiin että asiakas irrottaa asensa tukin raudoista ja tuo sen minulle ”päivähoitoon” projektin ajaksi.

Asiakas saapui ja ilmeni että kyseessä oli hieman isomman kaliiberin ase, nimittäin SAKO Safari kaliberissa .375 H&H. Patruunoiden koko tai oikeammin sanottuna pituus asettaisi näinollen omat rajoitteensa sille miten ne saataisiin sommitelluksi aseen perän sivupintaan. Pyrkimyksenä kun olisi se että niistä ja siis myös kotelosta olisi mahdollisimman vähän haittaa aseen käsittelylle varsinaisessa metsästystilanteessa.
Tutkimme yhdessä asiakkaan kanssa asiaa pikaisesti ja totesimme että neljä kappaletta panoksia olisi aika sopiva määrä. Tällöin aseessa, jos ajatellaan että yksi patruuna olisi piipussa ja 5 kpl makasiinissa, kulkisi mukana 10 patruunaa mikä normaalissa metsästyskäytössä on jo melkoinen ”tuliannos”.

Sovimme asiakkaan kanssa että työllä ei ole varsinaista kiirettä kunhan se vain valmistuisi hyvissä ajoin ennen tulevan hirvenmetsästyskauden alkua. Tämä minun oli helppo luvata.

Mietittyäni aikani eri materiaali- ja rakenneratkaisuja päädyin siihen että kotelon kiinnitysosa olisi toivotusti nahkaa, tässä tapauksessa kaksikerros-rakenteella. Itse patruunatasku tehtäisiin vankasta kuminauha-resorista joka varmasti pitäisi raskaat patruunat paikallaan. Koska patruunoiden pituus on niinkin suuri kuin se on (C.I.P -pituusmitta max. 91 mm), katsoin järkeväksi rakentaa kotelon siten että patruunoiden pituusakseli olisi samassa suunnassa kuin aseenkin, luodit eteenpäin. Että patruunat rekyylin ja massan hitauden johdosta eivät pääsisi liikkumaan paikoiltaan, kiinnitin niiden taakse läpän joka kääntyy patruunoiden päälle ja on kooltaan riittävän iso suojatakseen patruunoiden koko ulkosivun. Läppä lukittuu paikoilleen kotelon etupäässä olevaan messinkiseen ns. ”kiväärinappiin”. Itse kotelo kiristyy paikalleen perän ympärille Velcro -repäisytarralla joka on siinä mielessä hyvä että se mahdollistaa aina saman kiinnitystiukkuuden kotelolle vaikka nahka aikojen saatossa venyisikin. Kotelo pysyy paikoillaan, paitsi muodollaan, myös sillä että takimmaisen hihnalenkin kiinnitysnasta kulkee kotelon kiinnitysremmin läpi.
Alla kuvia valmiista kotelosta:

Aselaukulle uusi sisustus

Hankin noin vuosi sitten saksasta käytetyn aselaukun. Kiinnostuin laukusta erityisesti siksi että se oli kooltaan hieman tavallista pienempi, kunnoltaan kohtuullisen siisti ja kaiken huipuksi siinä oli vielä jäljellä hyväkuntoinen valmistajan makers label. Tämä oli erityisen hyvä juttu siksi että ko. merkistä oli luettavissa tunnetun ja arvostetun englantilaisen valmistajan nimi, James Woodward & sons. Ulkoiselta olemukseltaan laukku oli ns. halvemnpi käyttölaukku eli se oli ulkopuolelta verhoilta vahvalla puuvillakankaalla nahkasomistein.

Laukku saapui aikanaan ja osoittautui että sen pienelle koolle oli olemassa selvä syy; laukku oli nimittäin alunperin valmistettu taittuvapiippuiselle pienikaliiberiselle kertalaukauskiväärille. Laukun rungon toisesta päädystä löytyi valmistajan liimaama lappu josta ilmeni että em. aseen kaliiberi oli ollut .300 ja että laukku oli päivätty 13.12.1935. Koska ajatuksissani ei ollut hankkia itselleni ao. tyyppistä asetta, jäi laukku odottamaan lopullista kohtaloaan.

Tämä ”kohtalo” alkoi selvitä kun tulin näyttäneeksi laukkua vanhalle asiakkaalleni. Häntä viehätti, paitsi laukun kompakti koko, myös se että laukku oli lähtöisin hyvän ja tunnetun valmistajan pajasta. Asiakkaan toiveena oli että laukkuun saisi sovitettua hänen 16 cal. rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkonsa. Näinollen oli aika selvää että vaikka alkuperäinen sisustus oli suhteellisen hyvässä kunnossa, olisi se laukun uuden tulevan sisällön vuoksi kokonaan uusittava. Samalla tulisi korjattavaksi myös laukun lukon salpa joka sekin oli aikojen saatossa käytössä vahingoittunut. Laukun alkuperäinen avain oli onneksi säilynyt mukana.

Koska alustavien mittausten perusteella näytti siltä että asiakkaan ase olisi laukkuun sovitettavissa, ryhdyin purkutöihin. Homma alkoi laukun kannen sisäpuolella olevan makers labelin poistamisella. Onneksi merkki oli tehty sen verran paksusta paperista että se varovaisen työn tuloksena lähti ehjänä irti ja pantiin talteen odottamaan pääsyä takaisin paikalleen uuteen sisustaan.
Kun laukun sisäosat ja vanha verhoilu oli irroitettu, oli vuorossa uuden sisustarakenteen suunnittelu. Koska laukkuun seuraavaksi tuleva ase oli kooltaan entistä jonkin verran isompi, oli käytettävissä oleva tila sommiteltava hyvin huolellisesti että laukkuun sopisi kaikki tarvittava ts. aseen aktio ja siinä kiinni oleva takatukki sekä piippukappale ja etutukki. Normaalisti etutukille olisi tehty laukkuun oma lokeronsa mutta tilanpuutteen vuoksi se nyt päätettiin säilyttää kiinni piipuissa omalla paikallaan. Olisi myös toivottavaa että laukkuun tulisi pieni säilytystila aseen huoltovälineille.
Huolellisen mitoituksen tuloksena selvisi että kaikki tarvittava mahtuisi laukkuun joten seuraavaksi oli vuorossa tilanjakajien ts. lokeroiden väliseinien teko. Koska laukku jo alunperin oli runkomateriaaliltaan jotain havupuuta, tein jakolistat vastaavasta tavarasta kuin alkuperäisetkin ts. 5 mm paksusta mäntylistasta joka myös muotoilin alkuperäisen mallin mukaiseksi.

Seuraavaksi oli vuorossa sisäverhoilun teko; kankaaksi valittiin tummahkon vihreä keskipaksu villaverka. Että kangas leikkausvaiheessa pysyisi paremmin muodossaan, kiinnitettiin sen takapintaan silittämällä tukiharso. Tämä osaltaan helpottaisi myös liimausvaihetta estämällä liiman tunkeutumista kankaan läpi. Veralla verhoitiin koko laukun sisus, lukuunottamatta tarvikelokeroa jonka sisäpintaan tuli ruskea kyllästetty canvas. Tämä siksi että kotelossa olisi tarkoitus säilyttää asevaseliinia yms. hoitoaineita jotka hyvin helposti käytössä sotkevat kotelon sisustan ja canvas on huomattavasti helpompi pitää puhtaana kuin verka. Kotelon kansi kuitenkin verhoitiin, lähinnä visuaalisista syistä, samalla veralla kuin muukin laukku ja löytyipä sille vielä messinkinen avausnuppikin joka mielestäni sopi hyvin laukun tyyliin.

Kun laukku lopulta oli valmis, tuli ajankohtaiseksi kiinnittää sen alkuperäisen valmistajan merkki paikoilleen kannen sisäpintaan, olihan tämä tärkeä osa laukun historiaa. Asian kuitenkin teki hieman problemaattiseksi se että laukussa säilytettävä ase ei enää jatkossa olisi saman valmistajan kuin itse laukku. Maailmalta on toki saatavissa kopioita monenkin eri valmistajan maker labeleista mutta tässä tapauksessa niistä ei ollut apua koska aseen valmistaja oli pienen, kylläkin hyvistä aseistaan tunnetun belgialaisen aseseppäperheen edustaja.
No, eipä hätiä mitiä; ahkeran internetin hakukoneiden käytön tuloksena löytyi netin ”syövereistä” kaksikin kuvaa joista oli nähtävissä em. aseseppäperheen käyttämä merkki. Näin ollen päätettiin olla omatoimisia ja tehtailla laukulle myös toinen, sen uudelle sisällölle paremmin sopiva valmistajan merkki joka mahdollisimman tarkkaan muistuttaisi em. kuvissa näkyviä alkuperäisiä.
Homma vaati hieman työtä mutta lopputulos, ainakin asiakkaan ja allekirjoittaneen mielestä on varsin onnistunut. Niinpä laukun kanteen liimattiin molempien valmistajien makers labelit.

Ohessa kuvia valmiista laukusta:

Published in: on 24.11.2011 at 23.46  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Patruunakotelo käsivarteen

Edellinen julkaisemani patruunakoteloprojekti sai aikaan sen että minua lähestyi uusi asiakas joka kertoi seuraavaa; hän metsästää hirviä ns. koiramiehenä ja mukana aseena kulkee kiilalukkoinen kertalaukauskivääri RUGER No.1. Aseen kaliiberi 9,3x74R. Nähtyään kuvia tekemästäni patruunakotelosta oli hänellä alkanut itää mielessä ajatus siitä että olisi hyvä jos em. aseen patruunoille saisi oman kotelon ja sen vielä metsästyksen ajaksi sijoitettua johonkin sellaiseen paikkaan että patruunat olisivat hyvin ja nopeasti saatavilla mutta kuitenkin samalla suojassa säältä ja muilta satunnaisilta haittatekijöiltä. Niinpä hän asettikin minulle kysymyksen: Millainen ja missä paikassa oleva kotelo olisi ratkaisu em. ongelmaan ?

Koska aika vastaava ongelma oli jo joskus aijemminkin ollut mielessäni, kiinnostuin heti asiasta. Kävimme yhdessä läpi jo olemassaolevia ratkaisuvaihtoehtoja ja tutkimme niistä löytyviä kuvia. Asiakas myös testaili niitä tykönään käytännön mallinnuksella mutta koska yksikään ei tuntunut ihan täysin toimivalta, kehitti hän kotelon paikalle lopulta oman ratkaisunsa. Siinä kotelon paikaksi tulisi käsivarsi, tarkemmin sanottuna olka- ja kyynärnivelen välinen alue. Patruunoiden asento olisi poikittain käsivarteen nähden, luodit alaspäin.

Ratkaisu kuulosti ensialkuun minusta hieman erikoiselta mutta koska asiakas oli testeissään moiseen päätynyt, oli se ilmeisen toimiva ja siten minun ongelmakseni jäisi vain sen tekninen toteuttaminen.

Ja näin myös tapahtui; kotelon kapasiteetiksi sovittiin neljä patruunaa, sijoitin ne koteloon toisinsa nähden sen verran väljästi että niiden kotelosta poimiminen onnistuisi tarvittaessa vaikka sormikkaat kädessä. Kotelon suojakannen suunnittelin niin että se avautuu helposti, nopeasti ja äänettömästi yhdellä kädellä ja myös sulkeutuu pienellä vaivalla kun patruunoiden ”akuutti” tarve on ohi. Kotelo kiinnittyy paikoilleen käsivarteen kahdella tukevalla nahkaremmillä joiden kiristäminen sekin on pystyttävä hoitamaan yhdellä kädellä.
Kotelon materiaali on 2.5 mm paksua tummanruskeaa kasvisparkittua nahkaa, helat ovat messinkiä.

Ohessa kuvia valmiista kotelosta:


Patruunakotelo

Tuli tilaus patruunakotelosta. Asiakkaan toive oli että koteloon sopisi 20 kpl joko .30-06, .270 Win tai 9,3×62 patruunaa. Koteloa olisi tarkoitus kuljettaa taskussa joten vyölenkeille ei ole tarvetta. Toive myös oli että kotelon materiaali olisi tummanruskeaa nahkaa ja sen sisälle sopisi muovinen patruunoiden myyntipakkauksen sisus joka pitää patruunat hyvin järjestyksessä. Ohessa kuvia valmiista kotelosta:


Published in: on 06.10.2011 at 18.30  Jätä kommentti  
Tags: , ,