Uutta ja kierrätystä

Eräs mieshenkilö tilasi purkin valmistamaani tukkivahaa https://promaakari.wordpress.com/2016/04/08/biopohjainen-tukkivaha/ ja samalla kertoi olevansa kiinnostunut tilaamaan suunnilleen vastaavanlaisen tuotteen kuin tämä aijemmin tekemäni: https://promaakari.wordpress.com/2015/06/07/metsastajan-kaatoryyppy/. Lopuksi hän mainitsi tulevansa piakkoin käymään Helsingissä joten sovittiin että tapaamme ja keskustelemme tarkemmin hänen toiveistaan ao. tuotteeseen liittyen.

Tapaamisemme tuloksena selvisi seuraavaa; Asiakas halusi että hänelle tuleva tuote olisi enemmän laukkumainen kuin esikuvansa, näin siksi että sitä olisi helpompi kuljettaa metsästysreissuilla mukana. Toinen haluttu detalji olisi nahkaverhoilu, tämä jatkona liittyen edelliseen. Asiakkaalla oli jo mielessä millaiset ryyppylasit hän haluaisi laukkuunsa kuuluvan ja lupasi ne myös toimittaa. Minun tehtäväkseni jäisi etsiä laukun teemaan sopiva pullo.

Keskustelimme myös laukun kokonaishinnasta ja sen kuultuaan asiakas totesi että hänellä ei juuri tällähaavaa olisi varaa sijoittaa moista summaa ja kysyi keksisinkö jonkin keinon millä hintaa saisi vähän alennettua. Mietin asiaa hetkisen ja totesin että voisi olla mahdollista löytää käytettynä tähän projektiin sopiva nahkapintainen pikkulaukku ja tämä osaltaan varmasti laskisi lopputuotteen hintaa olennaisesti. Kokemukseni perusteella pystyin noin suunnilleen arvioimaan mitä em. tavalla hankittu laukku tulisi maksamaan ja huomioin sen tuotteelle uutta hintaa laskiessani. Tämän ehdotukseni asiakas nyt sitten puolestaan hyväksyi.

Tapaamisen lopuksi vielä sovimme että aloitan projektin etsimällä siihen sopivan laukun ja hyväksytän sen asiakkaallani ennen varsinaisen rakennustyön alkamista.

Kiersin paikallisia kirpputoreja ja tutkailin ahkerasti internetin syövereitä. Viimemainittu keino tuottikin sitten aikanaan tulosta ja saksanmaalta löytyi kohtuuhinnalla tarpeisiimme sopivan kokoinen ja -mallinen laukku. Lähettämäni kuvat nähtyään asiakas sen oitis hyväksyi joten seuraavaksi oli vuorossa projektiin sopivan pullon haku.

Tämä osoittautuikin jopa yllättävän hankalaksi ja aikaavieväksi työksi mutta lopulta siinäkin onni potkaisi ja löysin teemaamme hyvin sopivan kokonaisuuden johon itseasiassa kuuluu kolme muodoltaan identtistä pulloa. Yhteen sovitettuna nämä pohjaltaan kolmionmalliset pullot vievät laukussa saman verran tilaa kuin yksi tavallinen pyöreäpohjainen jonka halkaisijamitta on yhdeksän senttiä. Idea on lähtöisin brittein saarilta ja siellä yhdessä pullossa on yleensä viskiä, toisessa giniä ja kolmannessa puhdasta vettä. Tällainen setti on perinteisesti kuulunut juurikin sikäläisten metsästäjien varusteisiin.

Kun laukkuun tarvittavat komponentit näin lopultakin olivat kasassa, saattoi itse rakennusprojekti alkaa. Ohessa muutama kuva valmiista laukusta:

Published in: on 21.02.2019 at 21.08  Jätä kommentti  
Tags: ,

Metsästäjän kaatoryyppy

Muinaisina aikoina, kun suomalaiset vielä uskoivat luonnon jumaliin ja hankkivat pääasiallisen elantonsa metsästämällä ja kalastamalla, kuului näiden toimien yhteyteen olennaisena osana monenmoiset rukoukset ja uhrausriitit. Suoritettujen menojen tarkoituksena oli kiittää metsän jumalia saadusta saaliista ja taata saalisonnen jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

Vaikka kristinusko saapui suomeen jo 900 -luvulla, ei se kokonaan pystynyt syrjäyttämään mainittuja perinteitä vaan metsän jumalan palvonta jatkui kansan parissa edelleen. Ajan kuluessa tosin kävi niin että em. palvomismenoja, joita myös ”peijaisiksi” kutsutaan, alettiin pitää vain silloin kun saatiin saaliiksi jokin isompi eläin. Tämä koski erityisesti ”metsän omenaa” eli karhua. Peijaisperinne säilyi erityisesti syrjäseuduilla kuten Karjalassa ja Lapissa, voimissaan hyvin pitkälle, käytännössä lähes nykyaikaan saakka joten vanhemmassa suomalaisessa alan kirjallisuudessa törmääkin usein kuvauksiin ”karhupeijaisista” joita pidettiin ihan kylätasolla julkisesti jopa 1900 -luvun alkupuolelle saakka.

Kuten edellä jo mainittu, kuului peijaisiin saadun saaliin kunniaksi tehtävä uhrausriitti. Osana tätä toimitusta usein nautittiin, paitsi saaliseläimen lihaa, myös alkoholia. Joskus jopa lievään juopumukseen saakka.

Kun pidetään mielessä edellä mainitut kansanperinteet ja lisätään ”soppaan” vielä myöhemmin muualta päin maailmaa suomeen kulkeutuneet jahtimuodot ja niihin liittyvä tapakulttuuri, ollaan jo varsin hyvin selvillä siitä miksi varsin monella nykymetsästäjälläkin on tapana kuljettaa mukanaan, varsinkin hirvi- ja karhujahtiin lähdettäessä, ainakin pieni määrä alkoholia. Ajatuksen kulku menee näin; Jos sattuisi käymään niin onnellisesti että saalista saadaan, on onnistuneen kaadon kunniaksi perinteen mukaan kohteliasta nauttia pikku ryyppy ja ampujan velvollisuuksiin kuuluu tarjota sellainen myös mukanaolleille kanssa-metsästäjille.

Ja jos halutaan että homma tapahtuu asiaankuuluvan juhlallisesti, pitää mukana kuljetettava varustus ts. pullo ja tarjoiluastiat olla tyyliltään tapahtuman hengen mukaiset. Seuraavassa muutama kuva omasta tulkinnastani siitä millainen em. ”kattaus” esimerkiksi voisi olla:

Rasia kiinni1

Rasia kiinni detail

Rasia avattuna

Rasia purettuna

Rasia purettuna detail1

Rasia purettuna detail7

Published in: on 07.06.2015 at 14.27  Jätä kommentti  
Tags: , ,