Kameralle kantohihna

Hyvä, jo lapsuudesta saakka tuttu kaverini työskentelee ammattivalokuvaajana. Hän hankki tuossa aika hiljattain itselleen vanhan ns. peiliheijastus-filmikameran jonka maallikko tunnistaa siitä että kameran tähystinlinssiä katsotaan suoraan alaspäin. Tällaisissa kameroissa on yleensä laitteen muotoja tiukasti mukaileva nahkainen suojakuori ja samasta tavarasta oleva kantohihna. Näin oli myös kaverini ostamassa mutta hihna oli ajan kanssa päässyt aika pahasti kulahtamaan ja kuulemma käyttöön turhan kapea kun kamera kuitenkin painaa ihan jonkin verran.

Niinpä kaverini kysyi josko meikäläinen voisi tehdä kameraa varten uuden, hieman tukevamman ja leveämmän hihnan. Vastasin että toki onnistuu mutta että tarvitsisin projektia varten muutaman ”strategisen” mitan. Ne tilaaja lupasi toimittaa pikapuoliin ja sainkin ne jo seuraavana päivänä joten itse työ saattoi alkaa.

Olin jo heti alkuvaiheessa ehdottanut tilaajalle että hihnan materiaaliksi vaihdettaisiin puuvilla-polyesteriremmi koska kokemukseni mukaan se on käytössä miellyttävämpi ja kestävämpikin vaihtoehto kuin nahkainen vastaava. Remmiin on myös sopivalla soljella hyvin helppoa rakentaa portaaton pituussäätö. Sen verran päätin kuitenkin käyttää nahkaa että hihnan niskalevike ja molempiin päihin tulevat liitinremmit tein nahasta.

Alla muutama kuva valmiista tuotteesta:

Perholompakko kalamiehelle

Tuossa kesällä tein tutulle kalamiehelle perholompakon. Mies kävi testaamassa tuotetta ruotsin lohijoella ja antoi yhden parannusehdotuksen. Samalla reissulla oli mukana toinenkin hemmo joka halusi itselleen sellaisen parannetun version ja tämmöisen hänelle tein. Pyyntö oli että nahka pitäisi olla väriltään punaruskeaa ja kun sellaista ei juuri nyt sattunut olemaan varastossa, oli meikäläisen värjättävä nahka käsityönä. Sopiva sävy löytyi kahdesta spriiliukoisesta petsistä sekoittamalla ja kokeilemalla. Jos joku ihmettelee noiden ”hakaneulojen” tarkoitusta niin kerrottakoon että niihin laitetaan ns. putkiperhot. Ne ”tavalliset” perhot pannaan koukustaan tuohon harmaaseen lampaankarvaan. Tuo tasku on tarkoitettu perukkeiden säilytykseen.

Lompakko aseluville

Minulta kysyttiin onnistuisiko meikäläiseltä nahkaisen, malliltaan ns. korttilompakon tyyppisen kotelon teko aseen hallussapitoon oikeuttaville luville. Nykyisin luvat ovat asekohtaisia, normaalin pankkikortin kokoisia kortteja joten luvanhaltijalla on säilytettävänään yhtä monta korttia kuin asettakin. Tässä tapauksessa oli toive että koteloon mahtuisi n. 15 korttia ja tilaa olisi myös parille vanhemmalle, kooltaan nykyistä korttia suuremmalle pahviluvalle. En ollu aijemmin juuri tämän tyyppistä koteloa tehnyt mutta parin tekemäni tavallisen lompakon perusteella pystyin vastaavaan kyselyyn myöntävästi.

Kokemuksesta tiesin että normaalisti käyttämäni n. 1,8 mm paksu nahka on kotelon/lompakon tekoon vähän turhankin paksua joten tilasin projektia varten hieman ohuempaa nahkaa jonka paksuus on 1-1,2 mm. Asiakkaan toive oli että kotelon materiaalin väri olisi tumma ruskea joten tämän värisestä läpivärjätystä kasvisparkitusta nahasta lähti tilaus Italiaan.

Kotelon rakenteen suunnittelu vaati joltisenkin verran päänvaivaa ja niinpä lopuksi päädyinkin ”lunttaamaan” netistä. Sieltä löysinkin varsin helposti tähän projektiin passelin mallin ja niinpä projekti saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tuotteesta

Peuranpyytäjän terätyökalut

Sain meiliä jossa minulta tiedusteltiin josko tekisin yhdistelmätupen kahdelle hirvieläinten nylkyyn ja paloitteluun tarkoitetulle veitselle. Mukana oli kuva josta kävi ilmi em. työkalujen malli. Kysyjän ajatuksena oli kantaa työkalujaan pääasiassa repussa mutta siltikin hän halusi tuppeen kannikkeen että sen voisi tarvittaessa johonkin ripustaa.

Annoin työstä tarjouksen joka sai hyväksynnän. Pyysin että tilaaja lähettäisi työkalut minulle postitse koska ilman niitä toimivan tupen teko olisi hyvin hankalaa jollei peräti mahdotontakin.

Aikanaan veitset tulivat ja saatoin aloittaa tupen suunnittelun. Toinen veitsistä on ns. avausveitsi jonka muoto on sen verran erikoinen että se osaltaan eniten vaikutti siihen millainen tupesta lopulta kehkeytyi.

Ohessa kuvia veitsistä ja valmiista tupesta.

Vasarakirveskulttuuria nykyajassa

Sain Facebookin kautta yksityisviestin jossa muuan mieshenkilö kertoi käyneensä tutustumassa blogiini ja häntä kiinnosti erityisesti sieltä löytyvä juttu tomahawkin ”tuunauksesta”. Syynä tähän oli se että hänellä oli mielessään vähän samantyyppinen projekti mutta tälläkertaa työn kohteena olisi ruotsissa valmistettu yleistyökalu jota tässä kutsun vasarakirveeksi koska tämä nimitys mielestäni parhaiten kertoo millaisesta vehkeestä on kyse.

Asiakas kertoi haluvansa itse työkaluun hieman ”kasvojen kohotusta” eli sen kahvalevyt tehtäväksi jostain vähän näyttävämmästä, mieluummin tummanruskeasta puusta. Tämän lisäksi työkalulle pitäisi laatia sellainen kannike että se kulkisi näppärästi vyöllä mutta olisi tarvittaessa sieltä myös poistettavissa ilman että itse vyötä tarvitsee avata.

Tuo edelläkuvattu oli minulle varsin selvänoloinen projekti joten annoin työstä asiakkaalle tarjouksen jonka hän myös heti hyväksyi. Sovittiin että hän ehtiessään laittaa työkalun minulle että voin aloittaa projektin heti kun minulta löytyy sille aikaa. No, meni parisen viikkoa ja sitten paketti saapui joten saatoin aloittaa työn.

Ohessa kuvia valmiista tuotteesta. Työkalun uudet kahvalevyt ovat mahonkia ja kannike on tehty rasvaparkitusta nahasta, samasta tavarasta josta tehdään mm. hevosten varusteita.

Tomahawkin tuunausta

Vanha asiakkaani oli hankkinut itselleen amerikkalaisen Cold Steelin valmistaman tomahawk -tyyppisen kirveen. Kyseinen malli on siitä näppärä että sen hamarapuolella on vasara mikä kovastikin laajentaa ao. työkalun käyttöä. Kaverini tekemien käytännön testien perusteella tämä malli on ihan oikeasti toimiva työkalu moneen pienempään kirvestyöhön mikä tuli hyvin todettua kun sen toimivuutta vertailtiin Fiskarsin ja erään ruotsalaisen valmistajan retkikirveisiin.

Kuten liitteenä olevasta kuvasta näkyy, on kirves kaupasta tullessaan aika karu työkalu joten asiakkaani tuumi että sen ulkonäköä voisi vähän parantaa ja samalla laatia sille kunnollisen vyökannikkeen ynnä toimivan teräsuojan. Keskustelimme lyhyesti asiakkaan toiveista ja ne kävivät varsin hyvin yhteen omien ajatusteni kanssa joten lupasin hoitaa homman.

Alla kuva tehdasvalmiista tomahawkista ja siitä millainen siitä meikäläisen käsittelyssä tuli. Terästä poistettiin maalipinta, varsi kiilattiin paikoilleen perinteisellä tavalla ja lopuksi tummanruskeaksi petsattu varsi verhoiltiin nahalla ja sen tasapainokohtaan laitettiin pellavanyöri -punos otetta parantamaan:

Pikkukotelo iPhonen pistokkeelle

Hyvä ystäväni kysyi josko voisin tehdä hänelle pienen, lähinnä avaimenperänä toimivan nahkakotelon jossa kulkisi mukana iPhonen latauksessa käytettävä verkkopistoke. Pienikokoiset nahkatyöt ovat yleensä kohtuullisen haasteellisia joten kiinnostuin asiasta ja lupasin yrittää. Pyysin pistokkeen lyhytaikaiseen lainaan ja tein sen perusteella muotin jonka ympärille sitten ompelisin kotelon. Tällä tekniikalla kotelosta saadaan juuri tarkalleen sopivan kokoinen kun käytettävä nahka ensin kastellaan ja sen jälkeen märkänä ommellaan muotin päälle. Käytännössä siis samalla tekniikalla kuin perinteinen suomalainen puukon tuppi tehdään mutta sillä erotuksella että tupen muotti eli lesta jää valmiin tupen sisälle.

Kotelossa käyttämäni nahka on laadukasta vuohennahkaa ja alunperin tarkoitettu kirjansidontaan. Tästä syystä se on hyvin ohutta joten päätin tuplata kotelon seinävahvuuden ja käänsin nahan kaksinkertaiseksi. Samalla sain kätevästi paikalleen kotelon yläreunaan tulevat D-renkaat joiden avulla onnistuu kotelon ripustus vyökiinnikkeenä toimivaan karbiinihakaan.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Koiramiehen vyöhaka

Olin muutamia vuosia sitten tehnyt parille tuttavalleni nahkaisen vyölenkin jossa on kiinni tukeva karbiinihaka. Ao. herrasmiehet ovat molemmat innokkaita metsästäjiä ja heillä kummallakin on ns. seisova lintukoira. Näiden koirien kanssa maastossa liikuttaessa tulee aina toisinaan eteen sellainen tilanne että koira on kiinni taluttimessa mutta isännän/emännän pitäisi nopeasti saada molemmat kädet vapaaksi. Tämä onnistuu ko. tyyppisen vyölenkin kanssa hyvin helposti.

Hiljattain toinen näistä tuttavistani soitteli ja kertoi että muutama hänen metsästyskaverinsa olisi kiinnostunut tilaamaan samanlaisen lenkin ja tiedusteli kuinka nopeasti saisin lenkit tehtyä. Kerroin hänelle että sopivaa nahkaa kyllä löytyy ”kotoa” mutta projekti vie silti muutaman päivän koska minulla ei ole varastossa ao. tyyppisiä hakoja vaan joudun ne hankkimaan. Lupasin hoitaa projektin mahdollisimman nopeasti ja ilmoitin samalla tuotteille kappalehinnan. Se sai tilaajilta hyväksynnän joten saatoin aloittaa projektin.

Alla kuva valmiista tuotteesta. Vyölenkin nahka on tukevaa 4 mm paksua kasvisparkittua naudannahkaa. Itse haka on AISI 316 ruostumatonta terästä.

Jos joku nyt haluaa itselleen samanlaisen lenkin niin hinta on 35€ (sis.24% alv.) ynnä mahdolliset toimituskulut. Kyselyt osoitteesta promaakari@gmail.com

Lahja kelloharrastajalle

Sain naishenkilöltä marraskuun alkupäivinä meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä säilytyskotelon kahdelle rannekellolle. Kotelon oli tarkoitus tulla hänen miehelleen joululahjaksi joten minulla olisi työaikaa runsaat puolitoista kuukautta. Olin jo aijemmin pitämälläni nahanompelukurssilla törmännyt erään oppilaani kautta vastaavaan tuotteeseen joten ensimmäinen ehdotukseni koteloksi oli saman tyyppinen kuin hänen kurssityönsä alla olevassa kuvassa mutta jaettuna kahdelle kellolle:

Tilaaja piti ehdotuksestani mutta totesi vastauksessaan että toisen kotelossa säilytettävän kellon hihnan kiinnitys on sellainen että se estää kellon sopimisen esittämäni tyyppiseen koteloon. Samalla hän laittoi linkkejä muutamaan sellaiseen kotelomalliin jotka voisivat tulla kyseeseen. Lähemmin linkitettyjä kuvia tutkailtuani vastasin asiakkaalle ymmärtäväni ongelman ja samalla myös ilmoitin että minulla on siihen jo mietittynä toimiva ratkaisu. Tein kotelosta tarjouksen jonka asiakas hyväksyi joten projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä oli mietittävä kotelon rakenne ja materiaalit. Koska kotelosta piti tulla kohtuullisen kevyt mutta myös riittävän vahva suojaamaan sisältöään, päädyin tekemään rungon puusta, tarkemmin sanottuna koivusta. Rasian ulkopinnan olisi voinut aivan hyvin jättää pintakäsitellylle puupinnalle mutta koska itse koin että sopivalla verhoilulla tuotteeseen saataisiin enemmän arvokkuutta, päädyin päällystämään kotelon ulkopinnan käsinvärjäämälläni kasvisparkitulla poron pintanahalla. Sisäpuolen verhoilu tuli sekin poronnahasta joka tyypiltään kuitenkin poikkeaa pintaverhoiluun käytetystä eli on ohutta mokkaa. Kotelon saranat ja lukko ovat messinkiä.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Säilytyskotelo parranajovälineille.

Sain asiakkaalta meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä hänelle pari nahkaista koteloa parranajovälineiden säilytystä ja kuljetusta varten. Meilin mukana tuli pari esimerkkikuvaa ja asiakas toivoi että kayttäisin näissä kuvissa olevia tuotteita lähtökohtana hänen tuotteitaan miettiessäni. Pidin itsekin kuvissa olevista koteloista joten niiden pohjalta olisi helppo alkaa edetä suunnitteluprojektissa. Annoin koteloista tarjouksen ja asiakas sen myös hyväksyi joten saatoin aloittaa työt samantien.

Ajatus oli seuraava; ensin tehtäisiin pienempi kotelo jossa olisi paikat partahöylälle ja veitselle sekä vaahtosudille. Kun tämä olisi valmis, tehtäisiin vielä toinen, isompi kotelo jonka sisälle sopisi tämä pienempi kotelo sekä tietty määrä parranajon yhteydessä käytettäviä kosmetiikkatuotteita. Näille olisi kotelon sisällä omat paikkansa joten nyt pysyisivät hyvin paikoillaan.

Molempien kotelojen materiaalina päätettiin käyttää 1,8 mm kasvisparkittua naudannahkaa. Tämä on vahvaa ja oikein käsiteltynä kestää käyttöä vuosikymmeniä.

Alla kuvissa valmiit kotelot: