Revolverikotelo metsästäjälle

Vanha tuttu asiakas on kaiken muun metsästykseen liittyvän touhun lisäksi myös innokas pienpetojen loukkupyytäjä. Tämä touhu vaatii, paitsi jonkinasteista nikkarointitaitoa, myös viitseliäisyyttä asettaa ja siirtää loukkuja paikasta toiseen. Ja tietysti myös aikaa siihen että voi käydä ”kokemassa” loukut riittävän usein ja säännöllisesti. Tämän viimemainitun tosin vaatii jo metsästyslakikin

Ao. metsästysmuoto on suomalaisessa metsästyskulttuurissa siinä mielessä erikoinen että nykyisen aselain laatija on (ainakin toistaiseksi) antanut tätä metsästystapaa harrastaville luvan myös käsiaseelle joka onkin se ehkäpä kaikkein kätevin ja toimivin väline loukussa olevan pikkupedon lopettamiseen. Tässä touhussa käytetään normaalisti .22 LR kaliiberin pistoolia/revolveria.

Että asetta voisi kätevästi pyyntireissuilla mukanaan kuljettaa, on sille ennemmin tai myöhemmin syytä hankkia sopiva kotelo. Kantajan omat tottumukset määrittelevät millä tavalla hän haluaa asettaan kantaa mutta yleisimmät vaihtoehdot ovat joko vyötärö- tai kainalokotelo, osin myös aseen fyysisestä koosta riippuen.

Tämänkertainen asiakas on, ehkäpä hieman tavallista suomalaista keskivertometsästäjää enemmän viehättynyt ”Ison veden” takaiseen asekulttuuriin ja kantaa lopetusaseena mukanaan laadukasta amerikkalaisvalmisteista revolveria. Meillä suomessa tämän asetyypin traditionaaliset kotelot eivät ole sitä yleisintä kauppatavaraa joten oli aika luonnollista että omistaja halusi aseelleen mittatilauskotelon.

Kotelon mallista keskusteltiin ja kävi ilmi että asiakas haluaisi itselleen perinteisen ”Mexican loop” -mallin kotelon, toki pienillä omilla detaljeilla.

Tällainen toive oli minullekin mieluinen koska ao. kotelomalli on jo ennestään tuttu ja olen tehnyt siitä aijemmin jo yhden version. Uusi kotelo poikkeaisi kuitenkin edellisestä parissa asiassa; Itse asepussin alapää ommeltaisiin umpeen ja kotelon yläpäähän tulisi ns. ”hammer thong” eli remmi joka kulkien aseen iskurin takaa lukitsee aseen paikoilleen koteloon. Viimemainittu detalji ynnä kotelon sivulla olevat kaksi ”kannasta” ovat leimallisesti 1800 -luvun puolenvälin jenkkityyliä ja liittyvät läheisesti sikäläisiin Texas Rangers–poliisivoimiin:
Tämän kotelomallin on aikoinaan suunnitellut henkilö jolla jo tuolloin on ollut selvä moderni käsitys siitä kuinka tuotteesta tehdään sellainen että se on helppo ja nopea valmistaa ilman että lopputuloksen laatu ja toiminnot kärsivät. Kotelo nimittäin tehdään ja taitellaan muotoonsa yhdestä nahkapalasta ja ommellaan muotoonsa vain yhdellä saumalla. Nerokasta vai mitä !

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Nylkyveitsi pienriistalle

Minulta tilattiin nylkyveitsi, jonka pääasiallinen käyttökohde olisi pienriistan ja erityisesti pienpetojen käsittely.
Kävimme yhdessä asiakkaan kanssa läpi saatavilla olevaa terävalikoimaa ja lopulta ruotsalaisen MORAn valkoimasta löytyi terä joka jo suunnitteluvaiheessa oli mietitty haluttuun käyttöön ja muutenkin täytti halutut ”speksit”. Veitsen pään materiaaleiksi valittiin tuohi ja kataja. Nämä kestävät ja hylkivät hyvin vettä ja likaa. Hela päätettiin tehdä vaaleasta lehmänsarvesta koska se värinsä puolesta sopii hyvin yhteen muiden materiaalien kanssa.

Koska nylkytöissä yleensä jokaisella nylkijällä on hieman omat työtapansa ja ”käsialansa”, sovittiin että lähettäisin terän asiakkaalle ja hän muotoilee sille polyuretaanivaahdosta mieleisensä mallisen pään.
Terä ja pään muotomalli palasivat minulle aikanaan postissa ja tein mallin perusteella mahdollisimman paljon esikuvan mittoja ja muotoja mukailevan pään. Kun pää mielestäni oli muodoiltaan valmis, laitoin terätyökalun tilaajalleen testailtavaksi.
Veitsi palasi taas aikanaan minulle ja sen mukana oli pari muutospyyntöä pään muotojen suhteen. Toteutin halutut muutokset ja lopuksi pintakäsittelin pään RUSTINS´Danish Oililla, jota yleensä aina käytän jollei asiakas muuta toivo.

Jo alunperin oli sovittu että puukon päähän laitetaan kiinnike nahkaremmille, tämä siksi että veitsen voi työn aikana laskea remmin varaan roikkumaan jos tarve työskenneltäessä on molemmille käsille. Tämä ominaisuus on hyvä erityisesti talvella lumen aikana. Päädyin tekemään kiinnikkeeksi pienen messinkisen lenkin, jonka paikka valittiin siten että se olisi mahdollisimman vähän tiellä kun veistä käytetään.

Koska veitseä ei ole tarkoitus kuljettaa mukana vyöllä vaan joko repun tai laukun taskussa, jätettiin tupesta kantolenkki kokonaan pois.
Alla pari kuvaa valmiista terätyökalusta: