Asearkku kiväärille

Hyvä vanha asiakkaani kysyi voisinko valmistaa hänelle sellaisen, vähän tavallista kookkaamman aselaukun joka sopisi hänen farmariautonsa takatilaan ja johon hän voisi metsästysreissulle lähtiessään pakata kiväärin, panokset, puhdistusvälineet ja vielä lisäksi jotain pientä tarpeellista. Yksi tällainen ”tarpeellinen” tulisi olemaan hänelle jo aijemmin valmistamani rasia jossa on paikka taskumatille sekä sen sisällön nauttimiseen tarvittaville laseille ynnä muutamille muille ”pikkujutuille”.

Tilaajan toiveena oli että arkku olisi verhoiltu nahalla mutta muuten saisin rakenteiden ja materiaalien suhteen käyttää omaa harkintaani.

Heti projektia aloittaessani totesin että laukusta, taikka sen koosta johtuen paremminkin arkusta, olisi käytännössä pakko tehdä kaksikerroksinen koska muuten siitä tulisi liian kookas ja siten myös kömpelö liikuteltava. Tämä tarkoitti samalla sitä että laatikon yläosan sisälle pitäisi rakentaa erillinen, tarvittaessa pois nostettavissa oleva laatikko. Että arkun kokonaispaino pysyisi kohtuullisena, oli sekä arkun että sisälaatikon runko käytännössä melkeinpä pakko tehdä ohuesta vanerista. Päädyinkin käyttämään laitoihin neljän millin havuvaneria ja pohjaan hieman paksumpaa eli kuusimillistä. Arkun kansi tuli kokonaan ohuemmasta vanerista.

Kun laatikon runko valmistui, oli seuraavaksi vuorossa sen ulkopinnan verhoilu. Olimme yhdessä tilaajan kanssa sopineet että kayttäisin materiaalina kahden millin paksuista kasviaparkittua naudannahkaa. Vaikka ao. materiaali osaltaan lisäsikin arkun painoa joltisenkin verran, tukevoitti se samalla myös rakennetta huomattavasti.

Seuraavassa vaiheessa oli vuorossa laukun heloituksen suunnittelu ja sopivien komponenttien etsintä. Tämä vaihe osoittautuikin sitten yllättävän haastavaksi ja aikaavieväksi. Välillä meinasi jo ”usko” loppua mutta sitkeällä yrittämisellä ja osaltaan myös hyvällä onnella sain lopulta haalittua kasaan kaikki tarvittavat osat, vieläpä ihan asettamani budjetin puitteissa. Suurin osa heloista, paria poikkeusta lukuunottamatta, oli tilattava maailmalta, osa jopa euroopankin ulkopuolelta.

Kun kaikki helat oli saatu paikoilleen, oli ennen arkun sisäverhoilun aloittamista vielä vuorossa rungon ulkopinnalle tulevien pähkinäpuisten koristelistojen asennus. Tämän vaiheen ensimmäinen työ oli listojen pohjapinnan tilapäinen suojaus, seuraavana pintakäsittely ja lopuksi paikalleen liimaus. Listojen paikallaanpysymisen varmistaa koko listan pituudelle sopivin välein laitetut messinkiset uppokanta-puuruuvit, urakannalla tottakai. Arkun ulkopinnassa käytin, osin koristeena, osin käytössä eniten rasitukselle alttiiksi joutuvia pintoja suojaamaan, messingöityjä kupukantaisia teräsnauloja.

Arkun pohja on päällystetty neljä milliä paksulla pähkinäpuulevyllä jonka särmissä on vielä samasta puusta tehdyt suojalistat. Puu kestää käytössä ilmenevää hankausrasitusta paremmin kuin nahka ja on sopivasti pintakäsiteltynä myös vähemmän altis kosteudelle.

Arkun yläosan sisälle tuleva laatikko on ulkopinnaltaan verhoiltu maalatulla pellavakankaalla ja kulmissa on vielä lisäsuojana puuvillanauha.

Sekä itse arkun että ylälaatikon sisäpinta on verhoiltu villaveralla. Se on laadukas ja tässä käytössä vuosisatojen mittaan hyväksi todettu klassinen materiaali.

Tällaisten asearkkujen kannen sisäpinnassa on yleensä klassisesti ollut paperille tai nahalle painettuna sen asemerkin nimi ja logo jollaista siinä on tarkoitus säilyttää. En halunnut poiketa tästä traditiosta mutta sopivia valmiita tekstejä/logoja ei, ahkerasta etsinnästä huolimatta, löytynyt joten päätin tehdä sellaisen itse. Suurensin ensin tietokoneella SAUERin logosta sen kokoisen että se sopii laukun mittoihin ja kävin tulostamassa ao. logon vinyylileikkurissa sellaiseen muotoon että sen saattoi asentaa paikalleen kuumalla silitysraudalla. Homma onnistui mielestäni jopa yllättävänkin hyvin.

Ohessa muutama kuva valmiista laukusta. Kuvissa on ”mannekiinina” allekirjoittaneen oma Husqvarna m640 kaliiberissa 9,3×64, mutta kuten jo todettua, arkun varsinainen ”asukas” tulee olemaan asiakkaan SAUER 202.

Alla muutama kuva valmiista arkusta sekä alimmaisena muutama kuva siitä mitä tuo pienempi laatikko sisältää:

Published in: on 29.05.2017 at 21.36  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,

Vanhan aselaukun peruskunnostus

Minulle tuli kysely josko olisin kiinnostunut tekemään kuntoarvion vanhasta englantilaisesta aselaukusta ja myös antamaan kustannusarvion siitä mitä laukun peruskunnostus tulisi maksamaan. Po. laukku oli ulkoiselta verhoilultaan kokonahkainen ja ns. tehdaslaukku eli se oli aikanaan toimitettu rinnakkaispiippuisen Holland & Holland Royal grade -haulikon mukana. Alkuperäisen aseen ja po. laukun tiet olivat sittemmin jossain vaiheessa aikojen saatossa eronneet mutta nyt oli tarkoituksena että laukku kunnostuksen jälkeen saisi sisälleen alkuperäistä vastaavan aseen, toki eri sarjanumerolla.

Laukku toimitettiin minulle ilman asetta. Samalla selvisi että ase on lähetetty tukkisepälle perän muutostöitä varten ja työn tilaajan ajatuksena oli että tekisin oman projektini samanaikaisesti tukkisepän kanssa. Tämä oli tärkeä tieto koska se merkitsi sitä että laukun sisustaan pitäisi kunnostuksen lisäksi tehdä myös muutoksia. Oman työni onnistumisen edellytyksenä oli että minulla pitäisi olla jonkinlainen malli siitä millaisiin mittoihin tukki lopulta muotoutuisi. No, ongelma ratkesi sillä että työn tilaaja lupautui pyytämään että tukkiseppä tekisi minulle aseen uuden tukin mukaisen mittamallin.

Seuraavaksi oli edessä kuntoarvion teko; Laukku itsessään näytti ulkoapäin kohtuullisen hyväkuntoiselta. Verhoilun nahka oli toki vuosikymmenten aikana saanut pintaansa naarmuja ja monenmoisia rasva- ja likaläikkiä mutta oli kuitenkin kauttaaltaan ehjä ja mitään nahan kuivumisen aiheuttamia haurastumia ei esiintynyt. Laukun ympäri kulkevat kiristysremmit olivat kylläkin ”kulkeneet tiensä loppuun” eli toinen niistä oli jo katkennut ja toinenkin jo ”viittä vaille”. Laukun kantokahva oli, ihme kyllä, ehjä ja ilmeisen alkuperäinen mutta kaipasi hieman vahvisteita. Selvin ulospäin näkyvä vika oli laukun kannessa eli kaikki sen kulmat olivat ratkenneet saumoistaan, tämä varmaan siksi että vastoin yleistä käytäntöä, tässä laukussa ei ollut minkäänlaisia kulmavahvikkeita, ei sen enempää laukun kannessa kuin rungossakaan.

Laukun sisusta oli sekin alkuperäisessä kunnossa. Ensivilkaisulla näytti siltä että riittäisi jos sen huolellisesti imuroisi ja puhdistaisi mutta tarkemmassa syynissä paljastui ikävä yllätys; laukun sisäverhoiluun käytetty villaverka oli täynnä pienenpientä reikää eli totaalisen koinsyömä. Tämä tarkoitti sitä että se oli kokonaan uusittava. Tämä lisäsi projektin työn määrää huomattavasti.

Tekemäni kuntokartoituksen perusteella saatoin todeta että laukun kunnostaminen vaatisi seuraavat työt:

– Sisäverhoilun uusiminen ja laukun tilajaon muuttaminen aseen tukin mitoille sopivaksi.
– Kulmavahvisteiden teko ja asennus jokaiseen laukun kannen kulmaan.
– Laukun kantokahvan vahvistus
– Kiristysremmien uusiminen.
– Jalkanastojen lisäys laukun pohjaan nahkapinnan lisäkulumisen ehkäisemiseksi

Tässä yhteydessä asiakas esitti toiveen että laukun ulkopintaan prässätyt edellisen omistajan nimikirjaimet peitettäisiin ja tilalle laitettaisiin hänen omansa.

Edelläolevan listan perusteella annoin tarjouksen laukun kunnostamisesta ja asiakas sen hyväksyi. Niinpä itse projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä työnä oli laukun nykyisen kunnon ja sisustan rakenteen tarkka dokumentointi, tämä onnistui helpoiten kameralla. Alla muutamia kuvia aiheesta:

Kuten kuvista voi havaita, oli tavallaan onni että laukun sisäverhoilu vaati täydellisen uusimisen. Puhdistus ja verhoilun paikkailu olisi varmasti jotenkin ollut mahdollista mutta lopputuloksesta olisi parhaimmassakin tapauksessa tullut enemmän tai vähemmän nuhruinen.

Seuraavasta kuvasta käy ilmi miltä laukku näytti sen jälkeen kun sisäverhoilu oli kokonaan poistettu ja rungon vahvistustyöt aloitettu.

Tässä yhteydessä totesin hämmästyksekseni että laukun tukirakenne ei, vastoin omia odotuksiani, ollutkaan tehty havupuusta vaan materiaali muistutti kovasti sitä puukuitulevyä jota meillä suomessa perinteisesti on kutsuttu ”kovalevyksi”. Johtuen tästä huomiosta ja siitä että laukun sisäpuolen verhoilun paperisia ohjelappuja irroittaessani olin löytänyt alkuperäisen aseen sarjanumeron, sain idean alkaa selvittää minkä ikäinen laukku ja siinä ollut ase itseasiassa olivat. Niinpä lähetin laukun valmistajalle meilin jossa esittelin itseni ja kerroin projektistani. Kerroin heille laukun sisältä löytyneen sarjanumeron ja mainitsin myös omasta mielestäni hieman erikoisesta runkomateriaalista ja sen perusteella tekemästäni oletuksesta että laukku ja niinollen myös sen alkuperäinen ase olisi tehty joskus viime sotien jälkeen. Pyysin heidän näkemystään asiasta.

Positiiviseksi yllätyksekseni sain vastauksen meiliini jo kahden vuorokauden sisällä sen lähettämisestä. Valmistajan edustaja kiitti yhteydenotostani ja totesi että sarjanumeron perusteella alkuperäisen aseen valmistusajankohta sijoittui 1900 -luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Hänkin hieman kummasteli laukun rungon materiaalia ja epäili että mitä ilmeisemmin alkuperäinen ase on jossain vaiheessa saanut itselleen uuden laukun johon sen sarjanumero on myös siirretty. Tämä ratkaisu tuntui omastakin mielestäni hyvin loogiselta mutta se ei valitettavasti selvittänyt itse laukun ikää. Mutta koska sarjanumeron lisäksi muita apuja laukun iän tarkempaan määrittämiseen ei ollut, oli tyytyminen edellämainittuun.

Alla kuva laukun uudesta sisustuksesta ja muutamasta kunnostuksen yhteydessä lisätystä detaljista:

Published in: on 17.02.2016 at 21.27  Comments (2)  
Tags: , ,