Kova laukku yhdistelmäaseelle

Suunnilleen vuosi sitten metsästyskaverini kertoi löytäneensä itselleen mieluisan ja vieläpä kohtuuhintaisen yhdistelmäaseen. Oletin että kyseessä olisi ollut drillinki mutta kaveri ilmoitti että tässä aseessa onkin piippuja neljä, tai tarkasti ottaen viisi. Oivalsin oitis että kyseessä oli yhdistelmäase jonka mukana on toinen piippupari ja tuo viides lienee ns. sisäpiippu. Päätelmäni myönnettiin oikeaksi ja aikanaan uusi harrastusväline tuotiin myös näytille.

Ase on Saksan Ulmissa Krieghoffin tehtailla valmistettu päällekkäispiippuinen yhdistelmäase mikä asetyyppi meillä suomessa yleisesti tunnetaan nimellä ”rihlakko”. Toisen piippuparin kaliberit ovat 12/70 ja 5,6x50R ja toisen 12/70 ja 7x57R. Se ”viides” on haulipiippuun sovitettu .22 cal. lyhyt sisäpiippu. Aseen mukana tuli vielä kaksi tähtäinkiikaria jotka kumpikin on sovitettu omalle piippuparilleen.

Kaverini totesi että muuten hyvä ase mutta kokonaisuudessa on sen verran runsaasti ”komponentteja” että sen mukana kuljettaminen oli jo alusta alkaen osoittautunut niin ”haastavaksi” että sille olisi hyvä saada ihan erikseen ”räätälöity” laukku. Seuraavaksi keskustelu ihan automaattisesti siirtyi siihen mitä tuollainen laukku meikäläisen tekemänä maksaisi ja missä vaiheessa minulle olisi aikaa moinen projekti toteuttaa. Pienen ”väännön” jälkeen hinnasta päästiin sopuun ja lupasin tehdä laukun ns. välitöinä eli muiden töitteni ohessa. Tämä toimintamalli kelpasi tilaajalle joten sovittiin että otan ehtiessäni mitat aseen osakomponenteista ja aloitan sen jälkeen projektin kun siihen löytyy hyvä ajankohta.

Työ otti aikansa mutta valmistui lopulta. Alla kuvia valmiista laukusta.

Mainokset
Published in: on 10.08.2017 at 19.59  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Asearkku kiväärille

Hyvä vanha asiakkaani kysyi voisinko valmistaa hänelle sellaisen, vähän tavallista kookkaamman aselaukun joka sopisi hänen farmariautonsa takatilaan ja johon hän voisi metsästysreissulle lähtiessään pakata kiväärin, panokset, puhdistusvälineet ja vielä lisäksi jotain pientä tarpeellista. Yksi tällainen ”tarpeellinen” tulisi olemaan hänelle jo aijemmin valmistamani rasia jossa on paikka taskumatille sekä sen sisällön nauttimiseen tarvittaville laseille ynnä muutamille muille ”pikkujutuille”.

Tilaajan toiveena oli että arkku olisi verhoiltu nahalla mutta muuten saisin rakenteiden ja materiaalien suhteen käyttää omaa harkintaani.

Heti projektia aloittaessani totesin että laukusta, taikka sen koosta johtuen paremminkin arkusta, olisi käytännössä pakko tehdä kaksikerroksinen koska muuten siitä tulisi liian kookas ja siten myös kömpelö liikuteltava. Tämä tarkoitti samalla sitä että laatikon yläosan sisälle pitäisi rakentaa erillinen, tarvittaessa pois nostettavissa oleva laatikko. Että arkun kokonaispaino pysyisi kohtuullisena, oli sekä arkun että sisälaatikon runko käytännössä melkeinpä pakko tehdä ohuesta vanerista. Päädyinkin käyttämään laitoihin neljän millin havuvaneria ja pohjaan hieman paksumpaa eli kuusimillistä. Arkun kansi tuli kokonaan ohuemmasta vanerista.

Kun laatikon runko valmistui, oli seuraavaksi vuorossa sen ulkopinnan verhoilu. Olimme yhdessä tilaajan kanssa sopineet että kayttäisin materiaalina kahden millin paksuista kasviaparkittua naudannahkaa. Vaikka ao. materiaali osaltaan lisäsikin arkun painoa joltisenkin verran, tukevoitti se samalla myös rakennetta huomattavasti.

Seuraavassa vaiheessa oli vuorossa laukun heloituksen suunnittelu ja sopivien komponenttien etsintä. Tämä vaihe osoittautuikin sitten yllättävän haastavaksi ja aikaavieväksi. Välillä meinasi jo ”usko” loppua mutta sitkeällä yrittämisellä ja osaltaan myös hyvällä onnella sain lopulta haalittua kasaan kaikki tarvittavat osat, vieläpä ihan asettamani budjetin puitteissa. Suurin osa heloista, paria poikkeusta lukuunottamatta, oli tilattava maailmalta, osa jopa euroopankin ulkopuolelta.

Kun kaikki helat oli saatu paikoilleen, oli ennen arkun sisäverhoilun aloittamista vielä vuorossa rungon ulkopinnalle tulevien pähkinäpuisten koristelistojen asennus. Tämän vaiheen ensimmäinen työ oli listojen pohjapinnan tilapäinen suojaus, seuraavana pintakäsittely ja lopuksi paikalleen liimaus. Listojen paikallaanpysymisen varmistaa koko listan pituudelle sopivin välein laitetut messinkiset uppokanta-puuruuvit, urakannalla tottakai. Arkun ulkopinnassa käytin, osin koristeena, osin käytössä eniten rasitukselle alttiiksi joutuvia pintoja suojaamaan, messingöityjä kupukantaisia teräsnauloja.

Arkun pohja on päällystetty neljä milliä paksulla pähkinäpuulevyllä jonka särmissä on vielä samasta puusta tehdyt suojalistat. Puu kestää käytössä ilmenevää hankausrasitusta paremmin kuin nahka ja on sopivasti pintakäsiteltynä myös vähemmän altis kosteudelle.

Arkun yläosan sisälle tuleva laatikko on ulkopinnaltaan verhoiltu maalatulla pellavakankaalla ja kulmissa on vielä lisäsuojana puuvillanauha.

Sekä itse arkun että ylälaatikon sisäpinta on verhoiltu villaveralla. Se on laadukas ja tässä käytössä vuosisatojen mittaan hyväksi todettu klassinen materiaali.

Tällaisten asearkkujen kannen sisäpinnassa on yleensä klassisesti ollut paperille tai nahalle painettuna sen asemerkin nimi ja logo jollaista siinä on tarkoitus säilyttää. En halunnut poiketa tästä traditiosta mutta sopivia valmiita tekstejä/logoja ei, ahkerasta etsinnästä huolimatta, löytynyt joten päätin tehdä sellaisen itse. Suurensin ensin tietokoneella SAUERin logosta sen kokoisen että se sopii laukun mittoihin ja kävin tulostamassa ao. logon vinyylileikkurissa sellaiseen muotoon että sen saattoi asentaa paikalleen kuumalla silitysraudalla. Homma onnistui mielestäni jopa yllättävänkin hyvin.

Ohessa muutama kuva valmiista laukusta. Kuvissa on ”mannekiinina” allekirjoittaneen oma Husqvarna m640 kaliiberissa 9,3×64, mutta kuten jo todettua, arkun varsinainen ”asukas” tulee olemaan asiakkaan SAUER 202.

Alla muutama kuva valmiista arkusta sekä alimmaisena muutama kuva siitä mitä tuo pienempi laatikko sisältää:

Published in: on 29.05.2017 at 21.36  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,

Vanhan aselaukun peruskunnostus

Minulle tuli kysely josko olisin kiinnostunut tekemään kuntoarvion vanhasta englantilaisesta aselaukusta ja myös antamaan kustannusarvion siitä mitä laukun peruskunnostus tulisi maksamaan. Po. laukku oli ulkoiselta verhoilultaan kokonahkainen ja ns. tehdaslaukku eli se oli aikanaan toimitettu rinnakkaispiippuisen Holland & Holland Royal grade -haulikon mukana. Alkuperäisen aseen ja po. laukun tiet olivat sittemmin jossain vaiheessa aikojen saatossa eronneet mutta nyt oli tarkoituksena että laukku kunnostuksen jälkeen saisi sisälleen alkuperäistä vastaavan aseen, toki eri sarjanumerolla.

Laukku toimitettiin minulle ilman asetta. Samalla selvisi että ase on lähetetty tukkisepälle perän muutostöitä varten ja työn tilaajan ajatuksena oli että tekisin oman projektini samanaikaisesti tukkisepän kanssa. Tämä oli tärkeä tieto koska se merkitsi sitä että laukun sisustaan pitäisi kunnostuksen lisäksi tehdä myös muutoksia. Oman työni onnistumisen edellytyksenä oli että minulla pitäisi olla jonkinlainen malli siitä millaisiin mittoihin tukki lopulta muotoutuisi. No, ongelma ratkesi sillä että työn tilaaja lupautui pyytämään että tukkiseppä tekisi minulle aseen uuden tukin mukaisen mittamallin.

Seuraavaksi oli edessä kuntoarvion teko; Laukku itsessään näytti ulkoapäin kohtuullisen hyväkuntoiselta. Verhoilun nahka oli toki vuosikymmenten aikana saanut pintaansa naarmuja ja monenmoisia rasva- ja likaläikkiä mutta oli kuitenkin kauttaaltaan ehjä ja mitään nahan kuivumisen aiheuttamia haurastumia ei esiintynyt. Laukun ympäri kulkevat kiristysremmit olivat kylläkin ”kulkeneet tiensä loppuun” eli toinen niistä oli jo katkennut ja toinenkin jo ”viittä vaille”. Laukun kantokahva oli, ihme kyllä, ehjä ja ilmeisen alkuperäinen mutta kaipasi hieman vahvisteita. Selvin ulospäin näkyvä vika oli laukun kannessa eli kaikki sen kulmat olivat ratkenneet saumoistaan, tämä varmaan siksi että vastoin yleistä käytäntöä, tässä laukussa ei ollut minkäänlaisia kulmavahvikkeita, ei sen enempää laukun kannessa kuin rungossakaan.

Laukun sisusta oli sekin alkuperäisessä kunnossa. Ensivilkaisulla näytti siltä että riittäisi jos sen huolellisesti imuroisi ja puhdistaisi mutta tarkemmassa syynissä paljastui ikävä yllätys; laukun sisäverhoiluun käytetty villaverka oli täynnä pienenpientä reikää eli totaalisen koinsyömä. Tämä tarkoitti sitä että se oli kokonaan uusittava. Tämä lisäsi projektin työn määrää huomattavasti.

Tekemäni kuntokartoituksen perusteella saatoin todeta että laukun kunnostaminen vaatisi seuraavat työt:

– Sisäverhoilun uusiminen ja laukun tilajaon muuttaminen aseen tukin mitoille sopivaksi.
– Kulmavahvisteiden teko ja asennus jokaiseen laukun kannen kulmaan.
– Laukun kantokahvan vahvistus
– Kiristysremmien uusiminen.
– Jalkanastojen lisäys laukun pohjaan nahkapinnan lisäkulumisen ehkäisemiseksi

Tässä yhteydessä asiakas esitti toiveen että laukun ulkopintaan prässätyt edellisen omistajan nimikirjaimet peitettäisiin ja tilalle laitettaisiin hänen omansa.

Edelläolevan listan perusteella annoin tarjouksen laukun kunnostamisesta ja asiakas sen hyväksyi. Niinpä itse projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä työnä oli laukun nykyisen kunnon ja sisustan rakenteen tarkka dokumentointi, tämä onnistui helpoiten kameralla. Alla muutamia kuvia aiheesta:

Kuten kuvista voi havaita, oli tavallaan onni että laukun sisäverhoilu vaati täydellisen uusimisen. Puhdistus ja verhoilun paikkailu olisi varmasti jotenkin ollut mahdollista mutta lopputuloksesta olisi parhaimmassakin tapauksessa tullut enemmän tai vähemmän nuhruinen.

Seuraavasta kuvasta käy ilmi miltä laukku näytti sen jälkeen kun sisäverhoilu oli kokonaan poistettu ja rungon vahvistustyöt aloitettu.

Tässä yhteydessä totesin hämmästyksekseni että laukun tukirakenne ei, vastoin omia odotuksiani, ollutkaan tehty havupuusta vaan materiaali muistutti kovasti sitä puukuitulevyä jota meillä suomessa perinteisesti on kutsuttu ”kovalevyksi”. Johtuen tästä huomiosta ja siitä että laukun sisäpuolen verhoilun paperisia ohjelappuja irroittaessani olin löytänyt alkuperäisen aseen sarjanumeron, sain idean alkaa selvittää minkä ikäinen laukku ja siinä ollut ase itseasiassa olivat. Niinpä lähetin laukun valmistajalle meilin jossa esittelin itseni ja kerroin projektistani. Kerroin heille laukun sisältä löytyneen sarjanumeron ja mainitsin myös omasta mielestäni hieman erikoisesta runkomateriaalista ja sen perusteella tekemästäni oletuksesta että laukku ja niinollen myös sen alkuperäinen ase olisi tehty joskus viime sotien jälkeen. Pyysin heidän näkemystään asiasta.

Positiiviseksi yllätyksekseni sain vastauksen meiliini jo kahden vuorokauden sisällä sen lähettämisestä. Valmistajan edustaja kiitti yhteydenotostani ja totesi että sarjanumeron perusteella alkuperäisen aseen valmistusajankohta sijoittui 1900 -luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Hänkin hieman kummasteli laukun rungon materiaalia ja epäili että mitä ilmeisemmin alkuperäinen ase on jossain vaiheessa saanut itselleen uuden laukun johon sen sarjanumero on myös siirretty. Tämä ratkaisu tuntui omastakin mielestäni hyvin loogiselta mutta se ei valitettavasti selvittänyt itse laukun ikää. Mutta koska sarjanumeron lisäksi muita apuja laukun iän tarkempaan määrittämiseen ei ollut, oli tyytyminen edellämainittuun.

Alla kuva laukun uudesta sisustuksesta ja muutamasta kunnostuksen yhteydessä lisätystä detaljista:

Published in: on 17.02.2016 at 21.27  Comments (2)  
Tags: , ,

Nahkainen aselaukku kiikarikiväärille

Sain viime vuoden lopulla meiliä jossa minulta tiedusteltiin olisiko minulla lähitulevaisuudessa aikaa valmistaa kysyjälle kokonahkainen aselaukku. Meilin lähettäjä oli aivan äskettäin hankkinut asekaappiinsa tehdasuuden lyhyen kokotukkisen, kaliiberinsa puolesta lähinnä ison riistan metsästykseen soveltuvan kiväärin. Ase oli omistajalleen kaikinpuolin mieluinen joten hänelle oli tullut mieleen että sille voisi heti uutena hankkia laadukkaan ja tyylikkään kuljetuslaukun mikä oikeastaan onkin ollut ns. klassinen maailmantapa.

Ilmoitin asiakkaalle että olen asiasta kiinnostunut ja pyysin häntä lähettämään minulle muutamia valokuvia aseesta. Olisi hyvä jos näistä kuvista myös selviäisi aseen päämitat, tämä oli tärkeää varsinkin siksi että aseen päällä oli asennettuna laadukas isokokoinen kiikari. Sain aikanaan kuvat ja saatoin niiden perusteella tehdä summittaisen arvion tarvittavista materiaaleista ja niiden määrästä eli minulla oli koossa tarvittava tieto varsinaisen tarjouksen tekoon. Niinpä lähetin asiakkaalle tarjouksen kirjallisena ja samalla pyydön että hän ehtiessään tulisi käymään aseensa kanssa työhuoneellani. Tämä siksi että halusin ottaa aseesta vielä tarkemmat mitat ynnä keskustella vielä lisää laukuun käytettävistä materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista.

Asiakas hyväksyi tarjoukseni joten ehdottamani tapaaminenkin toteutui. Pääsimme asiakkaan kanssa hyvään yhteisymmärrykseen laukkuun liittyvissä detaljeista ja sovimme että aloitan työt heti kun omassa aikataulussani olisi sille aikaa.

Laukun päämateriaali on 1,7 mm paksu läpivärjätty kasvisparkittu nahka. Sisusta on 5 mm paksua kotimaista 100% villahuopaa. Alla kuvia valmiista laukusta (kuvissa näkyvä ase ei ole asiakkaan vaan allekirjoittaneen):

Kotelo01

Kotelo04

Kotelo08

Kotelo12

Kotelo13

Kotelo16

Published in: on 02.04.2014 at 21.58  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Aselaukulle uusi sisustus

Hankin noin vuosi sitten saksasta käytetyn aselaukun. Kiinnostuin laukusta erityisesti siksi että se oli kooltaan hieman tavallista pienempi, kunnoltaan kohtuullisen siisti ja kaiken huipuksi siinä oli vielä jäljellä hyväkuntoinen valmistajan makers label. Tämä oli erityisen hyvä juttu siksi että ko. merkistä oli luettavissa tunnetun ja arvostetun englantilaisen valmistajan nimi, James Woodward & sons. Ulkoiselta olemukseltaan laukku oli ns. halvemnpi käyttölaukku eli se oli ulkopuolelta verhoilta vahvalla puuvillakankaalla nahkasomistein.

Laukku saapui aikanaan ja osoittautui että sen pienelle koolle oli olemassa selvä syy; laukku oli nimittäin alunperin valmistettu taittuvapiippuiselle pienikaliiberiselle kertalaukauskiväärille. Laukun rungon toisesta päädystä löytyi valmistajan liimaama lappu josta ilmeni että em. aseen kaliiberi oli ollut .300 ja että laukku oli päivätty 13.12.1935. Koska ajatuksissani ei ollut hankkia itselleni ao. tyyppistä asetta, jäi laukku odottamaan lopullista kohtaloaan.

Tämä ”kohtalo” alkoi selvitä kun tulin näyttäneeksi laukkua vanhalle asiakkaalleni. Häntä viehätti, paitsi laukun kompakti koko, myös se että laukku oli lähtöisin hyvän ja tunnetun valmistajan pajasta. Asiakkaan toiveena oli että laukkuun saisi sovitettua hänen 16 cal. rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkonsa. Näinollen oli aika selvää että vaikka alkuperäinen sisustus oli suhteellisen hyvässä kunnossa, olisi se laukun uuden tulevan sisällön vuoksi kokonaan uusittava. Samalla tulisi korjattavaksi myös laukun lukon salpa joka sekin oli aikojen saatossa käytössä vahingoittunut. Laukun alkuperäinen avain oli onneksi säilynyt mukana.

Koska alustavien mittausten perusteella näytti siltä että asiakkaan ase olisi laukkuun sovitettavissa, ryhdyin purkutöihin. Homma alkoi laukun kannen sisäpuolella olevan makers labelin poistamisella. Onneksi merkki oli tehty sen verran paksusta paperista että se varovaisen työn tuloksena lähti ehjänä irti ja pantiin talteen odottamaan pääsyä takaisin paikalleen uuteen sisustaan.
Kun laukun sisäosat ja vanha verhoilu oli irroitettu, oli vuorossa uuden sisustarakenteen suunnittelu. Koska laukkuun seuraavaksi tuleva ase oli kooltaan entistä jonkin verran isompi, oli käytettävissä oleva tila sommiteltava hyvin huolellisesti että laukkuun sopisi kaikki tarvittava ts. aseen aktio ja siinä kiinni oleva takatukki sekä piippukappale ja etutukki. Normaalisti etutukille olisi tehty laukkuun oma lokeronsa mutta tilanpuutteen vuoksi se nyt päätettiin säilyttää kiinni piipuissa omalla paikallaan. Olisi myös toivottavaa että laukkuun tulisi pieni säilytystila aseen huoltovälineille.
Huolellisen mitoituksen tuloksena selvisi että kaikki tarvittava mahtuisi laukkuun joten seuraavaksi oli vuorossa tilanjakajien ts. lokeroiden väliseinien teko. Koska laukku jo alunperin oli runkomateriaaliltaan jotain havupuuta, tein jakolistat vastaavasta tavarasta kuin alkuperäisetkin ts. 5 mm paksusta mäntylistasta joka myös muotoilin alkuperäisen mallin mukaiseksi.

Seuraavaksi oli vuorossa sisäverhoilun teko; kankaaksi valittiin tummahkon vihreä keskipaksu villaverka. Että kangas leikkausvaiheessa pysyisi paremmin muodossaan, kiinnitettiin sen takapintaan silittämällä tukiharso. Tämä osaltaan helpottaisi myös liimausvaihetta estämällä liiman tunkeutumista kankaan läpi. Veralla verhoitiin koko laukun sisus, lukuunottamatta tarvikelokeroa jonka sisäpintaan tuli ruskea kyllästetty canvas. Tämä siksi että kotelossa olisi tarkoitus säilyttää asevaseliinia yms. hoitoaineita jotka hyvin helposti käytössä sotkevat kotelon sisustan ja canvas on huomattavasti helpompi pitää puhtaana kuin verka. Kotelon kansi kuitenkin verhoitiin, lähinnä visuaalisista syistä, samalla veralla kuin muukin laukku ja löytyipä sille vielä messinkinen avausnuppikin joka mielestäni sopi hyvin laukun tyyliin.

Kun laukku lopulta oli valmis, tuli ajankohtaiseksi kiinnittää sen alkuperäisen valmistajan merkki paikoilleen kannen sisäpintaan, olihan tämä tärkeä osa laukun historiaa. Asian kuitenkin teki hieman problemaattiseksi se että laukussa säilytettävä ase ei enää jatkossa olisi saman valmistajan kuin itse laukku. Maailmalta on toki saatavissa kopioita monenkin eri valmistajan maker labeleista mutta tässä tapauksessa niistä ei ollut apua koska aseen valmistaja oli pienen, kylläkin hyvistä aseistaan tunnetun belgialaisen aseseppäperheen edustaja.
No, eipä hätiä mitiä; ahkeran internetin hakukoneiden käytön tuloksena löytyi netin ”syövereistä” kaksikin kuvaa joista oli nähtävissä em. aseseppäperheen käyttämä merkki. Näin ollen päätettiin olla omatoimisia ja tehtailla laukulle myös toinen, sen uudelle sisällölle paremmin sopiva valmistajan merkki joka mahdollisimman tarkkaan muistuttaisi em. kuvissa näkyviä alkuperäisiä.
Homma vaati hieman työtä mutta lopputulos, ainakin asiakkaan ja allekirjoittaneen mielestä on varsin onnistunut. Niinpä laukun kanteen liimattiin molempien valmistajien makers labelit.

Ohessa kuvia valmiista laukusta:

Published in: on 24.11.2011 at 23.46  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Aselaukku drillingille

Vanha tuttu asiakas oli jo jonkin aikaa etsinyt omiin tarpeisiinsa sopivaa säilytys- ja kuljetuslaukkua drillinkiään varten. Kun sopivaa ei yleisesti kaupan olevista löytynyt, kysäisi hän josko allekirjoittanut voisi sellaisen tehdä. Koska olen jo aijemmin vastaavanlaisen tehnyt, oli kysymykseen helppo vastata myöntävästi.

Kotelon vaatimuksiin kuului se että, paitsi itse ase, siihen pitäisi sopia ainakin hieman patruunoita sekä puhdistusvälineet tms. varustetta. Ja jos mahdollista, myös kiikari olisi hyvä saada mukaan.

Aluksi näytti siltä että aseen päällä oleva kiikari on niin iso että se lisäisi kotelon ennakolta mietittyä kokoa hieman liikaa, mutta varsinaisessa mitoitusvaiheessa osoittautui että tämä ongelma on ratkaistavissa ilman pelättyä liian suurta kokoa.

Kotelo noudattelee tyyliltään ja materiaaleiltaan perinteistä linjaa eli sisäpuoli on verhottu villaveralla, ulkopinta kosteussuojatulla vahvalla canvaksella ja itse runko on laminoitua pahvia. Kannike ja kotelon päätykannet paikoillaan pitävät remmit ovat ommeltu 2,5 mm vuotanahasta.

Laukku avautuu siis molemmista päistään joista toisen kautta on pääsy aseen piippukappaleelle ja ”varsinaiselle” tehtyihin ”tunneleihin” ja toisessa päässä tila patruunoille yms. pikkutavaralle.

Oheisista kuvista näkyy hyvin kotelon tarkempi rakenne:

Published in: on 01.03.2010 at 12.32  Jätä kommentti  
Tags: , ,