Puukko myyntiin

Yleensä teen puukkoja vain asiakkaan tilauksesta mutta päätin tehdä tapoihini poikkeuksen ja rakensin yhden puukon ilman tilausta ja laitoin sen tänne myyntiin. Kuten kuvista näkyy, puukon yleisolemus muistuttaa hieman perinteistä TOMMI -puukkoa mutta ei kuitenkaan niin paljoa että niitä voisi mitenkään sekoittaa.

Seuraavassa hieman tietoa puukon mitoista ja materiaaleista: Puukon kokonaispituus on 205 mm josta terän osuus 95 mm. Terä on lievästi seostettua hiiliterästä ja se on syntynyt kuhmolaisen Marko Tihulan pajassa. Puukon pää on öljyllä ja vahalla käsiteltyä raidanvisaa. Helat valumessinkiä. Tuppi kasvisparkittua naudannahkaa.

Tämä puukko on nyt myyty mutta jos haluat hankkia itsellesi samanlaisen niin laita ihmeessä viestiä sivuston otsikosta löytyvään osoitteeseen.

Uutta ja kierrätystä

Eräs mieshenkilö tilasi purkin valmistamaani tukkivahaa https://promaakari.wordpress.com/2016/04/08/biopohjainen-tukkivaha/ ja samalla kertoi olevansa kiinnostunut tilaamaan suunnilleen vastaavanlaisen tuotteen kuin tämä aijemmin tekemäni: https://promaakari.wordpress.com/2015/06/07/metsastajan-kaatoryyppy/. Lopuksi hän mainitsi tulevansa piakkoin käymään Helsingissä joten sovittiin että tapaamme ja keskustelemme tarkemmin hänen toiveistaan ao. tuotteeseen liittyen.

Tapaamisemme tuloksena selvisi seuraavaa; Asiakas halusi että hänelle tuleva tuote olisi enemmän laukkumainen kuin esikuvansa, näin siksi että sitä olisi helpompi kuljettaa metsästysreissuilla mukana. Toinen haluttu detalji olisi nahkaverhoilu, tämä jatkona liittyen edelliseen. Asiakkaalla oli jo mielessä millaiset ryyppylasit hän haluaisi laukkuunsa kuuluvan ja lupasi ne myös toimittaa. Minun tehtäväkseni jäisi etsiä laukun teemaan sopiva pullo.

Keskustelimme myös laukun kokonaishinnasta ja sen kuultuaan asiakas totesi että hänellä ei juuri tällähaavaa olisi varaa sijoittaa moista summaa ja kysyi keksisinkö jonkin keinon millä hintaa saisi vähän alennettua. Mietin asiaa hetkisen ja totesin että voisi olla mahdollista löytää käytettynä tähän projektiin sopiva nahkapintainen pikkulaukku ja tämä osaltaan varmasti laskisi lopputuotteen hintaa olennaisesti. Kokemukseni perusteella pystyin noin suunnilleen arvioimaan mitä em. tavalla hankittu laukku tulisi maksamaan ja huomioin sen tuotteelle uutta hintaa laskiessani. Tämän ehdotukseni asiakas nyt sitten puolestaan hyväksyi.

Tapaamisen lopuksi vielä sovimme että aloitan projektin etsimällä siihen sopivan laukun ja hyväksytän sen asiakkaallani ennen varsinaisen rakennustyön alkamista.

Kiersin paikallisia kirpputoreja ja tutkailin ahkerasti internetin syövereitä. Viimemainittu keino tuottikin sitten aikanaan tulosta ja saksanmaalta löytyi kohtuuhinnalla tarpeisiimme sopivan kokoinen ja -mallinen laukku. Lähettämäni kuvat nähtyään asiakas sen oitis hyväksyi joten seuraavaksi oli vuorossa projektiin sopivan pullon haku.

Tämä osoittautuikin jopa yllättävän hankalaksi ja aikaavieväksi työksi mutta lopulta siinäkin onni potkaisi ja löysin teemaamme hyvin sopivan kokonaisuuden johon itseasiassa kuuluu kolme muodoltaan identtistä pulloa. Yhteen sovitettuna nämä pohjaltaan kolmionmalliset pullot vievät laukussa saman verran tilaa kuin yksi tavallinen pyöreäpohjainen jonka halkaisijamitta on yhdeksän senttiä. Idea on lähtöisin brittein saarilta ja siellä yhdessä pullossa on yleensä viskiä, toisessa giniä ja kolmannessa puhdasta vettä. Tällainen setti on perinteisesti kuulunut juurikin sikäläisten metsästäjien varusteisiin.

Kun laukkuun tarvittavat komponentit näin lopultakin olivat kasassa, saattoi itse rakennusprojekti alkaa. Ohessa muutama kuva valmiista laukusta:

Kaukainen vierailija

Noin kuukausi sitten sain kaveriltani viestin että minuun ottaisi piakkoin yhteyttä amerikkalainen keräilijä jolla oli jonkinlainen ongelma vanhan saamelaismallisen puukon kanssa.

Ao. keräilijä oli hieman aijemmin keskustellut kaverini kanssa jollain internetin keräilyyn liittyvällä sivustolla ja kysynyt, kun kerran kaverini suomessa asui, tietäisikö hän mahdollisesti jotakuta kädentaitoja omaavaa henkilöä johon voisi olla yhteydessä mainittuun puukkoon liittyvässä asiassa. Kaverini oli vastannut kysymykseen myöntävästi ja samalla antanut allekirjoittaneen nettiosoitteen.

Niinpä en sitten yllättynyt kun sain meilin ao. keräilijältä. Kävi ilmi että hänellä oli hallussaan vanha sarvityötä oleva saamelaispuukko. Tämä oli ikäisekseen muuten oikein hyvässä kunnossa mutta tupesta puuttui tyystin sen yläosaan kuuluva ommeltu ”nahkaputki” jonka tehtävänä on, paitsi pitää itse puukko paikoillaan tupessa, myös luoda paikka sen kannikkeelle. Niinpä kysymys kuuluikin pystyisikö allekirjoittanut tekemään tuppeen siitä nyt puuttuvan osan ja vielä siten että se mahdollisimman hyvin malliltaan ja raaka-aineeltaan vastaisi puukon ikää ja tyyliä. Ja jos homma olisi mahdollinen niin mihin hintaan ?

Tiesin vanhastaan että tällaisessa tupessa yläosa on perinteisesti ollut ns. lapinnahkaa, eli tarkemmin sanottuna nahkaa joka on parkittu vain osittain ja on kuivana ollessaan hyvin kovapintaista ja jäykkää. Tällaista nahkaa on kaupallisesti hyvin huonosti saatavilla mutta onneksi omassa tuttavapiirissäni on henkilö jolla tiesin olevan tätä tavaraa varastossa. Näinollen saatoin vastata asiakkaan kyselyyn myöntävästi ja samalla ilmoittaa työlle siitä haluamani hinnan.

Asiakas totesi hinnan kohtuulliseksi ja lupasi laittaa puukon tuppineen tulemaan postitse allekirjoittaneelle. Lähetyksen minulle saapumiseen tosin menisi hieman aikaa sillä kävi ilmi että työn tilaaja oli kylläkin syntyjään Yhdysvalloista mutta asui nykyään Hawajilla.

Paketti saapui aikanaan ja sieltä paljastui oheisen kuvan mukainen puukko:

Tupen lähempi tarkastelu kertoi että puukko on mitä ilmeisemmin tarkoitettu riippumaan kantajansa oikealla kyljellä mistä voisi ehken päätellä että puukon alkuperäinen omistaja on ollut vasenkätinen. Tupen ”kätisyyttä” indikoi sen sarviosan kyljen yläpäässä oleva neliömäinen ”nappi” joka perinteisesti työstetään tupen ulkopintaan. Tämän ”napin” tarkoituksena on varmistaa nahan pysyminen sillä paikalla mihin se ommeltaessa asetetaan. Tätä varten nahkaan ennen varsinaisen ompelutyön aloittamista puhkaistaan tapin kokoinen reikä.

Tähän projektiin ompelulangaksi se kaikista perinteisin vaihtoehto olisi tietysti ollut ns. suonilanka jota valmistetan poron ja muiden hirvieläinten jänteistä halkomalla ja pehmittämällä. Koska tätä materiaalia ei oikein ollut saatavilla, päädyin valitsemaan sen toisen, myös hyvin vanhan ja perinteisen vaihtoehdon eli pellavalangan jota minulla olikin jo omastatakaa valmiina.

Sain sitten aikanaan tuttavaltani projektiini sopivan kokoisen palan tekstissä aijemmin mainitsemaani erikoisparkittua nahkaa. Tämä oli paksuudeltaan melkoisen tukevaa joten ensimmäisenä työnä oli sen sopivaksi ohentaminen. Tässä oli oma hommansa mutta onneksi minulta löytyi sopivat työkalut joten urakan lopputuloksena nahkapalasta tuli paksuudeltaan täysin kelvollinen ja saatoin laittaa sen rauhassa kostumaan kädenlämpöiseen veteen.

Tavallinen kasvisparkittu nahka kastuu veteen laitettaessa läpi muutamassa kymmenessä sekunnissa mutta tiesin jo valmiiksi että nyt työn alla olevan tyyppinen vaatii huomattavasti pidemmän liotusajan ja samoin myös aikanaan kuivuminen ja nahan kutistuminen tapahtuvat huomattavasti normaalia hitaammin. Tässä yhteydessä on syytä vielä mainita että koska nahka kuivuttuaan on hyvin kovaa ja kutistumisprosessi hyvin voimakas, on ompelun yhteydessä syytä laittaa puukon pään kylkeä vasten parin, kolmen millin vahvuinen, koko nahan pituinen puinen apukiilapala joka nahan kuivuessa tekee tilaa ja näinollen mahdollistaa sen että puukko varmasti saadaan pois tupesta kun nahka on täysin kuivunut.

Otin nahan pois vesikylvystä suunnilleen puolen vuorokauden kuluttua jolloin nahasta oli kyllä tullut riittävän taipuisaa ja pehmeää mutta samalla se oli myös paksuussuunnassaan turvonnut joltisenkin verran. Tämä ei kuitenkaan tuntunut juurikaan haittaavan nahan käyttäytymistä joten saatoin leikata palan lähelle lopullista pituusmittaansa, tässä yhteydessä samalla arvioiden sen kuinka paljon nahka kuivuessaan kutistuisi. Nahasta jäi lopulta yli juuri sen verran kookas pala että siitä saisi kiertäen leikkaamalla ja venyttämällä myös tupen kannikkeen materiaaliksi käypäisen remmin. Tämän jälkeen itse varsinainen ompelutyö saattoi alkaa.

Alla kuvia valmiista tupesta puukkoineen:

Tomahawkin tuunausta

Vanha asiakkaani oli hankkinut itselleen amerikkalaisen Cold Steelin valmistaman tomahawk -tyyppisen kirveen. Kyseinen malli on siitä näppärä että sen hamarapuolella on vasara mikä kovastikin laajentaa ao. työkalun käyttöä. Kaverini tekemien käytännön testien perusteella tämä malli on ihan oikeasti toimiva työkalu moneen pienempään kirvestyöhön mikä tuli hyvin todettua kun sen toimivuutta vertailtiin Fiskarsin ja erään ruotsalaisen valmistajan retkikirveisiin.

Kuten liitteenä olevasta kuvasta näkyy, on kirves kaupasta tullessaan aika karu työkalu joten asiakkaani tuumi että sen ulkonäköä voisi vähän parantaa ja samalla laatia sille kunnollisen vyökannikkeen ynnä toimivan teräsuojan. Keskustelimme lyhyesti asiakkaan toiveista ja ne kävivät varsin hyvin yhteen omien ajatusteni kanssa joten lupasin hoitaa homman.

Alla kuva tehdasvalmiista tomahawkista ja siitä millainen siitä meikäläisen käsittelyssä tuli. Terästä poistettiin maalipinta, varsi kiilattiin paikoilleen perinteisellä tavalla ja lopuksi tummanruskeaksi petsattu varsi verhoiltiin nahalla ja sen tasapainokohtaan laitettiin pellavanyöri -punos otetta parantamaan:

Vähän on paljon.

Suunnilleen kuukausi sitten törmäsin omassa vaki-kahvilassani ihan sattumalta vanhaan tuttavaan. Vaihdoimme ensin tärkeimmät lähiaikojen yleiset kuulumiset mutta varsin nopeasti keskustelu kääntyi allekirjoittaneen työhön liittyviin asioihin.

Tuttavani kertoi etsivänsä hyväkuntoista muotoilija Tapio Wirkkalan suunnittelemaa klassikkopuukkoa ja kysäisi olisiko minulla kesties antaa vinkkiä mistä sellaisen voisi löytää niin hyväkuntoisena että sen kehtaisi antaa lahjaksi. Seuraan käytettyjen puukkojen nettimarkkinoita aika tarkkaan joten vastauksena tehtyyn kysymykseen minun oli todettava että ao. puukkoa liikkuu markkinoilla kohtuullisen paljonkin mutta oikeasti hyvässä alkuperäiskunnossa olevat ovat kyllä erittäinkin harvassa.

Tämän jälkeen keskustelumme kääntyi aika pian siihen miksi juuri tätä puukkoa on niinkin paljon säilynyt, jollei nyt ihan uuttavastaavassa, niin ainakin hyvässä käyttökunnossa. Selitykseksi tähän annoin oman tulkintani asiasta eli sen yleisesti tunnetun totuuden että po. puukko on kyllä erittäin kaunis esine mutta, lähinnä siinä käytettyjen materiaalien ominaisuuksista johtuen, ei ollenkaan hyvä käyttötyökalu. Niinpä useissa tapauksissa huonoksi työkaluksi todettu esine on kauniin ulkomuotonsa vuoksi kuitenkin haluttu säilyttää ja siksi niitä on aikoinaan paljonkin kertynyt ”piirongin laatikkoihin” joista ne nyt hiljalleen putkahtelevat keräilymarkkinoille myyntiin.

Edelläolevan keskustelun jälkeen sain idean kertoa omasta uudesta puukkomallistani josta jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Tuttavani kiinnostui asiasta sen verran että samantien yhdessä katselimme hänen puhelimensa näytöltä kuvat mainitusta puukosta. Ajatus pöydällä säilytettävästä puukosta viehätti tuttavaani niin paljon että seuraavaksi hän tiedusteli paljonko maksaisi jos tekisin hänelle vastaavalla idealla olevan puukon mutta hieman toisilla väri- ja materiaalivaihtoehdoilla. Toiveena olisi saada puukosta ulkoasultaan mahdollisimman hillitty ja pelkistetty joten puukon pää saisi mieluusti olla mustaa Ébenpuuta ja tuppi mustaa nahkaa. Nämä toiveet minun oli helppo hyväksyä ja kerrottuani puukosta haluamani korvauksen sain sille hyväksynnän ja siis samalla tilauksen mainitunlaisesta puukosta.

Alla kuvia valmiista puukosta. Terä On YP -taonnan Antti Mäkisen käsialaa.

Pöytäpuukko

Tuttavani on ammatiltaan graafikko ja tekee myös patsaita, pääosin puusta. Olin jo aijemmin tehnyt hänen vaimolleen puukon ja tässä eräänä päivän hän kysyi voisinko tehdä hänellekin suunnilleen samanlaisen. Keskustelimme asiasta hieman tarkemmin ja kävi ilmi että puukon käyttö tapahtuisi lähinnä omistajansa työhuoneella eikä sitä ollut tarkoitus kuljetella vyöllä. Tämä käytännössä tarkoitti sitä että normaaliin tuppeen olennaisesti kuuluvaa kanniketta ei tarvittaisi ollenkaan.

Tästä kommentista sain heti idean siihen että puukon tuppi voisi olla malliltaan hieman tavallisuudesta poikkeava. Kehittelin ajatusta tuppimallista parin päivän ajan ja alla näkyy kuvia siitä millainen on lopputulos. Tupen lesta on avattu koko terän leveydeltä joten puukon voi työntää tuppeen välittämättä siitä kumpi terän kylki sattuu olemaan ylöspäin.

Puukot isännälle ja emännälle

Vanha, jo lapsuuden ajoilta oleva tuttavani tilaili minulta itselleen käyttöpuukon. Toiveita ei juurikaan muita ollut kuin se että hän halusi itselleen hyvin tehdyn peruspuukon joka sopisi kaikkeen sellaisen käyttöön mihin puukkoa noin yleensäkin tarvitaan. Lisäkaneettina oli vielä se että koska hänellä jo ennestään on ihan käyttökelpoinen puukko, oli aikataulu hyvin väljä ja toimitusajankohta lähinnä meikäläisen kiireistä riippuva.

Aloittelin projektia rauhassa muiden töitteni ohella hankkimalla ensimmäiseksi sen tärkeimmän eli hyvälaatuisen terän. Sen teki matalaseosteisesta hiiliteräksestä Tero Kotavuopio jolle tilauksen yhteydessä toimitin mallikuvan josta selvisi millaista terää olin tälläkertaa vailla.

Terä saapui aikanaan ja ennen kuin edes ehdin aloittaa itse puukon tekoa, tuli tilaajalta viesti että olisi tarve toisellekin puukolle. Tämä oli tulevana jouluna tarkoitus antaa lahjaksi tilaajan vaimolle. No, eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa taas uudelleen sopivan terän metsästys. Tälläkertaa tekijäksi valikoitui vanha konkari Jarmo ”pappa” Hakkarainen jolta joskus aijemminkin olin teriä ostanut ja silloin niiden tyyliin ja laatuun tykästynyt.

Joskus teriin liittyvistä asioista ao. herrasmiehen kanssa keskustellessani totesimme että meillä molemmilla on varsin samanlaiset ajatuksen puukon teristä ja puukoista noin yleensäkin. Tältä pohjalta terän tilaaminen hänelta olikin helppoa kun sitä nyt meneillään olevaan projektiin tarvittiin.

Alla kuvia valmiista puukkoparista:

Keisarin uudet vaatteet

Tutustuin hiljattain aseisiin liittyvän keskustelufoorumin kautta erääseen ranskalaiseen herrasmieheen. Teimme hänen kanssaan kauppaa eräästä vähän harvinaisemmasta lupavapaasta aseen osasta (teräksinen kiväärin perälevy) ja siinä sivussa tuli puheeksi meikäläisen ammatti. Kerroin olevani käsityöläinen ja pyysin ao. henkilöä tutustumaan blogiini. Hän lupasi tehdä työtä käskettyä ja totesi että hänellä saattaisi olla minulle vähän työmaata. Kiinnostuin asiasta ja pyysin häntä kertomaan lisää. Sain vastaukseksi lupauksen palata piakkoin asiaan joten jäin odottavalle kannalle.

Ilokseni sainkin jo seuraavana päivänä meilin jossa em. herrasmies selvensi aijemmin mainitsemansa työtehtävän luonnetta ja lähetti liitteenä tämän kuvan:

Kävi ilmi että viestin lähettäjä oli saanut kuvassa näkyvät veitset lahjaksi pojaltaan. Veitset ovat sinänsä ihan toimivia ja korkealaatuisia mutta niiden visuaalinen tyyli ei lainkaan miellytä lahjan saajaa. Niinpä kysymys kuuluikin voisinko tehdä asialle jotain. Ajatuksena oli ensin tehdä molempien veitsien ulkoasusta vähän perinteisempi ja lopuksi tehdä molemmille vielä uuteen tyyliin sopiva tuppi/kantokotelo. Meilin liitteenä oli myös pari luonnosmaista kuvaa joilla veitsen omistaja pyrki selittämään minkä tyyppistä ulkoasua hän terätyökaluilleen toivoi. Samalla hän kysyi myös arviota siitä kuinka paljon muutostyöt tulisivat maksamaan.

Perehdyin ensin rauhassa saamiini kuviin ja totesin että tämän tyyppinen homma vastaa käytännössä samaa kuin jos ostaisin terän/rakennussarjan ja sen jälkeen tekisin aivan uudet tuotteet. Tältä pohjalta oli varsin helppoa laskea minkä kokoinen työmaa minua odotti ja antaa sen pohjalta realistinen tarjous ja samalla myös projektille alustava aikataulu.

Sain tarjoukselleni ja aikataululle hyväksynnän joten projekti saattoi alkaa. Kokeilin alussa hyödyntää tilaajan laittamia luonnoksia mutta varsin nopeasti totesin että niiden muotomaailma ei oikein käytännössä toiminut joten minun oli pakko ”ottaa lusikka kauniisti käteen” ja perustaa veitsien uusi ulkoasu niihin reunaehtoihin joita terätyökalujen teräsosien olemassaoleva muotoilu minulle asetti.

Alla kuvissa valmiit veitset koteloineen:

Kova laukku yhdistelmäaseelle

Suunnilleen vuosi sitten metsästyskaverini kertoi löytäneensä itselleen mieluisan ja vieläpä kohtuuhintaisen yhdistelmäaseen. Oletin että kyseessä olisi ollut drillinki mutta kaveri ilmoitti että tässä aseessa onkin piippuja neljä, tai tarkasti ottaen viisi. Oivalsin oitis että kyseessä oli yhdistelmäase jonka mukana on toinen piippupari ja tuo viides lienee ns. sisäpiippu. Päätelmäni myönnettiin oikeaksi ja aikanaan uusi harrastusväline tuotiin myös näytille.

Ase on Saksan Ulmissa Krieghoffin tehtailla valmistettu päällekkäispiippuinen yhdistelmäase mikä asetyyppi meillä suomessa yleisesti tunnetaan nimellä ”rihlakko”. Toisen piippuparin kaliberit ovat 12/70 ja 5,6x50R ja toisen 12/70 ja 7x57R. Se ”viides” on haulipiippuun sovitettu .22 cal. lyhyt sisäpiippu. Aseen mukana tuli vielä kaksi tähtäinkiikaria jotka kumpikin on sovitettu omalle piippuparilleen.

Kaverini totesi että muuten hyvä ase mutta kokonaisuudessa on sen verran runsaasti ”komponentteja” että sen mukana kuljettaminen oli jo alusta alkaen osoittautunut niin ”haastavaksi” että sille olisi hyvä saada ihan erikseen ”räätälöity” laukku. Seuraavaksi keskustelu ihan automaattisesti siirtyi siihen mitä tuollainen laukku meikäläisen tekemänä maksaisi ja missä vaiheessa minulle olisi aikaa moinen projekti toteuttaa. Pienen ”väännön” jälkeen hinnasta päästiin sopuun ja lupasin tehdä laukun ns. välitöinä eli muiden töitteni ohessa. Tämä toimintamalli kelpasi tilaajalle joten sovittiin että otan ehtiessäni mitat aseen osakomponenteista ja aloitan sen jälkeen projektin kun siihen löytyy hyvä ajankohta.

Työ otti aikansa mutta valmistui lopulta. Alla kuvia valmiista laukusta.

Pikkukotelo iPhonen pistokkeelle

Hyvä ystäväni kysyi josko voisin tehdä hänelle pienen, lähinnä avaimenperänä toimivan nahkakotelon jossa kulkisi mukana iPhonen latauksessa käytettävä verkkopistoke. Pienikokoiset nahkatyöt ovat yleensä kohtuullisen haasteellisia joten kiinnostuin asiasta ja lupasin yrittää. Pyysin pistokkeen lyhytaikaiseen lainaan ja tein sen perusteella muotin jonka ympärille sitten ompelisin kotelon. Tällä tekniikalla kotelosta saadaan juuri tarkalleen sopivan kokoinen kun käytettävä nahka ensin kastellaan ja sen jälkeen märkänä ommellaan muotin päälle. Käytännössä siis samalla tekniikalla kuin perinteinen suomalainen puukon tuppi tehdään mutta sillä erotuksella että tupen muotti eli lesta jää valmiin tupen sisälle.

Kotelossa käyttämäni nahka on laadukasta vuohennahkaa ja alunperin tarkoitettu kirjansidontaan. Tästä syystä se on hyvin ohutta joten päätin tuplata kotelon seinävahvuuden ja käänsin nahan kaksinkertaiseksi. Samalla sain kätevästi paikalleen kotelon yläreunaan tulevat D-renkaat joiden avulla onnistuu kotelon ripustus vyökiinnikkeenä toimivaan karbiinihakaan.

Alla kuvia valmiista kotelosta: