Aselaukulle uusi sisustus

Hankin noin vuosi sitten saksasta käytetyn aselaukun. Kiinnostuin laukusta erityisesti siksi että se oli kooltaan hieman tavallista pienempi, kunnoltaan kohtuullisen siisti ja kaiken huipuksi siinä oli vielä jäljellä hyväkuntoinen valmistajan makers label. Tämä oli erityisen hyvä juttu siksi että ko. merkistä oli luettavissa tunnetun ja arvostetun englantilaisen valmistajan nimi, James Woodward & sons. Ulkoiselta olemukseltaan laukku oli ns. halvemnpi käyttölaukku eli se oli ulkopuolelta verhoilta vahvalla puuvillakankaalla nahkasomistein.

Laukku saapui aikanaan ja osoittautui että sen pienelle koolle oli olemassa selvä syy; laukku oli nimittäin alunperin valmistettu taittuvapiippuiselle pienikaliiberiselle kertalaukauskiväärille. Laukun rungon toisesta päädystä löytyi valmistajan liimaama lappu josta ilmeni että em. aseen kaliiberi oli ollut .300 ja että laukku oli päivätty 13.12.1935. Koska ajatuksissani ei ollut hankkia itselleni ao. tyyppistä asetta, jäi laukku odottamaan lopullista kohtaloaan.

Tämä ”kohtalo” alkoi selvitä kun tulin näyttäneeksi laukkua vanhalle asiakkaalleni. Häntä viehätti, paitsi laukun kompakti koko, myös se että laukku oli lähtöisin hyvän ja tunnetun valmistajan pajasta. Asiakkaan toiveena oli että laukkuun saisi sovitettua hänen 16 cal. rinnakkaispiippuinen sivulukkoinen haulikkonsa. Näinollen oli aika selvää että vaikka alkuperäinen sisustus oli suhteellisen hyvässä kunnossa, olisi se laukun uuden tulevan sisällön vuoksi kokonaan uusittava. Samalla tulisi korjattavaksi myös laukun lukon salpa joka sekin oli aikojen saatossa käytössä vahingoittunut. Laukun alkuperäinen avain oli onneksi säilynyt mukana.

Koska alustavien mittausten perusteella näytti siltä että asiakkaan ase olisi laukkuun sovitettavissa, ryhdyin purkutöihin. Homma alkoi laukun kannen sisäpuolella olevan makers labelin poistamisella. Onneksi merkki oli tehty sen verran paksusta paperista että se varovaisen työn tuloksena lähti ehjänä irti ja pantiin talteen odottamaan pääsyä takaisin paikalleen uuteen sisustaan.
Kun laukun sisäosat ja vanha verhoilu oli irroitettu, oli vuorossa uuden sisustarakenteen suunnittelu. Koska laukkuun seuraavaksi tuleva ase oli kooltaan entistä jonkin verran isompi, oli käytettävissä oleva tila sommiteltava hyvin huolellisesti että laukkuun sopisi kaikki tarvittava ts. aseen aktio ja siinä kiinni oleva takatukki sekä piippukappale ja etutukki. Normaalisti etutukille olisi tehty laukkuun oma lokeronsa mutta tilanpuutteen vuoksi se nyt päätettiin säilyttää kiinni piipuissa omalla paikallaan. Olisi myös toivottavaa että laukkuun tulisi pieni säilytystila aseen huoltovälineille.
Huolellisen mitoituksen tuloksena selvisi että kaikki tarvittava mahtuisi laukkuun joten seuraavaksi oli vuorossa tilanjakajien ts. lokeroiden väliseinien teko. Koska laukku jo alunperin oli runkomateriaaliltaan jotain havupuuta, tein jakolistat vastaavasta tavarasta kuin alkuperäisetkin ts. 5 mm paksusta mäntylistasta joka myös muotoilin alkuperäisen mallin mukaiseksi.

Seuraavaksi oli vuorossa sisäverhoilun teko; kankaaksi valittiin tummahkon vihreä keskipaksu villaverka. Että kangas leikkausvaiheessa pysyisi paremmin muodossaan, kiinnitettiin sen takapintaan silittämällä tukiharso. Tämä osaltaan helpottaisi myös liimausvaihetta estämällä liiman tunkeutumista kankaan läpi. Veralla verhoitiin koko laukun sisus, lukuunottamatta tarvikelokeroa jonka sisäpintaan tuli ruskea kyllästetty canvas. Tämä siksi että kotelossa olisi tarkoitus säilyttää asevaseliinia yms. hoitoaineita jotka hyvin helposti käytössä sotkevat kotelon sisustan ja canvas on huomattavasti helpompi pitää puhtaana kuin verka. Kotelon kansi kuitenkin verhoitiin, lähinnä visuaalisista syistä, samalla veralla kuin muukin laukku ja löytyipä sille vielä messinkinen avausnuppikin joka mielestäni sopi hyvin laukun tyyliin.

Kun laukku lopulta oli valmis, tuli ajankohtaiseksi kiinnittää sen alkuperäisen valmistajan merkki paikoilleen kannen sisäpintaan, olihan tämä tärkeä osa laukun historiaa. Asian kuitenkin teki hieman problemaattiseksi se että laukussa säilytettävä ase ei enää jatkossa olisi saman valmistajan kuin itse laukku. Maailmalta on toki saatavissa kopioita monenkin eri valmistajan maker labeleista mutta tässä tapauksessa niistä ei ollut apua koska aseen valmistaja oli pienen, kylläkin hyvistä aseistaan tunnetun belgialaisen aseseppäperheen edustaja.
No, eipä hätiä mitiä; ahkeran internetin hakukoneiden käytön tuloksena löytyi netin ”syövereistä” kaksikin kuvaa joista oli nähtävissä em. aseseppäperheen käyttämä merkki. Näin ollen päätettiin olla omatoimisia ja tehtailla laukulle myös toinen, sen uudelle sisällölle paremmin sopiva valmistajan merkki joka mahdollisimman tarkkaan muistuttaisi em. kuvissa näkyviä alkuperäisiä.
Homma vaati hieman työtä mutta lopputulos, ainakin asiakkaan ja allekirjoittaneen mielestä on varsin onnistunut. Niinpä laukun kanteen liimattiin molempien valmistajien makers labelit.

Ohessa kuvia valmiista laukusta:

Published in: on 24.11.2011 at 23.46  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

The URI to TrackBack this entry is: https://promaakari.wordpress.com/2011/11/24/aselaukulle-uusi-sisustus/trackback/

RSS feed for comments on this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s