Ensimmäinen puukko

Ystäväni tiedusteli ehtisinkö lähiaikoina tehdä puukon hänen tuttavansa nuorelle pojalle. Poika alkoi olla siinä iässä jossa viimeistään olisi syytä opettaa hänelle puukon käsittelyä ja vuolemisen perusteita joten ystäväni oli päättänyt antaa hänelle puukon lahjaksi. Lahjaan kuuluisi myös opetusta terätyökalun oikeaan käyttöön. Pojan nuoresta iästä johtuen sovimme että puukosta tulee kooltaan pienehkö mutta ei kuitenkaan enää mikään varsinainen lapsen puukko. Materiaalien ja mallin suhteen sain vapaat kädet.

Aikani asiaa mietittyäni päädyin tekemään puukosta erittäin pelkistetyn. Terä on YP- taonnan 85 mm kiillotettu, pää omenapuuta. Päässä ei ole minkäänlaisia heloja ja terä on kiinnitetty perinteisellä ”stick tang” -systeemillä joka on varsin yleinen ruotsissa ja norjassa. Tuppi on 1,8 mm naudannahkaa ja siinä on ns. puolilesta.

Alla kuvia valmiista puukosta tuppineen:

Published in: on 22.09.2016 at 22.31  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Big Bowie

Tuttavani kysäisi josko voisin tehdä hänelle isokokoisen klassista mallia olevan ns. Bowie -veitsen. Tämä teräasetyyppi on minulle tuttu vaikka en varsinaisesti mikään erityinen veitsi-diggari olekaan joten kiinnostuin asiasta ja kyselin lisää tarkennuksia siihen millaista mallia tilaaja oli ajatellut. Bowie-veitsestä on sen, aika tarkkaan 200 -vuotisen, ”uran” aikana valmistettu monenmoista versiota joista osaa on aika vaikea edes tunnistaa ao. veitsityypin edustajaksi. Asiakas totesi tähän että näissä asioissa hän on ”puristi” eli toiveena oli että itse veitsi olisi malliltaan mahdollisimman yksinkertainen ja koruton, lähinnä työkalumainen. Tupessa saisi sitten kyllä olla joitain tyyliin sopivia koristeita mutta senkin pitäisi noudattaa jotain veitsityypin klassista malleista. Projekti alkoi nyt kiinnostaa minua ihan todenteolla ja lupasin palata asiaan jahka olisin vähän enemmän perehtynyt ao. teräaseen historiaan.

Ensimmäiseksi kaivoin esille tietoa veitseen liittyvästä henkilöstä ja historiasta jota pieneksi yllätyksekseni löytyi jopa suomeksikin. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea linkin artikkelin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Bowie

Seuraavassa vaiheessa tein netissä kuvahakuja, tarkoituksena löytää esimerkkejä sellaisista terämalleista jotka lähinnä vastaisivat omaa ja asiakkaani mielikuvaa siitä miltä po. lajityypin veitsen tulisi näyttää. Kuten arvata saattaa, löytyi kuvia todella runsaasti mutta aika nopeasti niistä erottui pari sellaista jotka molemmat täyttivät halutut speksit. Lähetin molemmat vaihtoehdot asiakkaalle katsottavaksi ja hän valitsi niistä toteutettavan mallin. Niinpä saatoin aloittaa itse toteutusvaiheen.

Heti aluksi totesin että terästä olisi syytä tehdä puinen hahmomalli. Tämä kahdestakin syystä; tekemällä puisen mallin saisin terän mittasuhteet ja detaljit ”hiottua” kohdalleen ja toisaalta siksi että terän valmistava seppä varmasti tietäisi millaisen terän haluan ja myös toteuttaisi sen kaikkia yksityiskohtia myöten. Lähetin puisen mallin sepälle ja kuten olin osannut arvata, aiheutti sen toteutaminen pientä ”kitkaa” mutta lopulta sain valmiin terän käsiini ja se oli kuin olikin mallin mukainen. Terän pituus on 230 mm ja hamaran paksuus 5 mm. Terän leveys on suurimmillaan 50 mm. Materiaali matalaseosteista hiiliterästä.

Suunnitteluvaiheessa olimme asiakkaan kanssa yhdessä miettineet että veitsen pää voisi olla tehty sarvesta. Olisi ollut varsin luonnollista käyttää materiaalina hirven tai poron sarvea mutta totesin heti alkuun että sopivan mallisen ja kokoisen poron/hirvensarven löytyminen vaatisi aikamoisen työn. Valkohäntäpeuran sarvi olisi kooltaan suht sopivaa mutta ao. sarvet ovat käytännössä aina malliltaan liian kaarevia joten sekään vaihtoehto ei toimisi. Niinpä oikeastaan ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto oli hankkia jostain Saksanhirven sarvea. Se on keskisessä euroopassa hyvin suosittu po. käytössä, lähinnä siksi että siitä tyypillisesti löytyy pitkiä kohtalaisen suoria osuuksia ja itse sarvi on kovaa ja tasalaatuista. Sopiva aihio löytyikin eBay:n kautta eikä sen hintakaan onneksi ollut mitenkään kohtuuton. Kun sarvi lopulta saapui postissa, olivat kaikki tarvittavat peruspartit kasassa ja varsinainen käsityö saattoi alkaa. Eräs huomioitava asia toteutusvaiheessa oli se että asiakkaani on vasenkätinen joten sarviaihiosta olisi etsittävä sellainen kohta että se sopisi hyvin vasenkätiselle otteelle. Veitsen väistimen ja ponsilevyn tein tukevasta messinkilevystä. Niiden ja sarven väliin laitoin nahkalapot.

Veitsi valmistui aikanaan ja seuraavana oli vuorossa tupen teko. Olin ehdottanut asiakkaalle että tekisin siitä ns. Mexican loop -tyyppisen. Tämä nimitys tulee siitä että tupen rakenne on ko. klassisen revolverikotelomallin kanssa hyvin yhteneväinen. Sain idealle asiakkaan hyväksynnän joten pääsin aloittamaan leikkaus- ja ompelutyön.

Alla kuvia valmiista veitsestä:

Published in: on 11.09.2016 at 20.56  Jätä kommentti  
Tags: ,

Säilytyskotelo parranajovälineille.

Sain asiakkaalta meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä hänelle pari nahkaista koteloa parranajovälineiden säilytystä ja kuljetusta varten. Meilin mukana tuli pari esimerkkikuvaa ja asiakas toivoi että kayttäisin näissä kuvissa olevia tuotteita lähtökohtana hänen tuotteitaan miettiessäni. Pidin itsekin kuvissa olevista koteloista joten niiden pohjalta olisi helppo alkaa edetä suunnitteluprojektissa. Annoin koteloista tarjouksen ja asiakas sen myös hyväksyi joten saatoin aloittaa työt samantien.

Ajatus oli seuraava; ensin tehtäisiin pienempi kotelo jossa olisi paikat partahöylälle ja veitselle sekä vaahtosudille. Kun tämä olisi valmis, tehtäisiin vielä toinen, isompi kotelo jonka sisälle sopisi tämä pienempi kotelo sekä tietty määrä parranajon yhteydessä käytettäviä kosmetiikkatuotteita. Näille olisi kotelon sisällä omat paikkansa joten nyt pysyisivät hyvin paikoillaan.

Molempien kotelojen materiaalina päätettiin käyttää 1,8 mm kasvisparkittua naudannahkaa. Tämä on vahvaa ja oikein käsiteltynä kestää käyttöä vuosikymmeniä.

Alla kuvissa valmiit kotelot:

Published in: on 08.09.2016 at 21.29  Jätä kommentti  

Ison pojan puukko

Minulla on ollut vähän pidempi tauko puukkojen rakentelun kanssa mutta nyt tuli taas yksi tehdyksi. Tässä nimenomaisessa yksilössä on meikäläisen käsistä lähteneeksi vähän tavallista pidempi terä joten kutsunkin sitä ”Ison pojan puukoksi”. Terän pituus on 115 mm joten varsinaisiin vuolutöihin se ei ole ihan paras valinta ole. Ajaa toki niissäkin hommissa auttavasti asiansa mutta sopii vieläkin paremmin metsästykseen ja muuhun eränkäyntiin.

Puukon terä on lähtöisin YP:n pajasta ja sillä on sen verran ikää että saattaisi hyvinkin olla itsensä Yrjön (Puronvarsi) takoma. Nykyään ao. yritystä pyörittää hänen sukulaispoikansa Antti Mäkinen eli yritystoiminnassa on tapahtunut sukupolven vaihdos. Terä on matalaseosteista hiiliterästä ja mallistaan valmistajalleen tyypillinen, terän poikkileikkaus muistuttaa aika paljon vanhaa ”Orijärveläistä”. Eli on ns. salmiakki mutta hamaraviiste on hyvin kapea. Puukon hela on mustaa puhvelinsarvea ja pää hyvälaatuista visakoivua. Tupessa on lesta vain terän ulkopinnalla ja materiaali on 1,2 mm kasvisparkittua naudan nahkaa.

Alla pari kuvaa puukosta:

Published in: on 16.06.2016 at 15.07  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Jääkengät

Vanha asiakkaani laitteli meiliä ja kertoi että hänellä olisi minulle pikku työprojekti, sisältäen lähinnä nahkatöitä. Yritin kysellä asiaan tarkennuksia mutta hän sanoi kertovansa lisää sitten kun saapuisi työhuoneelleni. Sovimme molempien kalenteriin käypäisen tapaamisajankohdan ja jäin hieman jännittyneenä odottelemaan millaisesta hommasta olisi kyse.

Asiakas saapui sitten aikanaan ja kaivoi laukustaan kapistuksen jonka heti ensisilmäyksellä tunnistin vaikka en aijemmin moista ole käsissäni pitänytkään. Kyseessä oli ns. jääkenkä jolla on jäällä liikkuvien parissa hyvin pitkä historia. Apuvälinettä käytettiin lähinnä silloin kun jäillä ei ollut paljoa lunta ja ihmiset liikkuivat pitkiäkin matkoja potkurilla, joka sivuunmennen sanoen on edelleenkin oiva liikuntaväline noissa olosuhteissa. Toinen käyttäjäryhmä olivat hylkeenmetsästäjät jotka saattoivat ajopuullaan (tuntee myös nimen raila) liikkua päivän mittaan kymmeniä kilometrejä. Eteneminen tapahtui, hieman ajopuun mallista riipuen joko ”potkuttelemalla” (jolloin jääkenkä oli käytännössä välttämätön apuväline) tai sitten ikäänkuin yhdellä sauvalla hiihtäen. Sauvan hommaa hoiti tällöin ns. hyljepiikki.

Asiakkaan jääkenkä oli selvästi, lähinnä nahan yleiskunnosta päätellen, aika iäkäs mutta tästä huolimatta vielä täysin käyttökelpoinen liikkumisen apuväline. Oli siinä tosin yksi pikku vikakin eli etummaisen kiinnitysremmiparin solkipuoli oli katkennut ja täten siis uusittava.

Tutkiessani tarkemmin vanhan kengän detaljeja kaivoi asiakas laukustaan vielä pari kapistusta lisää. Nämä osoittautuivat olevan kopioita jääkengän pohjan teräskappaleesta ja asiakas kertoi teettäneensä ne tuntemallaan sepällä. Minun tehtäväni olisi ensin korjata vanha yksilö takaisin käyttökuntoon ja sen jälkeen, vanhan kengän kiinnitysremmejä mallina käyttäen, tehdä uusiin rautoihin sopivat remmit.

Homma oli minusta hyvin selvä ja suhteellisen helppotöinenkin joten otin sen mieluusti vastaan. Asiakas totesi, lievä hymy huulillaan, että säätilasta johtuen työllä ei ole mitään kiirettä eli riittää kunhan homma on valmis silloin kun jäät seuraavan kerran tulevat. Kuittaisin tämän sanomalla että saat tavarat valmiina viimeistään parin viikon sisällä ja lupasin ilmoittaa meilillä kun homma on valmis.

Alla kuvia valmiista jääkengästä puettuna vaelluskengän päälle:

Published in: on 30.05.2016 at 23.00  Comments (3)  
Tags: , , , ,

Biopohjainen tukkivaha

Yksi osa toimenkuvaani on aseiden tukkien pintakäsittelyyn liittyvät työt. Perinteisesti tukit ovat joko öljyttyjä tai lakattuja. Ensinmainittu vaihtoehto on tyypillistä erityisesti ns. paremmille aseille. Öljykäsitelty puu kestää varsin hyvin kosteutta ja on tuntumaltaan aseen käsittelijälle miellyttävämpi kuin lakka. Tämä lähinnä siksi että öljytty puun pinta ei ole niin liukas kuin vastaava lakattu ja tuntuu ikäänkuin pysyvän paremmin ampujan hyppysissä. Toinen positiivinen seikka on se että öljytukin huolto ja kunnossapito on huomattavasti helpompaa kuin lakatun. Ja näin varsinkin silloin jos tukin pinnassa käytetään öljyn lisäksi myös tukkivahaa. Vahan tehtävänä on suojata öljypintaa aseen käytön aiheuttamalta rasitukselta eli se toimii helposti ja nopeasti uusittavana kulutuspintana.

Olen huomannut että suomesta kyllä löytyy asealan liikkeistä kohtuullinen valikoima ihan asiallisia tukkiöljyjä mutta hyvistä vahoista on selvästi pulaa. Koska omassa työssäni koin vahalle olevan tarvetta, päätin ryhtyä tutkimaan millaisia aineita klassiset tukkivahat sisältävät ja olisiko minun mahdollista alkaa omatoimisesti sellaista valmistamaan.

Selvittelin olemassaolevien puuvahojen koostumuksia monelta eri taholta ja tutkailin millaisia tukkivahojen reseptejä löytyy asiaan liittyvistä medioista. Testailin muutamia reseptejä ja lopulta, lähinnä omien käyttökokemusteni kautta päädyin aineyhdistelmään joka sisältää ainoastaan myrkyttömiä luonnon vahoja ja öljyjä ja on lähes syömäkelpoista. Vahaseos on huoneen lämmössä suhteellisen kovaa mutta juuri tästä syystä sen levittäminen puun pinnalle ohueksi kerrokseksi onnistuu varsin helposti. Kuivuttuaan vaha muodostaan puun pintaan kovahkon ja kulutusta hyvin kestävän pinnan joten käsittelyä ei tarvitse jatkuvasti olla uusimassa. Vahan kovuudesta johtuen sen pinta kiillottuu kauniisti mutta ei silti ole lakkamaisen liukas.

Kehittämäni vaha soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi ns. klassisten tukkiöljyjen kanssa. Meillä tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Sherell´s Schaftol, Balsin Schaftol ja Napierin tuotteet, tietenkään unohtamatta tukkiseppä Markku Tervosen kehittämää pellavansiemenöljy -pohjaista tukkiöljyä.

Oma suosikkini tukkiöljyksi tulee tämän nelikon ulkopuolelta ja on alunperin kehitetty huonekalujen pintakäsittelyyn. Kyseessä on Plektra Trading Oy:n maahantuoma Rustin´s Danish Oil. Tämä Kiinanpuu- öljyyn perustuva tuote imeytyy puuhun hyvin ja sitä voidaan tarvittaessa myös ohentaa. Po. aineessa on öljyn lisäksi myös hartseja ja tästä syystä se riittävän monen käsittelykerran jälkeen muodostaa puun pintaan silkkimäisen himmeän kalvon joka on mitä mainioin pohja tukkivahalle.

Omien testieni lisäksi vahaa ovat testanneet myös muutamat metsästystä ja ammuntaa harrastavat tuttavani ja heiltä saamani palaute on ollut hyvin positiivista. Niinpä olen nyt tuotteistanut vahan ja myyn sitä 100 ml kannellisessa alumiinisessa peltirasiassa. Rasian hinta on 18€ jossa allekirjoittaneelta ostettuna mukana lähetyskulut suomeen. Rasian pohjassa on käyttöohje sekä kotisivujeni osoite.

Jatkossa vahaa tulee saamaan myös jälleenmyyjiltäni joten kun liikutte alan liikkeissä niin pitäkää silmät auki. Jos vahaa ei kauppiaalta löydy niin kääntykää sitten suoraan puoleeni. Parhaiten minut tavoittaa meilillä osoitteesta promaakari@gmail.com

Alla kuvia vahasta:

Published in: on 08.04.2016 at 18.38  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Teräsuoja keittiöveitselle

Vanha ystäväni soitteli ja kyseli kuulumisia. Aiheesta riitti juttua toviksi mutta aika nopeasti kävi ilmi että soittajalla oli ihan varsinaista asiaakin; hänen kummipoikansa pääsisi myöhemmin tänä keväänä ripille ja kummisetä oli päättänyt antaa hänelle lahjaksi hyvän kokkiveitsen. Poika oli jo muutamaan otteeseen tutustunut kummisetänsä seurassa keittotaidon saloihin ja osoittanut asiaa kohtaan sen verran harrastuneisuutta että ao. tyyppiselle lahjalle olisi sen antajan mielestä nyt oikea hetki. Veitsi oli jo tilattu ja kysymys kuului että voisinko tehdä sille hyvän teräsuojan, joko nahasta tai puusta. Totesin kysyjälle että molemmat vaihtoehdot toki onnistuvat mutta että itse suosittelisin nahkaista. Samalla kysyin löytyisikö pojan perheestä oikeanlainen teroitustyökalu veistä varten, tässä yhteydessä tarkoitin teroituspuikkoa. Kummisetä totesi että perheestä varmasti jonkinlainen puikko löytyisi mutta tästä huolimatta päätti tilata pojalle myös oman.

Keskustelun lopputulemana sain tehtäväksi laatia nahasta sellaisen teräsuojan että siihen sopisi sekä veitsi että teroituspuikko. Tilaaja lupasi lähiaikoina toimittaa molemmat minulle katsottavaksi sillä kunnollisen kotelon teolle oli työkalujen tarkka sovitus välttämätöntä.

Alla kuvia valmiista kokonaisuudesta:

Molemmat pois tupesta

Tekijän merkki

Vanhan aselaukun peruskunnostus

Minulle tuli kysely josko olisin kiinnostunut tekemään kuntoarvion vanhasta englantilaisesta aselaukusta ja myös antamaan kustannusarvion siitä mitä laukun peruskunnostus tulisi maksamaan. Po. laukku oli ulkoiselta verhoilultaan kokonahkainen ja ns. tehdaslaukku eli se oli aikanaan toimitettu rinnakkaispiippuisen Holland & Holland Royal grade -haulikon mukana. Alkuperäisen aseen ja po. laukun tiet olivat sittemmin jossain vaiheessa aikojen saatossa eronneet mutta nyt oli tarkoituksena että laukku kunnostuksen jälkeen saisi sisälleen alkuperäistä vastaavan aseen, toki eri sarjanumerolla.

Laukku toimitettiin minulle ilman asetta. Samalla selvisi että ase on lähetetty tukkisepälle perän muutostöitä varten ja työn tilaajan ajatuksena oli että tekisin oman projektini samanaikaisesti tukkisepän kanssa. Tämä oli tärkeä tieto koska se merkitsi sitä että laukun sisustaan pitäisi kunnostuksen lisäksi tehdä myös muutoksia. Oman työni onnistumisen edellytyksenä oli että minulla pitäisi olla jonkinlainen malli siitä millaisiin mittoihin tukki lopulta muotoutuisi. No, ongelma ratkesi sillä että työn tilaaja lupautui pyytämään että tukkiseppä tekisi minulle aseen uuden tukin mukaisen mittamallin.

Seuraavaksi oli edessä kuntoarvion teko; Laukku itsessään näytti ulkoapäin kohtuullisen hyväkuntoiselta. Verhoilun nahka oli toki vuosikymmenten aikana saanut pintaansa naarmuja ja monenmoisia rasva- ja likaläikkiä mutta oli kuitenkin kauttaaltaan ehjä ja mitään nahan kuivumisen aiheuttamia haurastumia ei esiintynyt. Laukun ympäri kulkevat kiristysremmit olivat kylläkin ”kulkeneet tiensä loppuun” eli toinen niistä oli jo katkennut ja toinenkin jo ”viittä vaille”. Laukun kantokahva oli, ihme kyllä, ehjä ja ilmeisen alkuperäinen mutta kaipasi hieman vahvisteita. Selvin ulospäin näkyvä vika oli laukun kannessa eli kaikki sen kulmat olivat ratkenneet saumoistaan, tämä varmaan siksi että vastoin yleistä käytäntöä, tässä laukussa ei ollut minkäänlaisia kulmavahvikkeita, ei sen enempää laukun kannessa kuin rungossakaan.

Laukun sisusta oli sekin alkuperäisessä kunnossa. Ensivilkaisulla näytti siltä että riittäisi jos sen huolellisesti imuroisi ja puhdistaisi mutta tarkemmassa syynissä paljastui ikävä yllätys; laukun sisäverhoiluun käytetty villaverka oli täynnä pienenpientä reikää eli totaalisen koinsyömä. Tämä tarkoitti sitä että se oli kokonaan uusittava. Tämä lisäsi projektin työn määrää huomattavasti.

Tekemäni kuntokartoituksen perusteella saatoin todeta että laukun kunnostaminen vaatisi seuraavat työt:

– Sisäverhoilun uusiminen ja laukun tilajaon muuttaminen aseen tukin mitoille sopivaksi.
– Kulmavahvisteiden teko ja asennus jokaiseen laukun kannen kulmaan.
– Laukun kantokahvan vahvistus
– Kiristysremmien uusiminen.
– Jalkanastojen lisäys laukun pohjaan nahkapinnan lisäkulumisen ehkäisemiseksi

Tässä yhteydessä asiakas esitti toiveen että laukun ulkopintaan prässätyt edellisen omistajan nimikirjaimet peitettäisiin ja tilalle laitettaisiin hänen omansa.

Edelläolevan listan perusteella annoin tarjouksen laukun kunnostamisesta ja asiakas sen hyväksyi. Niinpä itse projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä työnä oli laukun nykyisen kunnon ja sisustan rakenteen tarkka dokumentointi, tämä onnistui helpoiten kameralla. Alla muutamia kuvia aiheesta:

Kuten kuvista voi havaita, oli tavallaan onni että laukun sisäverhoilu vaati täydellisen uusimisen. Puhdistus ja verhoilun paikkailu olisi varmasti jotenkin ollut mahdollista mutta lopputuloksesta olisi parhaimmassakin tapauksessa tullut enemmän tai vähemmän nuhruinen.

Seuraavasta kuvasta käy ilmi miltä laukku näytti sen jälkeen kun sisäverhoilu oli kokonaan poistettu ja rungon vahvistustyöt aloitettu.

Tässä yhteydessä totesin hämmästyksekseni että laukun tukirakenne ei, vastoin omia odotuksiani, ollutkaan tehty havupuusta vaan materiaali muistutti kovasti sitä puukuitulevyä jota meillä suomessa perinteisesti on kutsuttu ”kovalevyksi”. Johtuen tästä huomiosta ja siitä että laukun sisäpuolen verhoilun paperisia ohjelappuja irroittaessani olin löytänyt alkuperäisen aseen sarjanumeron, sain idean alkaa selvittää minkä ikäinen laukku ja siinä ollut ase itseasiassa olivat. Niinpä lähetin laukun valmistajalle meilin jossa esittelin itseni ja kerroin projektistani. Kerroin heille laukun sisältä löytyneen sarjanumeron ja mainitsin myös omasta mielestäni hieman erikoisesta runkomateriaalista ja sen perusteella tekemästäni oletuksesta että laukku ja niinollen myös sen alkuperäinen ase olisi tehty joskus viime sotien jälkeen. Pyysin heidän näkemystään asiasta.

Positiiviseksi yllätyksekseni sain vastauksen meiliini jo kahden vuorokauden sisällä sen lähettämisestä. Valmistajan edustaja kiitti yhteydenotostani ja totesi että sarjanumeron perusteella alkuperäisen aseen valmistusajankohta sijoittui 1900 -luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Hänkin hieman kummasteli laukun rungon materiaalia ja epäili että mitä ilmeisemmin alkuperäinen ase on jossain vaiheessa saanut itselleen uuden laukun johon sen sarjanumero on myös siirretty. Tämä ratkaisu tuntui omastakin mielestäni hyvin loogiselta mutta se ei valitettavasti selvittänyt itse laukun ikää. Mutta koska sarjanumeron lisäksi muita apuja laukun iän tarkempaan määrittämiseen ei ollut, oli tyytyminen edellämainittuun.

Alla kuva laukun uudesta sisustuksesta ja muutamasta kunnostuksen yhteydessä lisätystä detaljista:

Published in: on 17.02.2016 at 21.27  Comments (2)  
Tags: , ,

Metsästäjän vaatelaukku

Vanha tuttu asiakas laitteli meiliä ja halusi tilata itselleen kokonahkaisen, kooltaan n. 30 litraisen laukun jonka pohjan muoto olisi suorakaide, tässä tapauksessa aika tarkkaan A3 paperin kokoinen. Laukun toiminnallisten ominaisuuksien suhteen tilaaja antoi seuraavanlaiset speksit:

Laukun pääasiallisin käyttötarkoitus tulisi olemaan metsästysvaatteiden kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen. Että vaatteiden laittaminen laukkuun ja sieltä pois ottaminen olisi helppoa, pitäisi laukun kansiläppiä olla mielellään kaksi, yksi kummallakin pitkällä sivulla ja niiden pitäisi pysyä tarvittaessa itsestään auki. Koska laukkua ei olisi tarkoitus kanniskella pidempiä matkoja, siihen ei tulisi lainkaan olkahihnaa vaan sitä kannettaisiin kassimaisesti kantolenkeistä.

Otin tilauksen vastaan ja aloin mielessäni pohtia millainen laukku mahdollisimman hyvin täyttäisi tilaajan haluamat ominaisuudet.

Ensimmäisenä tuli mieleen se että materiaali pitäisi olla kohtuullisen tukevaa ja teknisen rakenteen sellainen että sekin omalta osaltaan vielä lisäisi laukun rakenteellista jäykkyyttä. Niinpä päädyin valitsemaan materiaaliksi kasvisparkitun, n.2 mm paksun häränvuodan. Tätä jo sinäänsä vankkaa nahkaa tukevoitettaisiin vielä lisää liimaamalla nahan lihapuolelle ohut vuorinahka.

Laukun rakenteellinen jäykkyys olisi helpointa saada aikaan sijoittamalla jokaiseen pystykulmaan riittävän leveä ”laippasauma”, siis samanlainen joka on puukon tupen sisäpinnassa. Kun tällaisen sauman ”laippaleveys” on 5-10 mm ja laippa on sekä liimattu että ommeltu, on se rakenteena varsin jäykkä. Laukun pohjanahalle saisi lisää tukevuutta 3 mm vanerilevyllä jonka paikallaan pysyminen varmistettaisiin liimalla ja niiteillä.

Laukun avonaisena pysyminen olisi helpointa varmistaa sijoittamalla laukun päätykappaleiden yläosaan matalat läpät jotka laukkua avattaessa nousisivat itsestään pystyyn ja siten osaltaan tukisivat laukun kummallekin pitkälle sivulle kiinnittyviä kansiläppiä. Se että laukusta varmasti tulisi luja ja pitkäaikaista käyttöä kestävä, varmistuisi sillä että kaikki laukun ompeleet tehtäisiin ns. suutarintyönä eli neulalla ja naskalilla käsin ommellen.

Laukkuun tarvittavat helat päätin valita siten että ne sekä muodoltaan että materiaaliltaan mahdollisimman hyvin sopisivat laukun klassiseen yleisilmeeseen. Perinteisesti sopivana materiaalina on pidetty messinkiä/pronssia joten en katsonut olevan mitään syytä poiketa tästä traditiosta.

Alla kuvia valmiista laukusta:

Laukku kiinni

Laukun pohja

Laukku auki

Laukun sisältö

Detalji1

Detalji2

Detalji3

Detalji4

Pohjan detalji

Published in: on 01.12.2015 at 21.55  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Lentäjän rannekello

Ystäväni on kiinnostunut ilmailusta monella eri tavalla; hän työskentelee lennonjohtajana, on osakkaana pienlentokoneessa ja toimii vesilentokerhon puheenjohtajana. Lisäksi hän myös keräilee suomalaisen ilmailun historiaan liittyvää esineistöä joten voidaan todella sanoa että mies on ilmailun harrastaja sormenpäitään myöten. Tapaamme po. herrasmiehen kanssa lähinnä satunnaisesti, yleensä kahvikupposen ääressä ja vaihdamme silloin kuulumisia. Itselläni ei ilmailuun ole juurikaan minkäänlaisia kosketuskohtia mutta esineet ja niiden keräily kiinnostavat minuakin joten juttua tapaamisillamme aina riittää.

Erään tapaamisemme yhteydessä tuli puhetta kelloista ja niiden liittymisestä ilmailun historiaan. Ystävälläni oli mukana vanha vedettävä Junghans -merkkinen kello jonka hän joskus aikoinaan oli ostanut kirpputorilta. Kellosta näki selvästi että se oli ollut ruuveilla kiinni jossain laitteessa ja ystäväni vahvistikin näkemykseni; kellon myyjä oli kertonut kellon olleen kiinni jossain Suomen Ilmavoimien käyttämässä konemallissa mutta romutuksen yhteydessä se oli irroitettu ja otettu talteen. Katselimme kelloa yhdessä ja kokeilimme sen toimintoja. Tässä puuhassa ystäväni mieleen tuli hauska ajatus ja hän kysyi minulta olisiko mahdollista muuttaa po. kello rannekelloksi. Tutkin kellon rakennetta vähän tarkemmin ja totesin että idea on toteutettavissa vaikka esineen, lähinnä rannekellona ajatellen, suurehko fyysinen koko tekisi muutoksesta hieman haastavan. Tästä kommentistani ystäväni innostui kovasti joten lupauduin katsomaan mitä saan aikaiseksi.

Projekti otti oman aikansa ja sen kanssa jouduttiin, lähinnä teräs-osan kanssa, käyttämään alihankintaakin mutta lopputulos oli meidän molempien mielestä varsin onnistunut. Itse olen lopputuloksessa näkevinäni ns. Steam Punk -henkeä, tämä visuaalinen muotisuuntaus leviää maailmalla aika kovaa vauhtia ja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla uutta ja vanhaa.

Alla kuvia valmiista kellosta:

Published in: on 24.11.2015 at 13.23  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,