Metsästäjän vaatelaukku

Vanha tuttu asiakas laitteli meiliä ja halusi tilata itselleen kokonahkaisen, kooltaan n. 30 litraisen laukun jonka pohjan muoto olisi suorakaide, tässä tapauksessa aika tarkkaan A3 paperin kokoinen. Laukun toiminnallisten ominaisuuksien suhteen tilaaja antoi seuraavanlaiset speksit:

Laukun pääasiallisin käyttötarkoitus tulisi olemaan metsästysvaatteiden kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen. Että vaatteiden laittaminen laukkuun ja sieltä pois ottaminen olisi helppoa, pitäisi laukun kansiläppiä olla mielellään kaksi, yksi kummallakin pitkällä sivulla ja niiden pitäisi pysyä tarvittaessa itsestään auki. Koska laukkua ei olisi tarkoitus kanniskella pidempiä matkoja, siihen ei tulisi lainkaan olkahihnaa vaan sitä kannettaisiin kassimaisesti kantolenkeistä.

Otin tilauksen vastaan ja aloin mielessäni pohtia millainen laukku mahdollisimman hyvin täyttäisi tilaajan haluamat ominaisuudet.

Ensimmäisenä tuli mieleen se että materiaali pitäisi olla kohtuullisen tukevaa ja teknisen rakenteen sellainen että sekin omalta osaltaan vielä lisäisi laukun rakenteellista jäykkyyttä. Niinpä päädyin valitsemaan materiaaliksi kasvisparkitun, n.2 mm paksun häränvuodan. Tätä jo sinäänsä vankkaa nahkaa tukevoitettaisiin vielä lisää liimaamalla nahan lihapuolelle ohut vuorinahka.

Laukun rakenteellinen jäykkyys olisi helpointa saada aikaan sijoittamalla jokaiseen pystykulmaan riittävän leveä ”laippasauma”, siis samanlainen joka on puukon tupen sisäpinnassa. Kun tällaisen sauman ”laippaleveys” on 5-10 mm ja laippa on sekä liimattu että ommeltu, on se rakenteena varsin jäykkä. Laukun pohjanahalle saisi lisää tukevuutta 3 mm vanerilevyllä jonka paikallaan pysyminen varmistettaisiin liimalla ja niiteillä.

Laukun avonaisena pysyminen olisi helpointa varmistaa sijoittamalla laukun päätykappaleiden yläosaan matalat läpät jotka laukkua avattaessa nousisivat itsestään pystyyn ja siten osaltaan tukisivat laukun kummallekin pitkälle sivulle kiinnittyviä kansiläppiä. Se että laukusta varmasti tulisi luja ja pitkäaikaista käyttöä kestävä, varmistuisi sillä että kaikki laukun ompeleet tehtäisiin ns. suutarintyönä eli neulalla ja naskalilla käsin ommellen.

Laukkuun tarvittavat helat päätin valita siten että ne sekä muodoltaan että materiaaliltaan mahdollisimman hyvin sopisivat laukun klassiseen yleisilmeeseen. Perinteisesti sopivana materiaalina on pidetty messinkiä/pronssia joten en katsonut olevan mitään syytä poiketa tästä traditiosta.

Alla kuvia valmiista laukusta:

Laukku kiinni

Laukun pohja

Laukku auki

Laukun sisältö

Detalji1

Detalji2

Detalji3

Detalji4

Pohjan detalji

Published in: on 01.12.2015 at 21.55  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Lentäjän rannekello

Ystäväni on kiinnostunut ilmailusta monella eri tavalla; hän työskentelee lennonjohtajana, on osakkaana pienlentokoneessa ja toimii vesilentokerhon puheenjohtajana. Lisäksi hän myös keräilee suomalaisen ilmailun historiaan liittyvää esineistöä joten voidaan todella sanoa että mies on ilmailun harrastaja sormenpäitään myöten. Tapaamme po. herrasmiehen kanssa lähinnä satunnaisesti, yleensä kahvikupposen ääressä ja vaihdamme silloin kuulumisia. Itselläni ei ilmailuun ole juurikaan minkäänlaisia kosketuskohtia mutta esineet ja niiden keräily kiinnostavat minuakin joten juttua tapaamisillamme aina riittää.

Erään tapaamisemme yhteydessä tuli puhetta kelloista ja niiden liittymisestä ilmailun historiaan. Ystävälläni oli mukana vanha vedettävä Junghans -merkkinen kello jonka hän joskus aikoinaan oli ostanut kirpputorilta. Kellosta näki selvästi että se oli ollut ruuveilla kiinni jossain laitteessa ja ystäväni vahvistikin näkemykseni; kellon myyjä oli kertonut kellon olleen kiinni jossain Suomen Ilmavoimien käyttämässä konemallissa mutta romutuksen yhteydessä se oli irroitettu ja otettu talteen. Katselimme kelloa yhdessä ja kokeilimme sen toimintoja. Tässä puuhassa ystäväni mieleen tuli hauska ajatus ja hän kysyi minulta olisiko mahdollista muuttaa po. kello rannekelloksi. Tutkin kellon rakennetta vähän tarkemmin ja totesin että idea on toteutettavissa vaikka esineen, lähinnä rannekellona ajatellen, suurehko fyysinen koko tekisi muutoksesta hieman haastavan. Tästä kommentistani ystäväni innostui kovasti joten lupauduin katsomaan mitä saan aikaiseksi.

Projekti otti oman aikansa ja sen kanssa jouduttiin, lähinnä teräs-osan kanssa, käyttämään alihankintaakin mutta lopputulos oli meidän molempien mielestä varsin onnistunut. Itse olen lopputuloksessa näkevinäni ns. Steam Punk -henkeä, tämä visuaalinen muotisuuntaus leviää maailmalla aika kovaa vauhtia ja yhdistelee mielenkiintoisella tavalla uutta ja vanhaa.

Alla kuvia valmiista kellosta:

Published in: on 24.11.2015 at 13.23  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,

Metsästäjän syntymäpäivälahja

Vanha asiakkaani poikkesi kylään. Emme olleet hetkeen tavanneet joten aluksi vaihdoimme yleiset kuulumiset ja keskustelimme meneillään olevasta jahtikaudesta. Kummankaan saalistilasto ei ollut kovin kummoinen joten vieraani vaihtoi puheenaiheen varsin nopeasti varsinaiseen kyläilynsä syyhyn; Hänet oli kutsuttu 50 -vuotissyntymäpäiville. Tuleva syntymäpäiväsankari oli, paitsi asiakkaani hyvä tuttava, myös hänen metsästystoverinsa joten oli aika selvää että merkkipäivän viettäjälle annettava lahja liittyisi jollain tavoin herrojen yhteiseen harrastukseen.

Asiakas oli jossain vaiheessa hankkinut itselleen kaksi paria laadukkaita ja tyylikkäitä haulikon klikkipatruunoita ja nyt hänen tarkoituksenaan oli antaa näistä toinen pari ystävälleen lahjaksi. Esinepari oli jo sinänsä hieno lahja mutta että kokonaisuus olisi loppuun mietitty, tarvittaisiin esineille vielä sopiva säilytysrasia.

Otin tilauksen vastaan lupautuen tekemään parhaani asian suhteen. Samalla sovittiin että klikkipatruunat jäisivät minulle rasian teon ajaksi lainaan koska tarvitsisin niitä tuotteen mitoitukseen.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Published in: on 10.10.2015 at 21.08  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Patruunakotelo puhvelijahtiin

Sain sähköpostilla kyselyn jossa tiedusteltiin onnistuisiko minulta valmistaa sellainen vyöllä kannettava patruunakotelo että siitä saisi tarpeen niin vaatiessa patruunat hyvin nopeasti ladattavaksi aseeseen. Edellytyksenä em. seikalle oli kysyjän mukaan se että kotelossa ei ole minkäänlaista kanttaa vaan patruunat ovat koko ajan helposti saatavilla.

Asiakkaan kuvailema patruunakotelo on hyvin klassinen malli ja sitä käyttävät erityisesti ne jotka pääasiassa metsästävät ns. vaarallista riistaa kuten leijonia, leopardeja ja puhveleita. Tällaisessa jahtimuodossa käytetään, varsinkin ammattioppaiden keskuudessa, ns. tuplaluodikkoa eli kaksipiippuista kivääriä joka toiminnaltaan vastaa meillä paremmin tunnettuja vastaavia haulikoita. Nämä aseet ovat hyvin usein rinnakkaispiippuisia ja kaliiberiltaan 9,3x74R taikka isompia. Mainitun tyyppisen aseen käyttö perustuu siihen että yleisesti ajatellaan että kaksi nopeaa läheltä ammuttua tarkkaa laukausta pitäisi riittää lopettamaan eläin mutta, kuten jokainen vähän enemmän metsästänyt tietää, ei tämä aina suinkaan onnistu ja silloin täytyy ase kyetä lataamaan uudestaan todella nopeasti ja mieluummin siten että molemmat panokset menevät paikalleen pesään samalla kertaa. Tätä asiaa auttaa se että mainitun tyyppisissä aseissa on yleensä ejektorit eli kun ase taitetaan, heittää ase ammutut hylsyt itse ulos.

Koska pyydetty tuote oli minulle jo varsin tuttu, oli minun helppoa vastata asiakkaan kysymykseen myönteisesti. Sovimme että kävisimme asiaan liittyvät tarkemmat ”speksit” läpi puhelimessa.

Ensimmäisenä asiana tuli puhe koteloon käytettävästä materiaalista. Mainitsin asiakkaalle pari tähän liittyvää seikkaa, lähinnä ehdottaen koteloa tehtäväksi paksusta puuvillakankaasta. Asiakas kuitenkin toivoi että tekisin kotelon tukevasta (tummanruskeasta) nahasta joka käytännössä on se toinen ainoa toimiva materiaali-vaihtoehto. Hyväksyin toiveen ja annoin tuotteelle karkeahkon hinta-arvion. Asiakas taas puolestaan hyväksyi sen joten projekti saattoi alkaa.

Pyysin asiakasta laittaamaan minulle muutaman hänen aseeseensa kaliiberin mukaisen patruunan hylsyn ynnä myös pari kappaletta ns. dummy -patruunaa eli sellaista jossa on luoti paikoillaan mutta josta puuttu ruuti ja nalli. Näiden avulla minun olisi helppo mitoittaa kotelo oikein.

Toiveen esittämisen jälkeen jäin odottamaan asiakkaan lähetystä joka sitten parin päivän kuluttua saapuikin ja saatoin aloittaa itse työn.

Alla muutama kuva valmiista tuotteesta:

kotelo edestä

kotelo takaa

kotelo hihnat auki

kotelo vyöllä

Grillaajan työkalu

Omassa tuttavapiirissäni on, syystä tai toisesta, aika monta mieshenkilöä joille ruuanlaitto on, paitsi keino saada mieleistä ja laadukasta ruokaa suuhunsa, myös tärkeä harrastus. Ja kuten hyvin kaikki tiedämme, kun mies alkaa jotain tosissaan harrastamaan, tarvitaan toimeen myös joukko monenmoisia harrastusvälineitä.

Niinpä eräs ystäväni joka kuuluu näihin innokkaisiin ruuanlaiton harrastajiin, totesikin tässä päivänä muutamana että hänen grillinsä varusteista puuttuu jotain hyvin tärkeää eli sellainen kunnollinen terätyökalu jolla pystyy tarvittaessa paloittelemaan isompaa ja jopa jäätynyttäkin lihaa. Herra oli testaillut monenlaisia vaihtoehtoja, mm. kiinalaismallista lihakirvestä mutta todennut sen ja lähes kaikki muutkin vaihtoehdot enemmän tai vähemmän omiin tarpeisiinsa sopimattomaksi. Niinpä hän lopulta turvautui ”viimeiseen oljenkorteen” ts. soitti minulle. Pähkäilimme asiaa yhdessä puhelimessa ja kaveri tuli maininneeksi käyttäneensä lihan paloitteluun, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut tarjolla, täysikokoista leukua mutta tuumasi vielä heti samaan hengenvetoon että haluaisi mieluummin po. touhuun ihan oman erikoistyökalun.

Kommentti leu’usta ”sytytti lampun” korvieni välissä ja ehdotin käsilläolevaan ongelmaan seuraavaa ratkaisua; Tehdään työkalusta pitkälti leu’un tyyppinen mutta ”räätälöidään” sen teknisiä ratkaisuja ja materiaaleja niin että ne paremmin sopivat ruuanlaittopuuhiin. Kaverin kommentti ehdotelmaani oli myönteinen joten projekti saattoi alkaa.

Päädyin valitsemaan teräksi norjalaisen Hellen valmistaman ruostumattoman leukun terän, se on tunnetusti hyvä laatuinen ja sen pituus (214 mm) on riittävä isompiinkin paloittelutöihin. Koska terätyökalua joudutaan jatkuvasti pesemään, valitsin työkalun pään materiaaliksi teak -puun. Se on luonnostaan öljyinen ja kestää hyvin jatkuvaa veden kosketusta. Pään alahelan ja ponnen materiaaliksi, lähinnä asiakkaan toivomuksesta, valitsin messingin joka kestää hyvin käytössä ja sopii väriltään hyvin yhteen valitun puumateriaan kanssa.
Tupen materiaaliksi valitsin ”sen tavallisen” ts. kasvisparkitun naudan vuodan. Koska tätä työkalua ei käytännössä juuri lainkaan kuljetella paikasta toiseen, otin tämän asian huomioon tupen mallia suunnitellessani ja tein tupesta sellaisen että sen voi helposti ripustaa seinälle kun sitä ei käytetä.

Alla kuvia valmiista tuotteesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 14.07.2015 at 14.19  Jätä kommentti  

Metsästäjän kaatoryyppy

Muinaisina aikoina, kun suomalaiset vielä uskoivat luonnon jumaliin ja hankkivat pääasiallisen elantonsa metsästämällä ja kalastamalla, kuului näiden toimien yhteyteen olennaisena osana monenmoiset rukoukset ja uhrausriitit. Suoritettujen menojen tarkoituksena oli kiittää metsän jumalia saadusta saaliista ja taata saalisonnen jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

Vaikka kristinusko saapui suomeen jo 900 -luvulla, ei se kokonaan pystynyt syrjäyttämään mainittuja perinteitä vaan metsän jumalan palvonta jatkui kansan parissa edelleen. Ajan kuluessa tosin kävi niin että em. palvomismenoja, joita myös ”peijaisiksi” kutsutaan, alettiin pitää vain silloin kun saatiin saaliiksi jokin isompi eläin. Tämä koski erityisesti ”metsän omenaa” eli karhua. Peijaisperinne säilyi erityisesti syrjäseuduilla kuten Karjalassa ja Lapissa, voimissaan hyvin pitkälle, käytännössä lähes nykyaikaan saakka joten vanhemmassa suomalaisessa alan kirjallisuudessa törmääkin usein kuvauksiin ”karhupeijaisista” joita pidettiin ihan kylätasolla julkisesti jopa 1900 -luvun alkupuolelle saakka.

Kuten edellä jo mainittu, kuului peijaisiin saadun saaliin kunniaksi tehtävä uhrausriitti. Osana tätä toimitusta usein nautittiin, paitsi saaliseläimen lihaa, myös alkoholia. Joskus jopa lievään juopumukseen saakka.

Kun pidetään mielessä edellä mainitut kansanperinteet ja lisätään ”soppaan” vielä myöhemmin muualta päin maailmaa suomeen kulkeutuneet jahtimuodot ja niihin liittyvä tapakulttuuri, ollaan jo varsin hyvin selvillä siitä miksi varsin monella nykymetsästäjälläkin on tapana kuljettaa mukanaan, varsinkin hirvi- ja karhujahtiin lähdettäessä, ainakin pieni määrä alkoholia. Ajatuksen kulku menee näin; Jos sattuisi käymään niin onnellisesti että saalista saadaan, on onnistuneen kaadon kunniaksi perinteen mukaan kohteliasta nauttia pikku ryyppy ja ampujan velvollisuuksiin kuuluu tarjota sellainen myös mukanaolleille kanssa-metsästäjille.

Ja jos halutaan että homma tapahtuu asiaankuuluvan juhlallisesti, pitää mukana kuljetettava varustus ts. pullo ja tarjoiluastiat olla tyyliltään tapahtuman hengen mukaiset. Seuraavassa muutama kuva omasta tulkinnastani siitä millainen em. ”kattaus” esimerkiksi voisi olla:

Rasia kiinni1

Rasia kiinni detail

Rasia avattuna

Rasia purettuna

Rasia purettuna detail1

Rasia purettuna detail7

Published in: on 07.06.2015 at 14.27  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Metsästäjän puukko

Olen kevään mittaan kehitellyt mielessäni sellaista puukkomallia joka on olemukseltaan hyvin perinteinen mutta jonka muodoissa ja dimensioissa on kuitenkin painotettu niitä tarpeita joita tavallinen metsästäjä kohtaa kun hän saalista saatuaan alkaa sitä käsittelemään ts. suolistamaan ja nylkemään.

Terälle on annettu sen verran pituutta (95 mm) että sillä pystyy tarvittaessa hyvin paloittelemaan hieman isompaakin eläintä ja terän kärkikaari on hieman tavallista ”kyömympi” mikä sinänsä on hyvä ominaisuus saaliseläintä nyljettäessä. Terä on taottu matalaseosteisesta hiiliteräksestä joka oikein hoidettuna on hyvä terämateriaali myös metsästyskäytössä, ei vähiten siksi että sen teroitus on hyvin nopeaa ja helppoa. Terän hamara on jätetty kiillottamatta, tähän syy ei niinkään ole puukolle mietityssä pääasiallisessa käyttötarkoituksessa vaan enemmänkin visuaalinen seikka.

Puukon päässä ei ole mitään erityistä jollei sellaiseksi lasketa keskimääräistä laadukkaampaa materiaalia ts. super -luokan visakoivua. Hela on, allekirjoittaneelle hyvin tyypillisesti, mustaa puhvelin sarvea. Tuppi on ommeltu ruskeasta 1,8 mm paksusta kasvisparkitusta naudan nahasta.

Alla kuvia valmiista puukosta:

Visapuukko tupessa

Visapuukko tupesta1

Published in: on 14.05.2015 at 12.38  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Suoja tablettitietokoneelle

Eräs tuttava kyseli voisinko tehdä nahkaisen kuljetussuojan hänen iPad tabletti-tietokoneelleen. Koneessa oli jo valmiina sammutusmagneetilla oleva monitorikansi mutta varsinaisena kuljetussuojana toimi kankainen pussukka jonka suojavaikutus esim. kolauksia vastaan on käytännössä täysin olematon. Koska olin jo aijemmin puuhaillut hieman vastaavien projektien parissa oli minun helppo vastata kyselyyn myöntävästi.

Tein kotelon tekniikalla joka aika paljolti vastaa sitä millä perinteinen puukon tuppi tehdään ts. märkä nahka ensin pakotetaan ja lopuksi ommellaan tietokoneen mittojen perusteella valmistetun ”uros” -muotin ympärille. Tämä tekniikka on siitä hyvä että kerran tehty muotti palvelee myös jatkossa nopeuttaen seuraavien mitoiltaan vastaavien kotelojen valmistamista.

Alla muutama kuva valmiista kotelosta:

iPadKotelo5

iPadKotelo6iPadKotelo7

Published in: on 18.01.2015 at 1.41  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Puukko pikku vuolijalle

Tuttavaperheeni nuorin tytär oli jo jonkin aikaa osoittautunut kiinnostusta puukon käsittelyyn ja vuolemiseen. Perheen isä oli tästä asiasta kovin hyvillään ja päätti että tähän saakka käytössä ollut perinteinen punapää-Mora saisi nyt väistyä ja tytölle tehtäisiin joululahjaksi ihan ikioma puukko.

Kävimme isän kanssa asiasta lyhyen neuvottelun ja päädyimme puukon suhteen seuraaviin spekseihin:
Puukon pitäisi olla sen kokoinen että tyttö voisi vuolla sillä jo nyt (alle 10v. ikäisenä) mutta myös niin iso että se palvelisi häntä kunnolla myöhemminkin, aina aikuiseksi saakka.
Puukon ulkoasuun olisi hyvä saada jotain naisellista, tässä tapauksessa asia hoitui valitsemalla pään materiaaliksi koivu joka on värjätty tummanpunaiseksi ja sitten stabiloitu (=kyllästetty polymeerillä). Ao. materiaali on suhteellisen kovaa, jopa liukastakin joten sovittiin että puun lisäksi päähän tulee helan juureen vielä muutama kerros tuohta, tämä ikäänkuin puskurina ehkäisemään pienen vuolijan etusormen lipsahtamista terän puolelle.
Koska on aika todennäköistä että puukon tuleva saaja ei ainakaan aluksi tule puukkoaan oikein huoltaneeksi, valittiin terän materiaaliksi ruostumaton teräs.
Tuppi on normaalia ruskeaa parkkinahkaa.

Alla pari kuvaa valmiista puukosta:
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 22.12.2014 at 17.55  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Vanhalle haulikolle uusi laukku

Pitkäaikaisen asiakkaani kanssa oli jo useampaan otteeseen ollut puhetta että hänen rinnakkaispiippuinen ”peltojahti-haulikkonsa” tarvitsisi nykyistä paremman kuljetuslaukun. Aseen mukana tullut laukku kun oli mallia ”halpa tarvike” eli siitä puuttui sekä sisäpuolen kangasverhoilu että laukun kiinnipysymisen varmistavat nahkaremmit.

Alkukesästä asiakkaani ilmoitti että nyt, kun metsästyskauden alkuun on vielä reippaasti aikaa, olisi hänen puolestaan sopiva hetki aloittaa uuden laukun teko. Ajankohta sopi hyvin minullekin koska kesä noin yleisesti on töiden puolesta aika rauhallista aikaa.

Keskustelimme asiakkaan kanssa selväksi laukun ”yleiset linjat” ja päädyimme seuraavaan;

Laukun runko on tehty kahta eri paksuutta olevasta vanerista. Rungon sisälle on puisilla muotolistoilla jaettu tilat piipulle ja ”varsinaiselle” ts. aktio-perä -yhdistelmälle sekä näiden lisänä erillinen kannellinen lokero jossa voi säilyttää aseen huoltoon ja puhdistukseen liittyviä tarvikkeita. Lokeron sisäpuoli on päällystetty lakatulla puuvillasekoitekankaalla joka kestää paremmin öljyjä ja rasvaa kuin muuhun sisäverhoiluun käytetty tummanvihreä villaverka.

Laukun ulkopinnan päällysteeksi tulee yksi perinteisistä vaihtoehdoista ts. juutista kudottu säkkikangas. Ao. kangaslaatu on mekaanisesti lujaa ja helppoa kyllästää kosteutta vastaan. Kyllästeenä päätin käyttää perinteistä vaihtoehtoa eli kangas maalattiin useaan kertaan vernissa -pohjaisella maalilla. Laukun kannike ja kulmavahvikkeet tehtiin parkkinahasta ja kiinnitettiin paikoilleen messinkisillä nauloilla ja ruuveilla. Laukun kiinnipysymisen varmistaa kaksi messinkistä linkkusalpaa sekä koko laukun ympäri menevät kaksi soljella kiristyvää parkkinahka-remmiä.

Alla kuvia valmiista laukusta:

Laukku3b

Laukku4b

Laukku7

Laukku10

Laukku9

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.