Tomahawkin tuunausta

Vanha asiakkaani oli hankkinut itselleen amerikkalaisen Cold Steelin valmistaman tomahawk -tyyppisen kirveen. Kyseinen malli on siitä näppärä että sen hamarapuolella on vasara mikä kovastikin laajentaa ao. työkalun käyttöä. Kaverini tekemien käytännön testien perusteella tämä malli on ihan oikeasti toimiva työkalu moneen pienempään kirvestyöhön mikä tuli hyvin todettua kun sen toimivuutta vertailtiin Fiskarsin ja erään ruotsalaisen valmistajan retkikirveisiin.

Kuten liitteenä olevasta kuvasta näkyy, on kirves kaupasta tullessaan aika karu työkalu joten asiakkaani tuumi että sen ulkonäköä voisi vähän parantaa ja samalla laatia sille kunnollisen vyökannikkeen ynnä toimivan teräsuojan. Keskustelimme lyhyesti asiakkaan toiveista ja ne kävivät varsin hyvin yhteen omien ajatusteni kanssa joten lupasin hoitaa homman.

Alla kuva tehdasvalmiista tomahawkista ja siitä millainen siitä meikäläisen käsittelyssä tuli. Terästä poistettiin maalipinta, varsi kiilattiin paikoilleen perinteisellä tavalla ja lopuksi tummanruskeaksi petsattu varsi verhoiltiin nahalla ja sen tasapainokohtaan laitettiin pellavanyöri -punos otetta parantamaan:

Mainokset
Published in: on 23.05.2018 at 12.00  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Vähän on paljon.

Suunnilleen kuukausi sitten törmäsin omassa vaki-kahvilassani ihan sattumalta vanhaan tuttavaan. Vaihdoimme ensin tärkeimmät lähiaikojen yleiset kuulumiset mutta varsin nopeasti keskustelu kääntyi allekirjoittaneen työhön liittyviin asioihin.

Tuttavani kertoi etsivänsä hyväkuntoista muotoilija Tapio Wirkkalan suunnittelemaa klassikkopuukkoa ja kysäisi olisiko minulla kesties antaa vinkkiä mistä sellaisen voisi löytää niin hyväkuntoisena että sen kehtaisi antaa lahjaksi. Seuraan käytettyjen puukkojen nettimarkkinoita aika tarkkaan joten vastauksena tehtyyn kysymykseen minun oli todettava että ao. puukkoa liikkuu markkinoilla kohtuullisen paljonkin mutta oikeasti hyvässä alkuperäiskunnossa olevat ovat kyllä erittäinkin harvassa.

Tämän jälkeen keskustelumme kääntyi aika pian siihen miksi juuri tätä puukkoa on niinkin paljon säilynyt, jollei nyt ihan uuttavastaavassa, niin ainakin hyvässä käyttökunnossa. Selitykseksi tähän annoin oman tulkintani asiasta eli sen yleisesti tunnetun totuuden että po. puukko on kyllä erittäin kaunis esine mutta, lähinnä siinä käytettyjen materiaalien ominaisuuksista johtuen, ei ollenkaan hyvä käyttötyökalu. Niinpä useissa tapauksissa huonoksi työkaluksi todettu esine on kauniin ulkomuotonsa vuoksi kuitenkin haluttu säilyttää ja siksi niitä on aikoinaan paljonkin kertynyt ”piirongin laatikkoihin” joista ne nyt hiljalleen putkahtelevat keräilymarkkinoille myyntiin.

Edelläolevan keskustelun jälkeen sain idean kertoa omasta uudesta puukkomallistani josta jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Tuttavani kiinnostui asiasta sen verran että samantien yhdessä katselimme hänen puhelimensa näytöltä kuvat mainitusta puukosta. Ajatus pöydällä säilytettävästä puukosta viehätti tuttavaani niin paljon että seuraavaksi hän tiedusteli paljonko maksaisi jos tekisin hänelle vastaavalla idealla olevan puukon mutta hieman toisilla väri- ja materiaalivaihtoehdoilla. Toiveena olisi saada puukosta ulkoasultaan mahdollisimman hillitty ja pelkistetty joten puukon pää saisi mieluusti olla mustaa Ébenpuuta ja tuppi mustaa nahkaa. Nämä toiveet minun oli helppo hyväksyä ja kerrottuani puukosta haluamani korvauksen sain sille hyväksynnän ja siis samalla tilauksen mainitunlaisesta puukosta.

Alla kuvia valmiista puukosta. Terä On YP -taonnan Antti Mäkisen käsialaa.

Published in: on 17.05.2018 at 20.01  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Pöytäpuukko

Tuttavani on ammatiltaan graafikko ja tekee myös patsaita, pääosin puusta. Olin jo aijemmin tehnyt hänen vaimolleen puukon ja tässä eräänä päivän hän kysyi voisinko tehdä hänellekin suunnilleen samanlaisen. Keskustelimme asiasta hieman tarkemmin ja kävi ilmi että puukon käyttö tapahtuisi lähinnä omistajansa työhuoneella eikä sitä ollut tarkoitus kuljetella vyöllä. Tämä käytännössä tarkoitti sitä että normaaliin tuppeen olennaisesti kuuluvaa kanniketta ei tarvittaisi ollenkaan.

Tästä kommentista sain heti idean siihen että puukon tuppi voisi olla malliltaan hieman tavallisuudesta poikkeava. Kehittelin ajatusta tuppimallista parin päivän ajan ja alla näkyy kuvia siitä millainen on lopputulos. Tupen lesta on avattu koko terän leveydeltä joten puukon voi työntää tuppeen välittämättä siitä kumpi terän kylki sattuu olemaan ylöspäin.

Published in: on 15.02.2018 at 19.24  Jätä kommentti  
Tags: ,

Puukot isännälle ja emännälle

Vanha, jo lapsuuden ajoilta oleva tuttavani tilaili minulta itselleen käyttöpuukon. Toiveita ei juurikaan muita ollut kuin se että hän halusi itselleen hyvin tehdyn peruspuukon joka sopisi kaikkeen sellaisen käyttöön mihin puukkoa noin yleensäkin tarvitaan. Lisäkaneettina oli vielä se että koska hänellä jo ennestään on ihan käyttökelpoinen puukko, oli aikataulu hyvin väljä ja toimitusajankohta lähinnä meikäläisen kiireistä riippuva.

Aloittelin projektia rauhassa muiden töitteni ohella hankkimalla ensimmäiseksi sen tärkeimmän eli hyvälaatuisen terän. Sen teki matalaseosteisesta hiiliteräksestä Tero Kotavuopio jolle tilauksen yhteydessä toimitin mallikuvan josta selvisi millaista terää olin tälläkertaa vailla.

Terä saapui aikanaan ja ennen kuin edes ehdin aloittaa itse puukon tekoa, tuli tilaajalta viesti että olisi tarve toisellekin puukolle. Tämä oli tulevana jouluna tarkoitus antaa lahjaksi tilaajan vaimolle. No, eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa taas uudelleen sopivan terän metsästys. Tälläkertaa tekijäksi valikoitui vanha konkari Jarmo ”pappa” Hakkarainen jolta joskus aijemminkin olin teriä ostanut ja silloin niiden tyyliin ja laatuun tykästynyt.

Joskus teriin liittyvistä asioista ao. herrasmiehen kanssa keskustellessani totesimme että meillä molemmilla on varsin samanlaiset ajatuksen puukon teristä ja puukoista noin yleensäkin. Tältä pohjalta terän tilaaminen hänelta olikin helppoa kun sitä nyt meneillään olevaan projektiin tarvittiin.

Alla kuvia valmiista puukkoparista:

Published in: on 07.12.2017 at 19.31  Jätä kommentti  
Tags: ,

Keisarin uudet vaatteet

Tutustuin hiljattain aseisiin liittyvän keskustelufoorumin kautta erääseen ranskalaiseen herrasmieheen. Teimme hänen kanssaan kauppaa eräästä vähän harvinaisemmasta lupavapaasta aseen osasta (teräksinen kiväärin perälevy) ja siinä sivussa tuli puheeksi meikäläisen ammatti. Kerroin olevani käsityöläinen ja pyysin ao. henkilöä tutustumaan blogiini. Hän lupasi tehdä työtä käskettyä ja totesi että hänellä saattaisi olla minulle vähän työmaata. Kiinnostuin asiasta ja pyysin häntä kertomaan lisää. Sain vastaukseksi lupauksen palata piakkoin asiaan joten jäin odottavalle kannalle.

Ilokseni sainkin jo seuraavana päivänä meilin jossa em. herrasmies selvensi aijemmin mainitsemansa työtehtävän luonnetta ja lähetti liitteenä tämän kuvan:

Kävi ilmi että viestin lähettäjä oli saanut kuvassa näkyvät veitset lahjaksi pojaltaan. Veitset ovat sinänsä ihan toimivia ja korkealaatuisia mutta niiden visuaalinen tyyli ei lainkaan miellytä lahjan saajaa. Niinpä kysymys kuuluikin voisinko tehdä asialle jotain. Ajatuksena oli ensin tehdä molempien veitsien ulkoasusta vähän perinteisempi ja lopuksi tehdä molemmille vielä uuteen tyyliin sopiva tuppi/kantokotelo. Meilin liitteenä oli myös pari luonnosmaista kuvaa joilla veitsen omistaja pyrki selittämään minkä tyyppistä ulkoasua hän terätyökaluilleen toivoi. Samalla hän kysyi myös arviota siitä kuinka paljon muutostyöt tulisivat maksamaan.

Perehdyin ensin rauhassa saamiini kuviin ja totesin että tämän tyyppinen homma vastaa käytännössä samaa kuin jos ostaisin terän/rakennussarjan ja sen jälkeen tekisin aivan uudet tuotteet. Tältä pohjalta oli varsin helppoa laskea minkä kokoinen työmaa minua odotti ja antaa sen pohjalta realistinen tarjous ja samalla myös projektille alustava aikataulu.

Sain tarjoukselleni ja aikataululle hyväksynnän joten projekti saattoi alkaa. Kokeilin alussa hyödyntää tilaajan laittamia luonnoksia mutta varsin nopeasti totesin että niiden muotomaailma ei oikein käytännössä toiminut joten minun oli pakko ”ottaa lusikka kauniisti käteen” ja perustaa veitsien uusi ulkoasu niihin reunaehtoihin joita terätyökalujen teräsosien olemassaoleva muotoilu minulle asetti.

Alla kuvissa valmiit veitset koteloineen:

Published in: on 07.11.2017 at 22.29  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Kova laukku yhdistelmäaseelle

Suunnilleen vuosi sitten metsästyskaverini kertoi löytäneensä itselleen mieluisan ja vieläpä kohtuuhintaisen yhdistelmäaseen. Oletin että kyseessä olisi ollut drillinki mutta kaveri ilmoitti että tässä aseessa onkin piippuja neljä, tai tarkasti ottaen viisi. Oivalsin oitis että kyseessä oli yhdistelmäase jonka mukana on toinen piippupari ja tuo viides lienee ns. sisäpiippu. Päätelmäni myönnettiin oikeaksi ja aikanaan uusi harrastusväline tuotiin myös näytille.

Ase on Saksan Ulmissa Krieghoffin tehtailla valmistettu päällekkäispiippuinen yhdistelmäase mikä asetyyppi meillä suomessa yleisesti tunnetaan nimellä ”rihlakko”. Toisen piippuparin kaliberit ovat 12/70 ja 5,6x50R ja toisen 12/70 ja 7x57R. Se ”viides” on haulipiippuun sovitettu .22 cal. lyhyt sisäpiippu. Aseen mukana tuli vielä kaksi tähtäinkiikaria jotka kumpikin on sovitettu omalle piippuparilleen.

Kaverini totesi että muuten hyvä ase mutta kokonaisuudessa on sen verran runsaasti ”komponentteja” että sen mukana kuljettaminen oli jo alusta alkaen osoittautunut niin ”haastavaksi” että sille olisi hyvä saada ihan erikseen ”räätälöity” laukku. Seuraavaksi keskustelu ihan automaattisesti siirtyi siihen mitä tuollainen laukku meikäläisen tekemänä maksaisi ja missä vaiheessa minulle olisi aikaa moinen projekti toteuttaa. Pienen ”väännön” jälkeen hinnasta päästiin sopuun ja lupasin tehdä laukun ns. välitöinä eli muiden töitteni ohessa. Tämä toimintamalli kelpasi tilaajalle joten sovittiin että otan ehtiessäni mitat aseen osakomponenteista ja aloitan sen jälkeen projektin kun siihen löytyy hyvä ajankohta.

Työ otti aikansa mutta valmistui lopulta. Alla kuvia valmiista laukusta.

Published in: on 10.08.2017 at 19.59  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Pikkukotelo iPhonen pistokkeelle

Hyvä ystäväni kysyi josko voisin tehdä hänelle pienen, lähinnä avaimenperänä toimivan nahkakotelon jossa kulkisi mukana iPhonen latauksessa käytettävä verkkopistoke. Pienikokoiset nahkatyöt ovat yleensä kohtuullisen haasteellisia joten kiinnostuin asiasta ja lupasin yrittää. Pyysin pistokkeen lyhytaikaiseen lainaan ja tein sen perusteella muotin jonka ympärille sitten ompelisin kotelon. Tällä tekniikalla kotelosta saadaan juuri tarkalleen sopivan kokoinen kun käytettävä nahka ensin kastellaan ja sen jälkeen märkänä ommellaan muotin päälle. Käytännössä siis samalla tekniikalla kuin perinteinen suomalainen puukon tuppi tehdään mutta sillä erotuksella että tupen muotti eli lesta jää valmiin tupen sisälle.

Kotelossa käyttämäni nahka on laadukasta vuohennahkaa ja alunperin tarkoitettu kirjansidontaan. Tästä syystä se on hyvin ohutta joten päätin tuplata kotelon seinävahvuuden ja käänsin nahan kaksinkertaiseksi. Samalla sain kätevästi paikalleen kotelon yläreunaan tulevat D-renkaat joiden avulla onnistuu kotelon ripustus vyökiinnikkeenä toimivaan karbiinihakaan.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Published in: on 07.08.2017 at 19.09  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Asearkku kiväärille

Hyvä vanha asiakkaani kysyi voisinko valmistaa hänelle sellaisen, vähän tavallista kookkaamman aselaukun joka sopisi hänen farmariautonsa takatilaan ja johon hän voisi metsästysreissulle lähtiessään pakata kiväärin, panokset, puhdistusvälineet ja vielä lisäksi jotain pientä tarpeellista. Yksi tällainen ”tarpeellinen” tulisi olemaan hänelle jo aijemmin valmistamani rasia jossa on paikka taskumatille sekä sen sisällön nauttimiseen tarvittaville laseille ynnä muutamille muille ”pikkujutuille”.

Tilaajan toiveena oli että arkku olisi verhoiltu nahalla mutta muuten saisin rakenteiden ja materiaalien suhteen käyttää omaa harkintaani.

Heti projektia aloittaessani totesin että laukusta, taikka sen koosta johtuen paremminkin arkusta, olisi käytännössä pakko tehdä kaksikerroksinen koska muuten siitä tulisi liian kookas ja siten myös kömpelö liikuteltava. Tämä tarkoitti samalla sitä että laatikon yläosan sisälle pitäisi rakentaa erillinen, tarvittaessa pois nostettavissa oleva laatikko. Että arkun kokonaispaino pysyisi kohtuullisena, oli sekä arkun että sisälaatikon runko käytännössä melkeinpä pakko tehdä ohuesta vanerista. Päädyinkin käyttämään laitoihin neljän millin havuvaneria ja pohjaan hieman paksumpaa eli kuusimillistä. Arkun kansi tuli kokonaan ohuemmasta vanerista.

Kun laatikon runko valmistui, oli seuraavaksi vuorossa sen ulkopinnan verhoilu. Olimme yhdessä tilaajan kanssa sopineet että kayttäisin materiaalina kahden millin paksuista kasviaparkittua naudannahkaa. Vaikka ao. materiaali osaltaan lisäsikin arkun painoa joltisenkin verran, tukevoitti se samalla myös rakennetta huomattavasti.

Seuraavassa vaiheessa oli vuorossa laukun heloituksen suunnittelu ja sopivien komponenttien etsintä. Tämä vaihe osoittautuikin sitten yllättävän haastavaksi ja aikaavieväksi. Välillä meinasi jo ”usko” loppua mutta sitkeällä yrittämisellä ja osaltaan myös hyvällä onnella sain lopulta haalittua kasaan kaikki tarvittavat osat, vieläpä ihan asettamani budjetin puitteissa. Suurin osa heloista, paria poikkeusta lukuunottamatta, oli tilattava maailmalta, osa jopa euroopankin ulkopuolelta.

Kun kaikki helat oli saatu paikoilleen, oli ennen arkun sisäverhoilun aloittamista vielä vuorossa rungon ulkopinnalle tulevien pähkinäpuisten koristelistojen asennus. Tämän vaiheen ensimmäinen työ oli listojen pohjapinnan tilapäinen suojaus, seuraavana pintakäsittely ja lopuksi paikalleen liimaus. Listojen paikallaanpysymisen varmistaa koko listan pituudelle sopivin välein laitetut messinkiset uppokanta-puuruuvit, urakannalla tottakai. Arkun ulkopinnassa käytin, osin koristeena, osin käytössä eniten rasitukselle alttiiksi joutuvia pintoja suojaamaan, messingöityjä kupukantaisia teräsnauloja.

Arkun pohja on päällystetty neljä milliä paksulla pähkinäpuulevyllä jonka särmissä on vielä samasta puusta tehdyt suojalistat. Puu kestää käytössä ilmenevää hankausrasitusta paremmin kuin nahka ja on sopivasti pintakäsiteltynä myös vähemmän altis kosteudelle.

Arkun yläosan sisälle tuleva laatikko on ulkopinnaltaan verhoiltu maalatulla pellavakankaalla ja kulmissa on vielä lisäsuojana puuvillanauha.

Sekä itse arkun että ylälaatikon sisäpinta on verhoiltu villaveralla. Se on laadukas ja tässä käytössä vuosisatojen mittaan hyväksi todettu klassinen materiaali.

Tällaisten asearkkujen kannen sisäpinnassa on yleensä klassisesti ollut paperille tai nahalle painettuna sen asemerkin nimi ja logo jollaista siinä on tarkoitus säilyttää. En halunnut poiketa tästä traditiosta mutta sopivia valmiita tekstejä/logoja ei, ahkerasta etsinnästä huolimatta, löytynyt joten päätin tehdä sellaisen itse. Suurensin ensin tietokoneella SAUERin logosta sen kokoisen että se sopii laukun mittoihin ja kävin tulostamassa ao. logon vinyylileikkurissa sellaiseen muotoon että sen saattoi asentaa paikalleen kuumalla silitysraudalla. Homma onnistui mielestäni jopa yllättävänkin hyvin.

Ohessa muutama kuva valmiista laukusta. Kuvissa on ”mannekiinina” allekirjoittaneen oma Husqvarna m640 kaliiberissa 9,3×64, mutta kuten jo todettua, arkun varsinainen ”asukas” tulee olemaan asiakkaan SAUER 202.

Alla muutama kuva valmiista arkusta sekä alimmaisena muutama kuva siitä mitä tuo pienempi laatikko sisältää:

Published in: on 29.05.2017 at 21.36  Jätä kommentti  
Tags: , , , ,

Koiramiehen vyöhaka

Olin muutamia vuosia sitten tehnyt parille tuttavalleni nahkaisen vyölenkin jossa on kiinni tukeva karbiinihaka. Ao. herrasmiehet ovat molemmat innokkaita metsästäjiä ja heillä kummallakin on ns. seisova lintukoira. Näiden koirien kanssa maastossa liikuttaessa tulee aina toisinaan eteen sellainen tilanne että koira on kiinni taluttimessa mutta isännän/emännän pitäisi nopeasti saada molemmat kädet vapaaksi. Tämä onnistuu ko. tyyppisen vyölenkin kanssa hyvin helposti.

Hiljattain toinen näistä tuttavistani soitteli ja kertoi että muutama hänen metsästyskaverinsa olisi kiinnostunut tilaamaan samanlaisen lenkin ja tiedusteli kuinka nopeasti saisin lenkit tehtyä. Kerroin hänelle että sopivaa nahkaa kyllä löytyy ”kotoa” mutta projekti vie silti muutaman päivän koska minulla ei ole varastossa ao. tyyppisiä hakoja vaan joudun ne hankkimaan. Lupasin hoitaa projektin mahdollisimman nopeasti ja ilmoitin samalla tuotteille kappalehinnan. Se sai tilaajilta hyväksynnän joten saatoin aloittaa projektin.

Alla kuva valmiista tuotteesta. Vyölenkin nahka on tukevaa 4 mm paksua kasvisparkittua naudannahkaa. Itse haka on AISI 316 ruostumatonta terästä.

Jos joku nyt haluaa itselleen samanlaisen lenkin niin hinta on 35€ (sis.24% alv.) ynnä mahdolliset toimituskulut. Kyselyt osoitteesta promaakari@gmail.com

Published in: on 14.02.2017 at 23.54  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Lahja kelloharrastajalle

Sain naishenkilöltä marraskuun alkupäivinä meilin jossa hän tiedusteli voisinko tehdä säilytyskotelon kahdelle rannekellolle. Kotelon oli tarkoitus tulla hänen miehelleen joululahjaksi joten minulla olisi työaikaa runsaat puolitoista kuukautta. Olin jo aijemmin pitämälläni nahanompelukurssilla törmännyt erään oppilaani kautta vastaavaan tuotteeseen joten ensimmäinen ehdotukseni koteloksi oli saman tyyppinen kuin hänen kurssityönsä alla olevassa kuvassa mutta jaettuna kahdelle kellolle:

Tilaaja piti ehdotuksestani mutta totesi vastauksessaan että toisen kotelossa säilytettävän kellon hihnan kiinnitys on sellainen että se estää kellon sopimisen esittämäni tyyppiseen koteloon. Samalla hän laittoi linkkejä muutamaan sellaiseen kotelomalliin jotka voisivat tulla kyseeseen. Lähemmin linkitettyjä kuvia tutkailtuani vastasin asiakkaalle ymmärtäväni ongelman ja samalla myös ilmoitin että minulla on siihen jo mietittynä toimiva ratkaisu. Tein kotelosta tarjouksen jonka asiakas hyväksyi joten projekti saattoi alkaa.

Ensimmäisenä oli mietittävä kotelon rakenne ja materiaalit. Koska kotelosta piti tulla kohtuullisen kevyt mutta myös riittävän vahva suojaamaan sisältöään, päädyin tekemään rungon puusta, tarkemmin sanottuna koivusta. Rasian ulkopinnan olisi voinut aivan hyvin jättää pintakäsitellylle puupinnalle mutta koska itse koin että sopivalla verhoilulla tuotteeseen saataisiin enemmän arvokkuutta, päädyin päällystämään kotelon ulkopinnan käsinvärjäämälläni kasvisparkitulla poron pintanahalla. Sisäpuolen verhoilu tuli sekin poronnahasta joka tyypiltään kuitenkin poikkeaa pintaverhoiluun käytetystä eli on ohutta mokkaa. Kotelon saranat ja lukko ovat messinkiä.

Alla kuvia valmiista kotelosta:

Published in: on 30.12.2016 at 19.04  Jätä kommentti  
Tags: , ,