Puukko pikku vuolijalle

Tuttavaperheeni nuorin tytär oli jo jonkin aikaa osoittautunut kiinnostusta puukon käsittelyyn ja vuolemiseen. Perheen isä oli tästä asiasta kovin hyvillään ja päätti että tähän saakka käytössä ollut perinteinen punapää-Mora saisi nyt väistyä ja tytölle tehtäisiin joululahjaksi ihan ikioma puukko.

Kävimme isän kanssa asiasta lyhyen neuvottelun ja päädyimme puukon suhteen seuraaviin spekseihin:
Puukon pitäisi olla sen kokoinen että tyttö voisi vuolla sillä jo nyt (alle 10v. ikäisenä) mutta myös niin iso että se palvelisi häntä kunnolla myöhemminkin, aina aikuiseksi saakka.
Puukon ulkoasuun olisi hyvä saada jotain naisellista, tässä tapauksessa asia hoitui valitsemalla pään materiaaliksi koivu joka on värjätty tummanpunaiseksi ja sitten stabiloitu (=kyllästetty polymeerillä). Ao. materiaali on suhteellisen kovaa, jopa liukastakin joten sovittiin että puun lisäksi päähän tulee helan juureen vielä muutama kerros tuohta, tämä ikäänkuin puskurina ehkäisemään pienen vuolijan etusormen lipsahtamista terän puolelle.
Koska on aika todennäköistä että puukon tuleva saaja ei ainakaan aluksi tule puukkoaan oikein huoltaneeksi, valittiin terän materiaaliksi ruostumaton teräs.
Tuppi on normaalia ruskeaa parkkinahkaa.

Alla pari kuvaa valmiista puukosta:
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 22.12.2014 at 17.55  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Vanhalle haulikolle uusi laukku

Pitkäaikaisen asiakkaani kanssa oli jo useampaan otteeseen ollut puhetta että hänen rinnakkaispiippuinen ”peltojahti-haulikkonsa” tarvitsisi nykyistä paremman kuljetuslaukun. Aseen mukana tullut laukku kun oli mallia ”halpa tarvike” eli siitä puuttui sekä sisäpuolen kangasverhoilu että laukun kiinnipysymisen varmistavat nahkaremmit.

Alkukesästä asiakkaani ilmoitti että nyt, kun metsästyskauden alkuun on vielä reippaasti aikaa, olisi hänen puolestaan sopiva hetki aloittaa uuden laukun teko. Ajankohta sopi hyvin minullekin koska kesä noin yleisesti on töiden puolesta aika rauhallista aikaa.

Keskustelimme asiakkaan kanssa selväksi laukun ”yleiset linjat” ja päädyimme seuraavaan;

Laukun runko on tehty kahta eri paksuutta olevasta vanerista. Rungon sisälle on puisilla muotolistoilla jaettu tilat piipulle ja ”varsinaiselle” ts. aktio-perä -yhdistelmälle sekä näiden lisänä erillinen kannellinen lokero jossa voi säilyttää aseen huoltoon ja puhdistukseen liittyviä tarvikkeita. Lokeron sisäpuoli on päällystetty lakatulla puuvillasekoitekankaalla joka kestää paremmin öljyjä ja rasvaa kuin muuhun sisäverhoiluun käytetty tummanvihreä villaverka.

Laukun ulkopinnan päällysteeksi tulee yksi perinteisistä vaihtoehdoista ts. juutista kudottu säkkikangas. Ao. kangaslaatu on mekaanisesti lujaa ja helppoa kyllästää kosteutta vastaan. Kyllästeenä päätin käyttää perinteistä vaihtoehtoa eli kangas maalattiin useaan kertaan vernissa -pohjaisella maalilla. Laukun kannike ja kulmavahvikkeet tehtiin parkkinahasta ja kiinnitettiin paikoilleen messinkisillä nauloilla ja ruuveilla. Laukun kiinnipysymisen varmistaa kaksi messinkistä linkkusalpaa sekä koko laukun ympäri menevät kaksi soljella kiristyvää parkkinahka-remmiä.

Alla kuvia valmiista laukusta:

Laukku3b

Laukku4b

Laukku7

Laukku10

Laukku9

Tuppi Fällkniven metsästysveitselle

Joskus kesän alkupuolella sain meiliä vanhalta asiakkaalta. Hän kertoi tilanneensa itselleen ruotsalaisen Fällkniven -merkkisen metsästysveitsen. Veitsi sinänsä oli hänelle mieluinen ja tulisi varmasti täyttämään hyvin hänen toiveensa mutta sen mukana tuleva kovamuovinen tuppi taas ei miellyttänyt häntä ollenkaan. Niinpä asiakas päätti kääntyä allekirjoittaneen puoleen ja tiedusteli millaista hintaa pitäisin jos tekisin hänelle mieleisemmän nahkaisen tupen ko. veitseen.

Meilin liitteenä tuli kuva erään eurooppalaisen kollegan tekemästä tupesta joka asiakkaan kertoman mukaan tyylillisesti paljon enemmän vastaisi hänen toiveitaan. Tutkin kuvaa ja ilmoitin asiakkaalle että en ala suoraan kopioimaan kenenkään toisen tekijän omia malleja mutta että voin kyllä hänen veitselleen tuppea suunnitellessani käyttää kuvatun tupen muotoilua lähtökohtana. Samalla annoin myös oman hintani tälle tuppityypille.

Asiakas hyväksyi ehtoni ja hintani ja lupasi palata asiaan jahka tilattu veitsi hänelle aikanaan saapuisi.

Kesän kuluessa tiedustelin tilannetta meilitse pariin otteeseen ja nyt alkusyksystä lopulta sain veitsen käsiini ja saatoin aloittaa työskentelyn tupen kanssa.

Alla pari kuvaa valmiista tuotteesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 10.09.2014 at 18.27  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Patruunalaatikko perinneampujalle

Sain kesän alussa meiliä jossa tiedusteltiin löytyisikö minulta ideoita sellaiseen patruunakoteloon joka toiminnallisesti ja tyylillisesti sopisi perinneammunnan harrastajalle. Rasiaan tulisi mahtua kilpailussa tarvittavat patruunat (5 kpl kohdistukseen ynnä 2×15 itse kilpailuun) ynnä perinteinen sekundaattori jolla seurataan ammunnan nopeutta.

Asiakkaalla itsellään oli luonnosteltuna ajatus jostain nahkaisesta, lähinnä perinteistä panosvyötä muistuttavasta ”virityksestä”. Mietin hetken asiaa ja mieleeni palautui kuva jostain internetin syövereistä. Ao. kuvassa oli vanha saksalainen kiilalukkoinen kertalaukauskivääri varusteineen jotka käsittivät lähinnä patruunoiden lataukseen tarvittavat välineet sekä puisen patruunalokerikon johon valmiit patruunat asetettiin. Nappasin kiinni tästä visiostani ja ehdotin asiakkaalle että tekisin hänelle jotain samansuuntaista, kokonahkainen kotelo kun ratakäytössä ei välttämättä olisi se toiminnallisesti paras vaihtoehto. Asiakas kuunteli ehdotukseni, hyväksyi ideani ja antoi minulle toteutuksen suhteen ”vapaat kädet”.

Päätin tehdä laatikon kansi- ja pohjakappaleen koivusta ja petsata ne tumman ruskeaksi. Kansikappaleen kumpaankin kylkeen asensin kääntölinkkusalvat joilla laatikon kansi ja pohja kiinnittyvät toisiinsa. Lukkojen vastakappaleet kiinnittyivät pohjakappaleen alapintaan. Lukot ovat sinistettyä terästä.

Kannen kumpaankin päätyyn kiinnitin nahkaiset taskut joista toinen on sisustettu veralla ja tarkoitettu sekunttikellolle. Toinen on mitoitettu siten että sen sisälle mahtuu 5 patruunan kampa ts. aijemmin mainitut kohdistuspatruunat. Itse kilpapatruunat asetetaan laatikon pohjakappaleessa oleviin reikiin luoti alaspäin.

Alla kuvia valmista tuotteesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pekanpään puukko

Joitakin aikoja sitten sain puhelun tuttavaltani. Hän oli hieman aijemmin selaillut erästä ulkoilun erikoislehteä ja törmännyt siellä kuvaan puukosta joka erityisesti  kiinnitti hänen huomionsa. Puukossa oli hänen puheidensa mukaan hyvin ohuet messinkihelat ja koko-tuohinen pää, mikä seikka jo sinänsä oli erityisesti hänelle mieluinen seikka.  Jopa niin mieluinen että soittava henkilö halusi välittömästi tilata minulta vastaavan puukon.

Kuunneltuani puukon tuntomerkit sanoin soittajalle melko varmasti tietäväni millaisesta puukosta oli kyse mutta lupasin vielä varmistaa asian ao. lehdestä ja palata sitten asiaan. Poikkesin seuraavana päivänä Akateemisessa kirjakaupassa josta tiesin po. lehden löytyvän. Uusinta numeroa hetken selailtuani saatoin todeta että arvaukseni oli osunut oikeaan ts. minun haluttiin tekevän ns. Pekanpään puukko.

Ao. puukkomalli on yksi vanhimmista suomalaisista yhä edelleen elossa olevista malleista. Sen syntyjuuret löytyvät Tornio-joen laaksossa olevasta Pekanpään kylästä. Ko. kylä sijaitsee ”väylän varrella” n. 40 km Torniosta pohjoiseen ja oli vanhastaan tiedetty suosittuna kauppapaikkana ruotsalaisten ja suomalaisten kesken. Ao. kylässä tiedetäänkin valmistetun po. puukkomallia jo 1800 -luvun alkupuolelta alkaen.

Tekijöitä on aikojen kuluessa varmasti ollut useita mutta puukkomalli yhdistyy vahvasti ainakin Pekanpäässä vaikuttaneeseen Hartikka -nimiseen sukuun. Ensimmäinen suvun edustaja jonka varmasti tiedetään po. puukkomallia valmistaneen, on Joel Hartikka (1868-1934) ja perinnettä jatkoi aivan viime aikoihin saakka hänen poikansa Armas Hartikka.
Nykyisin puukkomallista omaa versiotaan valmistaa parikin eri kotimaista puukkoseppää mutta kumpikaan heistä ei asu Pekanpään kylässä.

Puukolle leimallisia piirteitä ovat juuri nuo aijemmin mainitut ts. kokotuohinen pää, ohuesta messinkilevystä tehty etuhela sekä samaa materiaalia mutta muodoltaan vahvasti kartiomainen ylähela. Terän ja tupen malli koristeluineen sensijaan on aikojen saatossa hieman vaihdellut.

Oman versioni terän on takonut YP-taonnan Antti Mäkinen. Tupen koristelu on vahvasti perinteinen ja siihen löysin lähtökohdat Anssi Ruusuvuoren suurenmoisista puukkokirjoista joista löytyy kuvia, paitsi isä ja poika Hartikan, myös muidenkin, valitettavasti tuntemattomiksi jääneiden Pekanpään puukon tekijöiden tuotteista.

Alla pari kuvaa valmiista puukosta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 04.06.2014 at 21.19  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Nylkypuukko pienpetojen metsästäjälle Vol.2

Olen jo aijemmin maininnut tuttavani joka on ahkera pienpetojen loukkupyytäjä. Joitakin aikoja sitten asia tuli taas puheeksi jolloin ao. herrasmies kysäisi tietäisinkö minä mistä saisi hankituksi pienen puukon jolla esim. supikoiran nahoitus sujuisi näppärästi. Minulla sattui olemaan edellisen nylkypuukko-projektin ajoilta varastossa yksi joutilas terä joten tarjouduin tekemään hänelle mainitunlaisen työkalun. Ja asiasta sovittiinkin samantien.

Tällä kertaa puukon pään materiaalina on kokonaan kataja, hela on mustaa puhvelinsarvea ja terä ruotsalaista laatutyötä, valmistajana Erik Frost, Mora. Tuppi on ommeltu n.2 mm paksusta vuotaparkista.

Koska tätä puukkoa kannetaan pääasiassa takin taskussa tahi laukussa, on tupen kannakkeena vain nahkanyöri josta sen tarvittaessa voi johonkin ripustaa. Alla kuvia valmiista puukosta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 02.05.2014 at 19.57  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Vyökannake upseerimiekalle

Sain joitakin aikoja sitten meiliä vanhalta asiakkaalta jossa hän tiedusteli voisinko korjata hänen upserimiekkansa rikkoutuneen vyökannakkeen. Ao. henkilö on aktiivi reservinupseeri joten kannikkeelle on ihan oikeaa käyttöä muutaman kerran vuodessa.

Koska minulle, itsekin reservin upseerina, oli jo olemassa kohtuullisen selvä käsitys siitä millaisesta tavarasta oli kyse, saatoin jo ennakkoon, ilman esinettä näkemättä, antaa kysymykseen positiivisen vastauksen. Samalla sovittiin tapaaminen jossa yhdessä tutkittaisiin mitä ja kuinka paljon ao. esineessä varsinaisesti on korjattavaa.

Kun sitten lopulta sain esineen käsiini, kävi selville että kannikkeen osista varsinaisesti kokonaan rikki (=poikki) oli se lyhyt remmi jolla miekka kiinnittyy paikalleen itse kannikkeen runkoon. Samalla kuitenkin totesin että myös ne kaksi remmiä joilla kannike kiinnittyy vyöhön olivat jo niin huonossa kunnossa että nekin olisi syytä uusia.

Kun em. korjauksista oli sovittu, pyysi asiakas minua korjaustyön lisäksi vielä tekemään kaksi uutta kanniketta, malliltaan mahdollisimman paljon vanhaa vastaavat, toisen ruskeasta ja toisen mustasta nahasta.

Alla kuvia toisesta uudesta kannakkeesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 14.04.2014 at 16.18  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Nahkainen aselaukku kiikarikiväärille

Sain viime vuoden lopulla meiliä jossa minulta tiedusteltiin olisiko minulla lähitulevaisuudessa aikaa valmistaa kysyjälle kokonahkainen aselaukku. Meilin lähettäjä oli aivan äskettäin hankkinut asekaappiinsa tehdasuuden lyhyen kokotukkisen, kaliiberinsa puolesta lähinnä ison riistan metsästykseen soveltuvan kiväärin. Ase oli omistajalleen kaikinpuolin mieluinen joten hänelle oli tullut mieleen että sille voisi heti uutena hankkia laadukkaan ja tyylikkään kuljetuslaukun mikä oikeastaan onkin ollut ns. klassinen maailmantapa.

Ilmoitin asiakkaalle että olen asiasta kiinnostunut ja pyysin häntä lähettämään minulle muutamia valokuvia aseesta. Olisi hyvä jos näistä kuvista myös selviäisi aseen päämitat, tämä oli tärkeää varsinkin siksi että aseen päällä oli asennettuna laadukas isokokoinen kiikari. Sain aikanaan kuvat ja saatoin niiden perusteella tehdä summittaisen arvion tarvittavista materiaaleista ja niiden määrästä eli minulla oli koossa tarvittava tieto varsinaisen tarjouksen tekoon. Niinpä lähetin asiakkaalle tarjouksen kirjallisena ja samalla pyydön että hän ehtiessään tulisi käymään aseensa kanssa työhuoneellani. Tämä siksi että halusin ottaa aseesta vielä tarkemmat mitat ynnä keskustella vielä lisää laukuun käytettävistä materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista.

Asiakas hyväksyi tarjoukseni joten ehdottamani tapaaminenkin toteutui. Pääsimme asiakkaan kanssa hyvään yhteisymmärrykseen laukkuun liittyvissä detaljeista ja sovimme että aloitan työt heti kun omassa aikataulussani olisi sille aikaa.

Laukun päämateriaali on 1,7 mm paksu läpivärjätty kasvisparkittu nahka. Sisusta on 5 mm paksua kotimaista 100% villahuopaa. Alla kuvia valmiista laukusta (kuvissa näkyvä ase ei ole asiakkaan vaan allekirjoittaneen):

Kotelo01

Kotelo04

Kotelo08

Kotelo12

Kotelo13

Kotelo16

Published in: on 02.04.2014 at 21.58  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Nahkainen rannekoru miehelle

Joskus voi asiakkaan löytää melkein vahingossa;

Seisoin helsinkiläisen kahvilan jonossa, katselin ympärilleni lähinnä aikaa tappaakseni ja huomasin että edessäni seisovan naisen ranteessa oli mielenkiintoisen oloinen koru. Esine kiinnosti minua sen verran että koputin sormellani ao. naishenkilöä olkapäähän ja pyysin saada katsoa korua tarkemmin. Sainkin korun katseltavakseni ja omistaja kertoi että koru oli tehty kierrätysmuovista. Materiaali sinänsä sopi koruun oikein hyvin mutta katsoessani sitä tulin puolittain ajatelleksi ääneen todetessani että vastaavan korun voisi aivan hyvin tehdä myös nahasta. Tämä kommenttini herätti korun omistajan mielenkiinnon ja niinpä sitten kerroin hänelle tarkemmin omasta työstäni eli mitä teen ja millaisia materiaaleja töissäni käytän. Samalla annoin myös blogini ja kotisivujeni osoitteen ja kehoitin häntä tutustumaan niihin. Korun omistaja totesi käyvänsä tutustumassa töihini ja ehkä palaavansa asiaan….

Noin kuukausi edellisen tapahtuman jälkeen sain puhelimeeni tekstiviestin jossa mainittu naishenkilö kertoi haluavansa tilata minulta nahkaisen rannekorun ja kysyi josko voisin tavata hänet jo samana päivänä. Kalenterissani sattui onnekkaasti olemaan tilaa joten saatoin vastata tapaamisehdotukseen myöntävästi. Olin viestin saadessani työkeikalla joten sen loputtua palasin kotiin ja valitsin nahkavarstostani muutaman sellaisen nahan josta ajattelin voivani rannekorun valmistaa ja leikkasin niistä pienet mallipalat mukaani. Näin asiakkaalle jo heti alussa muodostuisi selvä kuva siitä millaisesta materiaalista hänen tilaamansa koru valmistettaisiin.

Itse tapaaminen sujui mukavasti ja pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen siitä millainen korun pitäisi olla. Ensimmäisenä selvisi että rannekoru oli menossa lahjaksi miespuoliselle ystävälle joka tekee ympäristötaidetta. Korun ulkoasun suunnittelua varten asiakkaalla oli mukanaan paperille tulostettu valokuva jossa oli ikuistettuna korun tulevan saajan tekemä nauhamainen kuvio, toteutettuna jäälle kertyneen lumen pintaan. Tätä taideteosta minun olisi helppo käyttää suunnittelun lähtökohtana, toki valmistustekniset seikat mielessä pitäen.
Koruun käytettäväksi nahaksi asiakas valitsi tummahkon tuskean martinoidun nahan joka minustakin oli hyvä valinta miehen koruun. Korun lukitus tulisi olemaan rakenteeltaan vastaava kuin asiakkaan kierrätyskorussa.

Nyt kun korulle oli saatu valittua sopivat ”speksit”, saattoi itse suunnittelu alkaa.

Alla kuvia valmiista korusta:

rannekoru1a

rannekoru2a

rannekoru5a

rannekoru7a

rannekoru8a

Published in: on 19.03.2014 at 18.30  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Unna niibas ja stuorra niibi

Viime keväänä minulle tarjottiin kaunista damascoitua leukunterää ja koska hinta oli hohtuullinen, ostin terän talteen. Jossain vaiheessa tulin näyttäneeksi tätä terää vanhalle asiakkaalleni ja hän kiinnostui siitä heti niin paljon että lunasti sen itselleen. Samalla tuli puhetta siitä että olisi hyvä jos leukulla olisi parina vastaavalla teräkuviolla oleva pikkupuukko niinkuin perinteisesti on ollut tapana. Sovittiin että tilaan sepältä vielä pienen terän ja teen sitten asiakkaalle parin joka olisi tyylillisesti hyvin lappilainen mutta ei siltikään niin koristeltu ettei sitä uskaltaisi ottaa käyttöön.

Sain aikanaan myös pienemmän terän ja aloin suunnitella millaisen parin näistä teristä rakentaisin. Kuten jo mainittua, oli sovittu että puukkojen ulkoasun pitäisi selvästi viitata lappilaiseen perinteeseen mutta mitään tiettyä täsmällistä muotoilullista ”arkkityyppiä” ei silti oltu erikseen määritelty.

Päätin tutustua aiheeseen hieman syvällisemmin ja hankin käsiini kirja-järkäleen Anssi Ruusuvuori: Puukon historia osa 2. Tässä opuksessa on paljon tietoa sekä suomen että ruotsin tunnetuimmista saamen puukon tekijöistä sekä myös runsaasti kuvia heidän ja muidenkin tekemistä tuotteista. Kirjaa lukiessani kiinnitin erityisesti huomiota siihen että tälläkin alalla on vuosisatojen kuluessa ollut vallalla erilaisia tyylejä joista toki yleensä löytyy tietyt yhteiset detaljit (kuten koristekuviot ja -mallit) mutta siltikin puukkojen ulkoasun visuaalinen kirjo on hyvin laaja.

Tuon edellämainitun tosiseikan sisäistettyäni saatoin rauhassa alkaa suunnitella valitusta teemasta omaa versiotani. Valitsemani materiaalit ovat hyvin perinteisiä eli puukkojen päiden helat ovat poron- ja hirvensarvea, koristeraidat tuohta ja hirvenluuta. Puumateriaali on laadukasta koivunvisaa. Tuppien materiaaliksi valitsin nahan, osin siitä syystä että se on mielestäni käytännöllisempi kuin lapin puukoissa usein käytetty sarvi ja toisaalta myös siksi että se kuuluu osana itälappilaiseen perinteeseen joka minulle itselleni on jo vanhastaan tutumpi.

Alla kuvissa valmis kokonaisuus.

Tupessa

puukko03022014small-7

Lähikuva päät

Lähi terät

Teijänmerkki1

Terän tekijä

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.