Vyökannake upseerimiekalle

Sain joitakin aikoja sitten meiliä vanhalta asiakkaalta jossa hän tiedusteli voisinko korjata hänen upserimiekkansa rikkoutuneen vyökannakkeen. Ao. henkilö on aktiivi reservinupseeri joten kannikkeelle on ihan oikeaa käyttöä muutaman kerran vuodessa.

Koska minulle, itsekin reservin upseerina, oli jo olemassa kohtuullisen selvä käsitys siitä millaisesta tavarasta oli kyse, saatoin jo ennakkoon, ilman esinettä näkemättä, antaa kysymykseen positiivisen vastauksen. Samalla sovittiin tapaaminen jossa yhdessä tutkittaisiin mitä ja kuinka paljon ao. esineessä varsinaisesti on korjattavaa.

Kun sitten lopulta sain esineen käsiini, kävi selville että kannikkeen osista varsinaisesti kokonaan rikki (=poikki) oli se lyhyt remmi jolla miekka kiinnittyy paikalleen itse kannikkeen runkoon. Samalla kuitenkin totesin että myös ne kaksi remmiä joilla kannike kiinnittyy vyöhön olivat jo niin huonossa kunnossa että nekin olisi syytä uusia.

Kun em. korjauksista oli sovittu, pyysi asiakas minua korjaustyön lisäksi vielä tekemään kaksi uutta kanniketta, malliltaan mahdollisimman paljon vanhaa vastaavat, toisen ruskeasta ja toisen mustasta nahasta.

Alla kuvia toisesta uudesta kannakkeesta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 14.04.2014 at 16.18  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Nahkainen aselaukku kiikarikiväärille

Sain viime vuoden lopulla meiliä jossa minulta tiedusteltiin olisiko minulla lähitulevaisuudessa aikaa valmistaa kysyjälle kokonahkainen aselaukku. Meilin lähettäjä oli aivan äskettäin hankkinut asekaappiinsa tehdasuuden lyhyen kokotukkisen, kaliiberinsa puolesta lähinnä ison riistan metsästykseen soveltuvan kiväärin. Ase oli omistajalleen kaikinpuolin mieluinen joten hänelle oli tullut mieleen että sille voisi heti uutena hankkia laadukkaan ja tyylikkään kuljetuslaukun mikä oikeastaan onkin ollut ns. klassinen maailmantapa.

Ilmoitin asiakkaalle että olen asiasta kiinnostunut ja pyysin häntä lähettämään minulle muutamia valokuvia aseesta. Olisi hyvä jos näistä kuvista myös selviäisi aseen päämitat, tämä oli tärkeää varsinkin siksi että aseen päällä oli asennettuna laadukas isokokoinen kiikari. Sain aikanaan kuvat ja saatoin niiden perusteella tehdä summittaisen arvion tarvittavista materiaaleista ja niiden määrästä eli minulla oli koossa tarvittava tieto varsinaisen tarjouksen tekoon. Niinpä lähetin asiakkaalle tarjouksen kirjallisena ja samalla pyydön että hän ehtiessään tulisi käymään aseensa kanssa työhuoneellani. Tämä siksi että halusin ottaa aseesta vielä tarkemmat mitat ynnä keskustella vielä lisää laukuun käytettävistä materiaaleista ja teknisistä ratkaisuista.

Asiakas hyväksyi tarjoukseni joten ehdottamani tapaaminenkin toteutui. Pääsimme asiakkaan kanssa hyvään yhteisymmärrykseen laukkuun liittyvissä detaljeista ja sovimme että aloitan työt heti kun omassa aikataulussani olisi sille aikaa.

Laukun päämateriaali on 1,7 mm paksu läpivärjätty kasvisparkittu nahka. Sisusta on 5 mm paksua kotimaista 100% villahuopaa. Alla kuvia valmiista laukusta (kuvissa näkyvä ase ei ole asiakkaan vaan allekirjoittaneen):

Kotelo01

Kotelo04

Kotelo08

Kotelo12

Kotelo13

Kotelo16

Published in: on 02.04.2014 at 21.58  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Nahkainen rannekoru miehelle

Joskus voi asiakkaan löytää melkein vahingossa;

Seisoin helsinkiläisen kahvilan jonossa, katselin ympärilleni lähinnä aikaa tappaakseni ja huomasin että edessäni seisovan naisen ranteessa oli mielenkiintoisen oloinen koru. Esine kiinnosti minua sen verran että koputin sormellani ao. naishenkilöä olkapäähän ja pyysin saada katsoa korua tarkemmin. Sainkin korun katseltavakseni ja omistaja kertoi että koru oli tehty kierrätysmuovista. Materiaali sinänsä sopi koruun oikein hyvin mutta katsoessani sitä tulin puolittain ajatelleksi ääneen todetessani että vastaavan korun voisi aivan hyvin tehdä myös nahasta. Tämä kommenttini herätti korun omistajan mielenkiinnon ja niinpä sitten kerroin hänelle tarkemmin omasta työstäni eli mitä teen ja millaisia materiaaleja töissäni käytän. Samalla annoin myös blogini ja kotisivujeni osoitteen ja kehoitin häntä tutustumaan niihin. Korun omistaja totesi käyvänsä tutustumassa töihini ja ehkä palaavansa asiaan….

Noin kuukausi edellisen tapahtuman jälkeen sain puhelimeeni tekstiviestin jossa mainittu naishenkilö kertoi haluavansa tilata minulta nahkaisen rannekorun ja kysyi josko voisin tavata hänet jo samana päivänä. Kalenterissani sattui onnekkaasti olemaan tilaa joten saatoin vastata tapaamisehdotukseen myöntävästi. Olin viestin saadessani työkeikalla joten sen loputtua palasin kotiin ja valitsin nahkavarstostani muutaman sellaisen nahan josta ajattelin voivani rannekorun valmistaa ja leikkasin niistä pienet mallipalat mukaani. Näin asiakkaalle jo heti alussa muodostuisi selvä kuva siitä millaisesta materiaalista hänen tilaamansa koru valmistettaisiin.

Itse tapaaminen sujui mukavasti ja pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen siitä millainen korun pitäisi olla. Ensimmäisenä selvisi että rannekoru oli menossa lahjaksi miespuoliselle ystävälle joka tekee ympäristötaidetta. Korun ulkoasun suunnittelua varten asiakkaalla oli mukanaan paperille tulostettu valokuva jossa oli ikuistettuna korun tulevan saajan tekemä nauhamainen kuvio, toteutettuna jäälle kertyneen lumen pintaan. Tätä taideteosta minun olisi helppo käyttää suunnittelun lähtökohtana, toki valmistustekniset seikat mielessä pitäen.
Koruun käytettäväksi nahaksi asiakas valitsi tummahkon tuskean martinoidun nahan joka minustakin oli hyvä valinta miehen koruun. Korun lukitus tulisi olemaan rakenteeltaan vastaava kuin asiakkaan kierrätyskorussa.

Nyt kun korulle oli saatu valittua sopivat ”speksit”, saattoi itse suunnittelu alkaa.

Alla kuvia valmiista korusta:

rannekoru1a

rannekoru2a

rannekoru5a

rannekoru7a

rannekoru8a

Published in: on 19.03.2014 at 18.30  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Unna niibas ja stuorra niibi

Viime keväänä minulle tarjottiin kaunista damascoitua leukunterää ja koska hinta oli hohtuullinen, ostin terän talteen. Jossain vaiheessa tulin näyttäneeksi tätä terää vanhalle asiakkaalleni ja hän kiinnostui siitä heti niin paljon että lunasti sen itselleen. Samalla tuli puhetta siitä että olisi hyvä jos leukulla olisi parina vastaavalla teräkuviolla oleva pikkupuukko niinkuin perinteisesti on ollut tapana. Sovittiin että tilaan sepältä vielä pienen terän ja teen sitten asiakkaalle parin joka olisi tyylillisesti hyvin lappilainen mutta ei siltikään niin koristeltu ettei sitä uskaltaisi ottaa käyttöön.

Sain aikanaan myös pienemmän terän ja aloin suunnitella millaisen parin näistä teristä rakentaisin. Kuten jo mainittua, oli sovittu että puukkojen ulkoasun pitäisi selvästi viitata lappilaiseen perinteeseen mutta mitään tiettyä täsmällistä muotoilullista ”arkkityyppiä” ei silti oltu erikseen määritelty.

Päätin tutustua aiheeseen hieman syvällisemmin ja hankin käsiini kirja-järkäleen Anssi Ruusuvuori: Puukon historia osa 2. Tässä opuksessa on paljon tietoa sekä suomen että ruotsin tunnetuimmista saamen puukon tekijöistä sekä myös runsaasti kuvia heidän ja muidenkin tekemistä tuotteista. Kirjaa lukiessani kiinnitin erityisesti huomiota siihen että tälläkin alalla on vuosisatojen kuluessa ollut vallalla erilaisia tyylejä joista toki yleensä löytyy tietyt yhteiset detaljit (kuten koristekuviot ja -mallit) mutta siltikin puukkojen ulkoasun visuaalinen kirjo on hyvin laaja.

Tuon edellämainitun tosiseikan sisäistettyäni saatoin rauhassa alkaa suunnitella valitusta teemasta omaa versiotani. Valitsemani materiaalit ovat hyvin perinteisiä eli puukkojen päiden helat ovat poron- ja hirvensarvea, koristeraidat tuohta ja hirvenluuta. Puumateriaali on laadukasta koivunvisaa. Tuppien materiaaliksi valitsin nahan, osin siitä syystä että se on mielestäni käytännöllisempi kuin lapin puukoissa usein käytetty sarvi ja toisaalta myös siksi että se kuuluu osana itälappilaiseen perinteeseen joka minulle itselleni on jo vanhastaan tutumpi.

Alla kuvissa valmis kokonaisuus.

Tupessa

puukko03022014small-7

Lähikuva päät

Lähi terät

Teijänmerkki1

Terän tekijä

Damastiterällä talja pois !

Loppusyksystä sain puhelun vanhalta asiakkaalta; hän oli ollut lintujahdissa pohjois-ruotsissa ja ohikulkiessaan ostanut sikäläiseltä myyjältä drop-point -mallisen damascusterän. Hän kyseli olisiko minulla aikaa tehdä hänelle siihen sellainen puukko että se soveltuisi riistankäsittelyyn ja erityisesti kauriin ja peuran nylkemiseen.

Työ sopi aikatauluihini joten sovimme tapaamisen ja keskustelimme tarkemmin puukon mallista. Toive oli että puukko olisi olemukseltaan hyvin pelkistetty, lähes työkalumainen. Samalla kuitenkin toivottiin että terän suuhela olisi tehty jostain kirkkaasta metallista ts. ei kellertävästä messingistä. Samoin pään ponsipuoleen haluttiin jotain pientä detaljia. Toiveet kuulostivat mielestäni järkeviltä ja helpoilta toteuttaa joten lupasin ne täyttää.

Ohessa kuvia valmiista puukosta. Pään puumateriaali on vaahteran pahkaa, hela alpakkaa ja sen juuressa oleva leveä ruskea raita parkkinahkaa. Ponsipään uralle viilattu koristeraita on Eben-puuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 20.12.2013 at 15.21  Jätä kommentti  
Tags: , , ,

Long wallet – ikuinen lompakko

Minulta kysyttiin kykenisinkö käsityönä tekemään sellaisen lompakon että se kestäisi miehen normaalia käyttöä selvästi pidempään kuin ns. tavallinen kaupan lompakko joiden käyttöikä (ennen ompeleiden poikkikulumista tai vetoketjun rikkoutumista) näyttäisi olevan suunnilleen kaksi vuotta.

Lupauduin tutkimaan asiaa ja aloitin touhun sukeltamalla internetin loppumattomaan maailmaan. Siellä vastaan tuli tämän jutun otsikossa mainittu englanninkielinen termi ja suuri joukko kuvia lompakoista jotka ovat malliltaan suorakaiteen mallisia ja kooltaan sellaisia että ne sopivat tavallisten housujen takataskuun (mikä sinänsä tunnetusti on huono paikka lompakon kantamiseen). Löytyi laaja kattaus tehdastekoisia mutta myös paljon yksilöllisiä, osin vahvasti koristeltujakin malleja. Viimemainitut näyttävät olevan erityisesti niiden käyttäjien suosiossa jotka pukeutumisessaan arvostavat laadukasta denimiä ts. ovat ns. ”farkkukansaa”.

Tutkin aikani olemassaolevien lompakkojen sisärakenteita ja selvittelin seteleiden ja luottokorttien avulla minkä kokoinen lompakon pitäisi olla että siihen mahtuisi edes kohtuullinen määrä sellaista materiaalia mitä keskiverto mies mukanaan kuljettaa. Periaatteessa liikaa tilaahan ei lompakossakaan koskaan ole mutta johonkin olisi kuitenkin pakko vetää raja ts. tehdä kompromissi koon suhteen.

Saatuani tulevan lompakon koon noin pääpiirteissään selville aloin miettiä siihen käytettäviä materiaaleja. Päädyin käyttämään reilun 1 mm paksua vuotaparkkinahkaa joka oikein hoidettuna on erittäin kestävää ja pitää myös hyvin muotonsa. Ao. nahkalaatu on ”uutena” aika jäykkää mutta notkistuu käytössä aika nopeasti varsin mukavaksi käsitellä. Ompelulangaksi valitsin punotun ja vahatun polyesterilangan jonka vetolujuutta ja kulutuskestävyyttä voidaan tässä yhteydessä kuvata määreellä ”riittävä”. Ompeleen kulutuskestävyyttä auttaa osaltaan myös se että kaikki lompakon ompeleet on ”upotettu” nahan pintaan ao. tarkoitusta varten leikattuun uraan.

Alla kuvia ensimmäisestä mallikappaleesta. Kuvan lompakkoon sopii noin kymmenkunta kappaletta luotto- yms. kortteja sekä pienlokeroon esim. muutama kolikko parkkirahaa. Pystytaitoksen molemmilla puolilla on vielä koko lompakon puoliskon kokoiset taskut joihin sopii seteleitä yms. paperitavaraa.

Selvennykseksi vielä todettakoon että kaikki lompakon saumat ovat sekä liimattuja että sen jälkeen vielä naskalin ja neulan avulla käsityönä ommeltuja. Erillisiä saumoja löytyy tästä lompakosta 9-10 kappaletta, hieman laskutavasta riippuen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nimikirjaimet aseen tukkiin

Vanha asiakkaani soitteli ja kertoi seuraavaa; hänen veljenpoikansa on innokas metsästäjä ja omistaakin muutamana aseen. Nuorella miehellä oli herännyt ajatus tavalla tai toisella nimikoida haulikkonsa siten että se ei vahingossakaan missään tilanteessa sekoittuisi toisen samanlaisen kanssa (po. asetyyppi ja -malli hyvin yleinen suomessa) vaan omistajan olisi aina helppo nopeasti varmistua siitä että käsissä oleva ase on hänen omansa.

Soittaja tiesi kokemuksesta että allekirjoittaneelta onnistuvat monenmoiset kädentaitoja vaativat työt ja niinpä hän nyt pyysikin minulta ehdotusta siitä millä tavoin homma voitaisiin hoitaa siten että lopputulos ei maksaisi kovin paljoa mutta olisi kuitenkin ratkaisuna siisti ja tyylikäs.

Mietin asiaa hetken ja ehdotin ratkaisua joka näkyy alla olevissa kuvissa. Nimikoinnin toteuttaminen tällä tavoin ei vaadi kovin monimutkaisia välineitä, on työsuoritteena kohtuullisen nopea ja mikä myös huomioitavaa, nykyinen nimikointi on tarvittaessa myös helposti poistettavissa (ja mahdollisesti korvattavissa uusilla kirjaimilla).

Alla pari kuvaa kirjaimista:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 24.08.2013 at 14.07  Jätä kommentti  

Säilytysrasia tuleville perintökalleuksille

Vanha asiakkaani soitti minulle ja pyysi tapaamista. Hänellä oli mielessään teettää minulla rasia jossa säilytettäisiin hänen henkilökohtaista sinettileimasinta ja -sormustaan. Nämä esineet hän oli äskettäin teettänyt tilaustyönä hopeasta alan ammattilaisella.

Tapaaminen sujui lähinnä asiakkaan idean esittelyn ja siitä tehtävien luonnosten merkeissä. Rasian koko, päämateriaalit ja hinta sovittiin alustavasti ja asiakas lupasi myöhemmin sähköpostilla laittaa rasian sisälle tulevien esineiden tarkat mitat.

Sain mitat aikanaan ja aloin selvitellä sopivien materiaalien saatavuutta; rasian runko tulisi puusta (tässä tapauksessa koivua), sisälle tulevat verhoiltavat muoto-osat balsasta joiden pintaan liimattaisiin tarvittava pehmuste ja pinnaksi kastanjanruskea poron mokkanahka. Rasian ulkoverhoilu oli sekin tarkoitus tehdä nahasta mutta sopivan värin ja laadun löytäminen järkevällä hinnalla osoittautui hieman haasteelliseksi. Lopulta ahkeran etsimisen jälkeen löytyi sopivan laatuinen, tyylikkäästi martinoitu nahka joka onneksi oli vielä väriltäänkin hyvä ts. tummanruskea. Nyt itse rakennustyö saattoi alkaa.

Sain kotelon aikanaan kokoon mutta etsiessäni sille sopivia heloja (saranat ja lukko) kävi ilmi että markkinoilla oli saatavilla vain kullanvärisiä tarvikkeita. Nämä eivät mielestäni sopineet rasiaan jossa sisällä on hopeaesineitä joten taas oli edessä ongelma. Yksi ratkaisu olisi ollut teettää helat tilaustyönä hopeasta mutta se ei oikein onnistunut asiakkaan kanssa sovitun budjetin puitteisiin joten oli mietittävä jokin toinen, hinnaltaan halvempi vaihtoehto. Keskustelin asiasta tutun kultasepän kanssa ja hän ehdotti osien hopeoimista. Ratkaisu kuulosti mielestäni hyvältä ja toimivalta, varsinkin kun työn hintakin oli kohtuullinen. Niinpä asia hoidettiinkin kuntoon em. tavalla.

Alla kuvia valmiista rasiasta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisää terätyökaluja Australiaan

Kesän alussa sain uuden puukkotilauksen Australiasta. Tämäkin tuli samaa tietä kuin edellinen ts. metsästystä ja aseita käsittelevän kansainvälisen nettifoorumin kautta. Tämänkertainen asiakas oli tutustunut blogiini ja pyysi minua tekemään hänelle samantyylisen puukon kuin tämä: http://promaakari.wordpress.com/2012/04/11/veljekset-kuin-ilvekset/

Kerroin hänelle että työni ovat aina enemmän tai vähemmän yksilöitä mutta että voisin kyllä tehdä ainakin hyvin samankaltaisen, tosin terän kuvioinnista tulisi, pääasiassa sen valmistustekniikasta johtuen, varmasti hieman erilainen. Asiakkaalle tämä kävi joten tilauksesta sovittiin ja lupasin että hyväksytän terän valokuvan perusteella asiakkaalla ennen kuin alan rakentaa puukkoa ja tuppea sen ympärille. Ja näin myös toimittiin.
Alla kuvia valmiista puukosta:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Published in: on 01.08.2013 at 19.02  Jätä kommentti  
Tags: , ,

Kotelo katselukiikarille vol.II

Sain meiliä pohjoissuomalaiselta mieshenkilöltä; hän oli yrittänyt etsiä nettikaupoista ”kovaa” kiikarikoteloa äskettäin ostamalleen Nikon -katselukiikarille mutta huonolla menestyksellä. Tässä yhteydessä hän kuitenkin oli hakukoneen avulla löytänyt tiensä blogiini ja todennut että minulta voisi tilata halutun tuotteen. Niinpä hän viestissään esitti kotelosta toiveidensa mukaiset ”speksit” ja pyysi minua tekemään näiden perusteella tarjouksen.

Toiveissa oli saada kotelo joka kooltaan olisi mahdollisimman kompakti ja suojaisi kiikaria hyvin esim. kantajansa kaatuessa tms. tilanteessa jossa kiikariin saattaa kohdistua koviakin iskuja. Haluttu pintamateriaali oli musta nahka ja samalla esitettiin myös toive että kantoremmi olisi niin leveä että se ei kiikaria kotelossa kannettaessa painaisi kantajansa kaulaa/olkapäätä.

Edellinen tekemäni kotelo on kangaspäällysteinen mutta siltikin se työnä antoi hyvän pohjan jonka perusteella tein pyydetyn tarjouksen. Sain sähköpostissa piakkoin sille hyväksynnän ja samalla tuli tiedustelu siitä olisiko kiikari syytä lähettää minulle mittojen ottoa varten. Koska kyseessä on ns. moderni suoraputkinen kiikari, oli kotelon teon kannalta merkittäviä mittoja oikeastaan vain kaksi; kiikarin putkien maksimipituus sekä niiden objektiivipäiden suurimman yhteispoikkipinta-alan projektio. Jälkimmäinen saadaan kun kiikari ”avataan” maksimileveyteensä, asetetaan seisomaan pystyyn tasolle (paperin päälle), piirretään paperiin putkien objektiivipäiden ääriviivat sekä lopuksi yhdistetään näin aikaansaadut ympyräkaaret sivusuunnassa niiden ylä- ja ala-lakipisteistä. Lopputuloksena siis suorakulmio jolla puolipyöreät päädyt.

Pyysin asiakasta piirtämään kiikaristaan edellä kuvaamani projektion ja laittamaan sen minulle kirjeitse. Kuvasta piti ilmetä myös em. maksimipituus. Hyväksyin asiakkaan toiveet kotelon pintamateriaalin ja kantoremmin suhteen ja ehdotin itse että kotelon sisäpinta verhoiltaisiin perinteiseen tapaan villaveralla ja kerroin mitä värejä minulta löytyisi valmiina. Aikanaan saapui pyydetty kuva mitan kera sekä hyväksyntä veran käytölle ynnä toive siitä että sisäpinnan väri olisi tummahko vihreä.

Nyt minulla oli kasassa kotelosta kaikki tarvittavat tiedot joten saatoin aloittaa itse valmistusvaiheen. Kuten aijemmassakin on tämänkin runko tehty laminoidusta pahvista. Vaikka ao. materiaali jo sinänsä vaimentaa hyvin iskuja, on sisäverhoilun alla vielä lisänä 3 mm paksu kerros huopaa.

Alla kuvia valmiista kotelosta. Ne otti ystäväni muotoilija Harri Koskinen.

Makaava

Pystyssä

Riippuva

Riippuva osakuva

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.